Off we go!

Minun oli vielä tarkoitus postata loppupäivien fiiliksiä ennen lähtöä. Vaan ihan muutama (kymmeniä, ellei jopa satoja) asioita odotteli toteuttamista tehtälistalla. Oli lapsen lääkärintarkastusta, vuoden lääkkeiden ostoa, pakkaamista, laskujen maksua, miljoona puhelinsoittoa, työjuttuja, pyykkäämistä, yms. yms. Ja sitten päätimme järjestää vielä läksiäiset, samaan syssyyn.

Kaksi pakastinta odotti tyhjäämistä ja vaikka olemme jo pitkään vetäneet smoothieita posket lommolla ja miettineet päivän menut pakastimen tarjonnan mukaan, oli joku teholeipoja onnistunut täyttämään aika monta hyllyä makeilla herkuilla. Joten pistimme pystyyn pihakahvi-läksiäiset  kaapintyhjennysperiaatteella. Muutamalla kikalla saatiin rento juhlapöytä kasaan ja näiden juhlien kustannukset olivat tässä kohtaa minimaaliset.

Itsetehty kirsikkajäätelö ja suklaajäätelö pyöriteltiin palloiksi tarjoiluastiaan ja koko astia laitettiin takaisin pakastimeen. Kahvivieraiden saapuessa tarjoiluastia pöytään, koristeeksi syötäviä kukkasia ja kyytipojaksi kinuskikastiketta. Valmiit marenkikakkupohjat täytettiin mansikoilla, vaniljavaahdolla ja ohuen ohuiksi suikaloiduilla mintunlehdillä. Minttu ja mansikka ovat loistava makupari ja minttu myös raikasti kivasti marengin ja vaniljan makeaa liittoa.

Raparperimuffinssit saivat päälleen tomusokeri-kuorrutteen ja pikkuisia Amerikan lippuja. Kaikki  kaapista löytyneet keksipaketit kipattiin kauniiseen isoon kulhoon, samoin erinäiset karamellinloput. Väinämöisen palttoonapit täytettiin kaupan metsäsienisalaatilla ja koristeltiin ruohosipulisilpulla. Vielä mansikoita ja vaahtokarkkeja, tarjolle "omena-limonaadia" eli oman sadon omppumehua kivennäisvedellä lantrattuna ja mintunoksilla maustettuna. Kahvipannut kuumiksi ja aikaan saatiin yllättävän iso ja kesäisen kepeä kattaus.

Maljakoihin kerättiin muhkeat kimput kotipihasta. Unkarinsyreeniä, pallohortensiaa, lupiineja ja ukkolaukkoja. Mikäs tässä oli kahvitellessa, ihanassa kelissä, naapureiden kanssa turistessa ja lasten kirmatessa pitkin pihamaata. Kaikki tiesivät, että olimme lähdössä, joten kekseliäät tarjoiluastiat (keksejä kukkamaljakossa yms.), eriparia olevat astiat, naapureilta lainatut lusikat ja jo vähän villinä rehottavat kukkapenkit tuskin hämmensivät ketään. 

Meillä oli itse asiassa niin kivaa ja rentoa, että jäin ihmettelemään, miksi pihajuhlia tulee järjestettyä aivan liian harvoin?  Jotenkin sitä alkaa aina miettiä tarjoiluja, jotka paisuvat päässä valtaisaksi juhlapöydäksi. Pihakin pitäisi olla siisti, astioita riittävästi, kaunis keli, koristukset kohdillaan. Vaan hyvin sai juhlat aikaan, vaikka koti oli jo kontissa matkalla Amerikkaan. Ja näihin riitti parin tunnin valmistelut. Emäntä ehti juoda kahvia vieraiden kanssa, kaapit saatiin tyhjiksi ja tunnelma oli leppoisa viimeisten päivien kiireestä huolimatta. Samalla viherkasvit saivat uudet adoptiokodit ja kesähuoneeseen kerätyt pienet lastenvaatteet löysivät uudet omistajat. 

Nyt kodille ja alkukesän runsaalle puutarhalle on heitetty hyvästit vuodeksi. Kuvitttelin, että fiilis olisi paljon haikeampi, mutta kiireessä haikailulle ei ole ollut aikaa. Kirjoittelen tätä jossakin Grölannin yläpuolella, auringon paistaessa lentokoneen ikkunasta. Alkumatka on sujunut mallikkaasti ja lapset ovat odottavaisella mielellä. Onneksi tässä on kesä aikaa asettua ennen arjen ja koulujen alkua.

Palailen paikallisiin kuulumisiin uudesta kodistamme myöhemmin. 

Nyt toivottelen oikein ihanaa loppuviikkoa!