Vähän kyllä hävettää, että kasvihuone on elänyt (ja elää edelleen) aivan Ruususen unta. Yleensä tässä vaiheessa kasvukautta yritetään kaikin keinoin nopeuttaa tomaattien kypsymistä, korjataan satoa, pelätään hallaöitä. Mutta tuolla tuo nyt seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään, vailla emännän huolenpitoa.
Kaipaan ihan mahdottomasti tomaattien tuoksua kasvihuoneessa ja ruukuista pursuavia yrttejä. Basilikaa, timjamia, sitruunaverbenaa... Viikonloppuna nuuskin sukulaisen tomaattiviljelmiä suurella antaumuksella, kiitos ja anteeksi siitä!
Toisaalta kasvihuone on tavattoman kaunis näinkin. Säleikkövilliviini on ryöpsähtänyt elämään ihan omia polkujaan ja punasaviruukut ovat hurmaavia tyhjinäkin. Kerrankin on mahdollista tutkailla ja nauttia puutarhan rakenteista, vähän villin boheemista meiningistä ja puutarhastressittömyydestä.
Oi, miten kaunista! Hienoa, että osaat nauttia puutarhastasi, vaikka ei juuri satoa olekaan korjattavaksi. Ensi kesänä sitten taas!
VastaaPoistaJuuri näin olen sen ajatellut. Nyt on otettava ilo irti tästäkin vaiheesta. Ensi vuonna sitten taas hiki hatussa:D
PoistaKesän viidakkotunnelma kasvarissa on ihana! Mutta niin on myös omalla tavallaan kasvarin syksy, kun kaikki viidakkomaisuus on karsittu ja koristeena on vain maltillinen määrä syyskukkia:)
VastaaPoistaVähän pisti korvaan tuo "maltillinen", mitä se puutarhurilla sitten tarkoittaakin;D Mutta kyllä, kasvarissa on aina ihana tunnelma, oli vuodenaika mikä vaan. Jopa talven pysähtyneisyys on omalla tavallaan hienoa.
Poista