Muuttopuuhissa

Blogiyhteistyö: Huiskula

Luvassa ei ole postauksia vanhan kartanon kunnostuksesta, sillä en ole voittanut lotossa (vieläkään, mikä vääryys!). Blogikaan ei ole muuttamassa mihinkään. Mutta kotitoimisto muutti, nimittäin kasvihuoneeseen.

Kasvihuone on juuri nyt välivaiheessa, koska osa talvisäilytyksessä olleista kalusteista on jo nostettu ulos, mutta kasveja ei voi vielä viedä sisään. Aurinkoisina päivinä lasiansarin sisälämpötila nousee kuitenkin jo vallan ihanaksi. Eli kimpsut ja kampsut kainaloon, ja kotitoimistoa muuttamaan.

Virittelin kasvihuoneen takaseinälle paksun narun, jonka yli pujotin valkoisen verhon ja kiinnitin sen kauniilla pyykkipojilla. Verhoa kiinnipitävät "vanhanaikaiset" pyykkipojat olen ostanut vuosia sitten jostakin reissusta, mutta ne ovat tavattoman epäkäytännöllisiä arkisessa pyykinlaitossa. Tänne ne kuitenkin kävivät passelisti. Kortit ja kuvat ovat toisessa narussa kiinni kotoisilla lähikaupan pyykkipojilla. Nämä puolestaan käyvät ihan kaikkeen. Todellisia monityökaluja.

Verho häivyttää lumista maisemaa (ja naapurin autotallia) ja antaa rauhallisen taustan kotitoimiston aarteille ja kevään kauniille sipulikukille. Erityisen ihastunut olen tähän Huiskulasta saatuun herkkään kirjopikarililjaan ('Fritillaria melagris'). Se kurkottelee viehkosti sinne tänne ja riiputtaa upeita kellojaan. Tämäkin pääsee myöhemmin puutarhan multiin, jossa kirjopikarililjat ilostuttavat monivuotisina aina keväisin.

Rakastan kevätauringon valon ja varjon leikkiä, se antaa lupauksia lähestyvästä lämmöstä ja vehreydestä. Muutamalla kukalla ja kauniilla käyttöesineillä saa inspiroivan työpisteen ja iloa arkeen. Kasvikortti pysyy pystyssä leikkokukille tarkoitetussa piikkipidikkeessä. Muistan tällaisen lapsuudestani, tämä tosin on löytynyt kirppikseltä.

Jos nyt haluaa ihan kaivamalla kaivaa kasvihuonetoimiston huonoja puolia, niin pahimman porotuksen aikaan on käytettävä aurinkolaseja. Myöskään tietokoneen ruudulta ei tahdo nähdä mitään. Joten laskunmaksu ynnä muu ikävä ei laisinkaan onnistu tässä kauniissa ympäristössä. Vaarana on myös sinkoilut sinne tänne, sillä silmiin osuu jatkuvasti jotakin talven jäljiltä heräävää. "Ooh, raparperi on taas kasvanut ainakin millin! Voi miten pulleita syreenin silmut jo ovat! No katsos, fasaaniherra tulee taas tervehtimään." Aika hurahtaa ihan huomaamatta ja juomat jäähtyvät jälleen kerran kuppiin. Kevät on täällä!

* Blogiyhteistyö: Kevätkukat Huiskula