It gets worse before it gets better

"It gets worse before it gets better." Näin mies on minua yrittänyt lohduttaa, kun olen viikon kärvistellyt vuosisadan kesälenssussa. Yöt ovat menneet valvoessa ja yskiessä, päivät väsyneenä puolisumussa. 

Olen vallannut sohva itselleni, sillä siinä pystyy  "nukkumaan" hyvässä istuma-asennossa. Samalla olen yön tunteina kahlannut läpi lähes kaikki tarjolla olevat Skamin jaksot. Siis tuon kohutun ja huippusuositun norjalaisen nuortensarjan, jonka jaksot ovat yllättäneet rohkeudellan ja rehellisyydellään ja joka on aiheuttanut sekä kohua että kiittelyä. 

Kyllähän minä olin Skamista kuullu, mutten ajatellut sen olevan vielä ajankohtainen meidän perheessä. Kun Hesari sitten taannoin julkaisi artikkelin sarjasta ja muutenkin joka puolella tuli vastaan lausahduksia, miten jokaisen teini-ikäisen äidin pitäisi katsoa sarja, tartuin härkää sarvista. Ja jäin nopeasti koukkuun. Vieläkin ihmettelen, mikä sarjassa koukutti tällaista kukkahattutätiä, jonka omasta lukioajasta on ikuisuus eivätkä perheen kullannuput vielä harrasta kotibileitä? Mutta jotakin kovin addiktoivaa tässä uskottavan tuntuisessa sarjassa oli.

Olen siis käyttänyt yön tukkoiset tunnit hyödyksi ja sivistänyt itseäni tulevaa teiniaikaa ajatellen. Ja samalla päätin, että sarja ei todellakaan ole sovelias meidän esiteinille vielä piiiiiitkään aikaan!

Nyt tuntuu siltä, että kesälensu alkaa vihdoin hellittää otettaan. Ja Skamiakin on enää jäljellä vain pari jaksoa. Ihanaa viikonloppua siis!