Taas ne jäi juomatta

Kahvit siis. Ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun kerään kasan lehtiä, kaadan itselleni kupin kahvia ja suuntaan terassille tai kasvariin "hetkeksi lukemaan". Kun saan pakarat penkkiin, huomaankin kivan yksityiskohdan, hienosti osuvan auringonsäteen, viehkeän varjon, tai muuten vaan jotakin, joka on ikuistettava juuri nyt heti. Kahvi kylmenee kuppiin, kun kamera vie.

Näin kävi taas tänä aamuna, kun vihdoin pääsin nautiskelemaan aamukahvia UUDEN KATOKSEN alle! Se siis saapui, ja vieläpä oikean kokoisena. Paljon meni aikaa, ja meinasi mennä hermot, mutta kylläpäs vaan oli mukavaa istua katoksen siivilöimissä auringonsäteissä, kun ei tarvinnut siristellä silmiä otsa rypyssä.

Vähän jännitti, miten koko systeemi tuohon terassille kasvarin läheisyyteen oikein istuu, kun tavoillemme uskollisesti teimme "suunnitteluvaiheessa" pienen mittavirheen... 

Mutta kyllähän kasvihuone tuolta edelleen kauniisti pilkottaa ja muutenkin olen tyytyväinen lopputulokseen. Joten ehkä väliaikainen pikaratkaisu saa olla pidempäänkin. Ainakin tämän vaivannäön ja rautalangasta vääntämisen jälkeen. 

Tosin tummansiniset pehmusteemme ovat nyt aivan väärän väriset. Ja ehkä kulunut kalustokin pitäisi jo vaihtaa uuteen.

Että katsotaan, miten edulliseksi tämä ystäviltä käytettynä ostettu katos loppujen lopuksi tulee!