Viimeinen näytös

Tuntuu, että puutarhassa on meneillään vihoviimeinen näytös. Niin paljon maisema on muuttunut tämän viikon aikana.

Alkuviikosta saatiin vielä nauttia kauniista syysauringosta ja kunnon väri-ilottelusta. Mutta pari päivää kestänyt puhuri tyhjensi maisemaa huimasti. Onneksi esimerkiksi koivujen, angervojen ja omenapuiden lehdet istuvat tiukassa, joten ihan vielä ei tarvitse seisoskella keskellä paljasta pihaa.

Etupihan mongolianvaahtera on suorastaan leiskunut tänä vuonna. Sävyt ovat olleen niin huikeat, että melkein tarvitsi aurinkolasit puuta katsellessa!

Kirsikkapuun alla olevat suurikokoiset komeasinikuunliljat ('Elegans') muuttuivat pakkasyön jälkeen kauniin kuultavaksi ja hehkuivat aamuauringossa lähes taianomaisesti. Kuin valotaideteoksena.

Myös keittiöpuutarha paistattelee ruskan sävyissä. Tummanpuhuvat lehtikaalit, upean punaisen syysvärin saanut pensasmustikka ja taustan keltaiseksi muuttunut norjanangervo ovat kaunis syksyinen kombo. Vahvoja, mutta kuitenkin pehmeitä sävyjä maiseman täydeltä.

Yksi puutarhan taukopaikoista sijaitsee marjaomenapensaan alla. Alkukesästä tässä oli uskomaton valkoinen kukkapilvi, nyt lähes lehdetön kasvi on punaisten, marjan kokoisten miniomenien peittämä. Punaiset marjaoksat vievät aina ajatukset jouluun.

Säleikköviiliviini ei ole tänä syksynä saanut yllensä värikkäintä mahdollista syysasua. Mutta kauniisti tämäkin on loistanut aamuauringossa. Tykkään ihan mahdottomasti tästä syksyn pehmeästä ja murretusta väripaletista. Se on jotenkin lohdullinen, turvallinen ja syliinsä kietova.

Joisin vielä mielelläni muutamat pihakahvit syysauringossa. Ensi viikon sääennuste vain lupailee kovin sateista keliä. Auringon sijaan edessä saattapi siis olla märkien lehtien haravointia. Mutta saahan sitä aina haaveilla!

Leppoisaa lokakuun jatkoa!