sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Sukuvika kun suksi ei luista

Kun koko edellinen päivä oli käytetty matkantekoon, perhe oli lievästi sanoen innoissaan sunnuntain paljastuessa kotikonnuilla aurinkoiseksi pakkaspäiväksi. Edessä oli talven ensimmäinen hiihtolenkki ja puolivälietappina munkkimehut hiihtomajalla. Alkumatka sivakoitiin vauhdikkaasti,  mutta taukopaikan lähestyessä hiihtoväsymys sai vallan viisivuotiaasta. Viimeinen ylämäki jaksettiin painaa mielikuvamunkeilla. 
Muuta ei sitten ollutkaan tarjolla. Voi sitä pettymyksen ja väsyneen kiukun määrää, kun munkkipaikka olikin kiinni, nettisivujen tiedoista poiketen. Äiti oli tyhmä, isä oli tyhmä, hiihtäminen se vastaa tyhmää olikin. Polveen sattui ja monot puristi, sormia palelsi ja selässä oli hiki. Paluumatkaan saatiin tärvättyä melkoisesti aikaa, energiaa ja kiukkua. Äitiä nauratti miniklooninsa, mutta ääneen ei sopinut nauraa, tietenkään. Mieliala koheni vasta kotona, pakastimesta löytyneellä suklaakakulla. Äitinsä tyttö siinäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti