Kirppislöytö terassille

Voi syyskuu, kyllä olet meitä hellinyt! Vilukissa ottaa ilolla vastaan kaikki terassikelit. 

Olin jo pidemmän aikaa etsinyt terassille sopivan pientä apupöytää. Ensisijaisesti kirppiksiltä, mutta myös huonekaluliikkeistä. Syömme yhä joka päivä ainakin yhden aterian lasitetun terassin suojissa. Tila ja ruokapöytänä toimiva bambupöytä eivät ole suuren suuria, joten kaipasin tasoa ruoanvalmistusastioille. Jotakin, minne laskea kuuma perunakattila tai sihisevä uunipannu. 

Vihdoin ja viimein kirppiseltä löytyi pieni metallihyllykkö. Se on osoittautunut täydelliseksi. Laskutilaa kahdessa tasossa ja kuuman astian voi laskea suoraan tasolle. Hylly on siro kooltaan, vaan ei painoltaan. Vähän ahtaassa tilassa se on hyvä, niin ei tarvitse pelätä lasten tuuppaisevan hyllyä kumoon.

Myyjä ei osannut kertoa hyllyn tarinaa. Puolisoni mielestä tuo näytti selvästi vanhalta leikkausalin apupöydältä, josta hoitaja nosteli veitsiä kirurgin käteen. Tiedä häntä, mutta erittäin positiivista tässä on se, että mies ylipäätään miettii kirppislöytööni kuuluvaa tarinaa. Eikö tuon nyt voi tulkita hiljaiseksi hyväksynnäksi kirppisostojen tekemiselle? Kyllähän minä tarinoita keksin, jos se siitä on kiinni! Taitaa muuten kaapissa odottaa itse sotamarsalkalle kuulunut pöytäliina...

Mutta takaisin pöydän käytännöllisyyteen. Se on nyt sijoitettu oviaukkoon, joka erottaa ylä- ja alaterassin ruokapöydät toisistaan. Näin se toimii kätevästi molempiin suuntiin. Onhan hylly kieltämättä elämää nähneen näköinen, mutta pidän siitä juuri tuollaisena. Kuluneena, rujona ja kuitenkin samaan aikaan sirona. 

Taidankin tästä hilpaista aamukahville terassille. Kuuma kuppi käteen ja vilttiä jaloille.

Mahtia sunnuntaita!