Virtapiikkejä ja häpeäpilkkuja

Viime postauksessa kertomani ystäväporukan tapaaminen sujui ihanan tuttuun tapaan. Kahden päivän ja yhden yön aikana ehdittiin käydä läpi elämän iloja ja suruja, pohdiskella mennyttä ja tulevaa, muistella ja suunnitella. Vaikka yöunet jäivät vähiin, tapaaminen antoi valtavasti energiaa. Kotona hyödynsin virtapiikin istutuspuuhiin.

Minulla on paha tapa hamstrata kasveja, pieniä ja suuria, jotka sitten joutuvat odottamaan istutusta ties miten kauan. Tässä yksi syy, miksi pihastamme löytyy ainoastaan sitkeitä sissejä, ei herkkähipiäisiä harvinaisuuksia. Päärynäpuu Pepi sai nyt nauttia ystäviltäni saamasta energiasta ja pääsi vihdoin multiin.

Tonttimme yksi sivu rajoittuu kunnan viherkaistaleeseen. Tuo sivu-takaosa pihaamme, "jämäpenkiksi" kutsumamme alue, on ollut jo pitkään häpeäpilkkuni. Siellä kasvaa vähän mitä sattuu, vähän miten sattuu. Alue ei näy sisälle taloon eikä oleskelualueillemme. Sammaloituneen ja rikkaruohottuneen penkin kasvojen kohotus lienee ensi kesän pääprojekti. 

Tontin sivusta on myös ainoa väljempi alue, joten Pepi pääsi Pilvikirsikan viereen. Huomatkaa, että istutuskuoppa ei ollut tällä kertaa pyöreä! Kerroin aikaisemmin täällä, miten puut tulisi istuttaa kulmikkaaseen kuoppaan, sillä juuret kuulemma lähtevät aina hakeutumaan kohti kulmia. Kun puun nostaa pois ostoruukusta, juuret ovat usein kiertyneet juuripaakun ympärille. Ja sama kiertyminen jatkuu pyöreässä kuopassa. Istutusvaiheessa juuria voi hellästi irrotella toisistaan tai viiltää juuripaakkua pinnallisesti puukolla. Näin juurikasvusto kiihtyy ja juuret tunkeutuvat kulmikkaan istutuskuopan seinistä reippaasti eteenpäin.

En tullut mitanneeksi kuoppaa, ajatuksissani kuvittelin sen kyllä suuremmaksi. Äärimmäisen tarkan mallailun jälkeen valikoitunut paikka osoittautui savisen tonttimme kivisimmäksi kohdaksi ja kaivausinto lopahti lyhyeen. Pienestä ulkonäöstään huolimatta kuoppaan upposi kolme säkkiä multaa, joten toivon sen riittävän.

Luin täältä, että liika kosteus maassa haittaa päärynän kasvua ja talvehtimista, ja tiivistä savimaata tulisikin keventää. Ennen mullan lisäämistä kuohkeutin savijöötiä paikallisesta K-raudasta hakemallani lecasoralla. Toivottavasti istutustoimenpiteeni olivat riittävät ja pääsen vielä joskus nauttimaan ihanan makeista päärynöistä naapurini tapaan.

Naapurin päärynöitä, syyskuu 2014

Vielä viimeinen multalisäys kuopan pinnalle, kulmikkaan kuopan kanttaaminen pyöreäksi ja kuorikate päälle. Sitten on taas yksi homma hoidettu!

* Yhteistyöpostaus, toteutettu K-raudan kanssa