Mies sanoo minua kesätytöksi. Olemukseni kuulemma muuttuu silmissä vihertyvän kevään myötä. Ryhtini paranee, kasvoni alkavat loistaa, pärjään vähemmällä unella ja ruoalla.
Muutun mieheni mukaan ihan eri ihmiseksi. Haluaisin tietenkin hehkua myös talvella. Mutta allekirjoitan täysin nuutuneen ja ryppyisen olemukseni vuoden pimeimpinä kuukausina.
En välttämättä tarvitse edes lämpöä ja aurinkoa, valoisuus ja vihreys riittävät.
Siksi yllätyin, kun uuvahdin tällä viikolla ihan täysin. Tuntui jotenkin luvattomalta olla niin väsynyt. Juuri nyt, kun kaikki suurimmat pihaprojektit on saatu päätökseen ja saisi nauttia. On lämpöä, kukkia, kasvimaa alkaa suoda satoaan.
Kävimme Ohjelmointipäällikön kanssa Lastenklinikalla, tutulla lääkärillä. Toivoin, että olisimme tehneet turhan reissun, että olisin tulkinnut lapseni oireita väärin. Mutta taisin olla oikeassa.
Kotona iski väsymys, aivan totaalinen sellainen. Laitoin lapsille ruoat ja patistin sitten ulos leikkimään. Itse nukahdin pystyyn puhelin kädessä. Olin aivan loppu, kaput, finaalissa, tööt. Siitä huolimatta kyseenalaistin oikeuteni väsyä. Nythän on kesä! Meillä on toisemme, ruokaa, koti, emme taistele hengestämme. Sitä jaksaa kaikenlaista, mutta omaan lapseen kohdistuva huoli näköjään nakertaa, oli keli tai olosuhteet mitkä tahansa.
Nyt pari päivää välikuolemaa ja tyhjentyneiden akkujen latailua.
Ja kiitos ihanalle naapurille, joka katsoi lasteni perään, kun itse soittelin unipuheluja!
Saa väsyä, ja välillä pitää väsyä. Ja sitten pitää levätä ihan aikuisten oikeasti.
VastaaPoistaOlen kokenut viime aikoina samoin. Mikään uni ei ole riittävää, mikään ruoho niin vihreää, aurinko niin lämmin, omasta lapsesta koetun huolen alla. Olen kokenut erityislapsemme kanssa viimeisten puolentoista kuukauden aikana samoin, nyt tosin jo elämä tuntuu alkavan voittaa.
Kaikkea hyvää ja sylikaupalla voimia <3
Saa todellakin väsyä. Huoli on se mikä nakertaa.
VastaaPoistaMuista nukkua päikkäreitä kun siltä tuntuu. itse ole loman aikana melkein joka päivä niin tehnyt. Siitä huomaa kuinka väsynyt sitä välillä on. Ei aina tarvi jaksaa, se ei ole mikään äitiyden mittari.
Haleja Maria! ♥
Kyllä saa! Aika huomaamatta ja salakavalasti huoli ja murehtiminen saattavat uuvuttaa. Sitten kun tulee sopiva paussi, väsy jysähtää päälle. Toivottavasti sinulla on tilaisuus lepäillä ja latailla akkuja vielä tovi niin sitten jaksat taas nauttia vihdoin saapuneista helteistä, valoisista päivistä ja puutarhastasi! ♥
VastaaPoistaTsemppiä! Saa väsyä ja saa sanoa, että on väsynyt ja pyytää apua <3
VastaaPoistaToivottavasti lapsella ei mitään kovin vakavaa. Voimia sinne. Lepää,piste.
VastaaPoistaEivät puuhailu ja projektit väsytä, mutta huolet ja erityisesti lapsiin kohdistuvat syövät naista.
VastaaPoistaLepää!
Huoli omasta lapsesta on väsyttävämpää, kuin mikään fyysinen työ. Jotenkin sitä skarbbaa ja skarbbaa, kunnes jossain tilanteessa on ihan pakko antaa periksi ja myöntää väsymyksensä. Eikä se huoli siitä laisinkaan pienene sittenkään, kun lapset kasvavat isoiksi ja aikuisiksi. Tämän sain kokea konkreettisesti, kun poikani sairastui vakavasti keväällä. Tilanne on vieläkin osittain auki ja tulee sitä olemaan jonkin aikaa. Pakko on mennä eteenpäin ja luottaa selviämiseen. Jaksamista ja paljon voimahaleja sinulle!
VastaaPoistaSaa väsyä ja minusta on ihan mahtavaa, että olet itse tunnistanut sen. :) Nyt ei sitten muuta kuin lepoa. :) Huoli lapsista on kyllä musertavaa. Toivottelen kovasti voimia sinne. :)
VastaaPoistaLaita akut lataukseen ja ota kunnon kesälepo ♥ Tsemppiä teille ja Ohjelmointipäällikölle!
VastaaPoistaJokainen väsähtää jossain vaiheessa. Kerroit parin isomman projektin loppuun saattamisesta ja sitten vielä huoli lapsesta. Eipä ihme jos väsähtää siinä vaiheessa. Nyt lepoa tarpeeksi, että jaksat taas!
VastaaPoistaVoi kyllä saa eikä ole ihme, jos oletkin väsynyt kaiken tuon aherruksen jälkeen ja varsinkin saatuasi tiedon, että epäilyksesi olivat osuneet oikeaan! Lepää nyt hyvällä omallatunnolla. Nauti kauniista pihastasi, perheestäsi ja kesän mukanaan tuomasta lämmöstä. Hyvää viikonloppua, Maria ♥
VastaaPoistaSaa väsyä ja saa levähtää. Minä reagoin aina vähän samalla tavalla, kun perheessämme on ollut sairautta tai muuta ongelmaa rakkailla. Väsymys ja vähän kuin toimintakyvyn menetys tulee ehkä hieman jälkeenpäin, kun ei ole enää pakko tsempata. Se on ihmiskropan ja mielen tapa sanoa, nyt hellitä ja saat käsitellä asiaa.
VastaaPoistaVoimia, lepoa ja lempeitä päiviä teidän koko perheelle! <3
Minäkin sanon että saa. Tietenkin. :) Hyvää akkujenlatailua, se kyllä kannattaa aina välillä. :)
VastaaPoistaIhan mahtava tuo kuva pionista... <3
Voi sinua <3 ja Ohjelmointipäällikköä! Huilatkaa, nauttikaa upeasta pihasta ja toistenne seurasta! Tsempit <3
VastaaPoistaSaa väsyä ja opetella välillä huilaamaan! Voimia äidille ja toipumista pienelle ♥
VastaaPoista