Paras paikka juuri nyt

No nyt sitä riittää, lämpöä! Suomen sään on oltava nainen, koska se on aina joko tai. Ei mitään siitä väliltä. Ei lunta - hukutaan lumeen. Kylmä kesäkuu - lämpötila +33. Mutta tässä kohtaa en todellakaan valita, koska näissä lämpötiloissa meikäläisenkin syväjäädytystila alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nukun yleensä villasukat jalassa (kesät talvet), mutta viime päivät olen radikaalisti ollut ihan paljain varpain. Living on the edge!

Varmimmiten minut löytää juuri nyt täältä. Terassin Adirondack-tuoleista. Istun varjossa, mutta lämmöstä nauttien. Eilen muu perhe oli sisätiloissa ilmalämpöpumpun tarjoamassa viilennyksessä. Minä sen sijaan istuin terassilla välipalat, kahvihetket ja muuten vaan. Mies tuli toteamaan, että nyt hän todellakin uskoo minun olevan kesäihminen. Kun muut eivät enää kykene helteisiin, minä varastoin lämpöä itseeni. Koska sillä varastolla ja näillä muistoilla pusketaan taas ensi talvi eteenpäin. 

Ostimme mustat Adirondack-tuolit asuessamme Amerikassa. Kaksi näistä on talon etupuolella, kaksi tässä varjon alla. Käsinojat ovat niin leveät, että niihin saa hyvin laitettua kahvikupin tai vaikka välipalalautasen. Toinen lempipaikkani löytyy lasitetun terassin vanhasta rautasängystä, jonka tyynyvuoren keskellä on ihanaa loikoilla (=nukahtaa päiväunille). Mutta näillä keleillä siellä on aivan liian kuumaa, jopa minulle. Pidän lasitukset auki päivisin, mutta yöksi en niitä enää uskalla jättää. Mielessä on vielä viimekesäinen lintujen mustikkaripuliyö. Vaalea sisustus ja auki jätetyt lasiovet... Avot!

Viralliset lukemat näyttivät meillä eilen +33. Vaikka lämmöstä pidänkin, puutarhaihmisen silmin tämä on jo aivan liikaa. Kasvit nuokkuvat ja kukinta hujahtaa vauhdilla. Kunnon sade tekisi terää, sitten voitaisiinkin taas palata trooppisiin lukemiin.

Kaunista kesäkuun loppua!

Kesäaamujen ihanuutta

Kesäaamujen lämpö antaa vielä odotuttaa itseään ja toistaiseksi aamuvirkun kahvihetkiä ei ole nautiskeltu avoterassilla. Onneksi täällä lasitetun terassin suojissa tarkenee, ainakin jos vetäisee villasukat jalkaan.

Terassille siivilöityvä aamuvala on aina yhtä lempeä. Se luo koko tilaan seesteisen tunnelman. Tämä on täydellinen paikka aloittaa uusi päivä, herätellä mieltä tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi täällä on kuin minimeditaatio. 

Itse lomailen vasta heinäkuussa, mutta lasten kesäloman myötä aamut ovat rauhoittuneet ihanasti. Ketään ei tarvitse kiskoa sängystä puoliunisena, tai hoputtaa matkaan kylmään ja pimeään aamuun. Rauhalliset kesäaamut ovatkin ehkä parasta mitä tiedän!

Onneksi aamut ovat rauhallisia, sillä loppuviikko on taas melkoista juoksua. Ja mikä pahinta, havahduin eilen siihen, että juhannus on aivan kulman takana. Nyt jo?? Mihin tämä alkukesä oikein on hurahtanut?

Toivottavasti siellä on ehditty nauttia alkukesästä kaikilla aisteilla. Ja siis lämpöaaltohan on vasta tulon päällä, eli kyllä ne kesähepenetkin saadaan kaivaa esiin ihan tuossa tuokiossa. Villasukista en silti luovu, edes kesällä!

Kaunista loppuviikkoa!

Kukkia siellä ja kukkia täällä

Puutarhassa kukkii juuri nyt tämä upea lumipalloheisi 'Pohjan neito'. Tykkään erityisen paljon tästä kukinnan alkuvaiheesta, jolloin kukkaset ovat raikkaan limen vihreät. Myöhemmin nämä muuttuvat suuriksi valkoisiksi "lumipalloiksi". Ihastuttavia toki nekin!

Lisäksi kukassa ovat eri syreenilajikkeet, angervoja, marjaomenapensas ja ja ja...! Enää ei pysy kameran kanssa perässä. Kirjoitin alkukesän kukkivista koristepensaista Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Jos kaipaat kukkaloistoa ja helppohoitoisuutta, käy lukemassa vinkit hyväksi havaituista pensaista. Pääset artikkeliin tästä: "Alkukesän kukkivat koristepensaat".

Kukkaisaa uutta viikkoa!

Kurkkupurkilla Niagaraa

En tiedä mistä tuo sanonta tuli mieleeni, sillä tähän postaukseen ei liity kurkkupurkit eikä Niagara. Mutta en vain enää saanut ravistettua otsikkoa mielestäni. Sen sijaan kurkut kyllä liittyvät, ja vielä ihan tarkalleen avomaankurkut.

En ole jostakin syystä kasvihuonekurkkujen kasvattelija, mutta avomaankurkut kuuluvat jokakesäiseen repertuaariin. Kirjoittelin niistä tarkemmin Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Jos hakusessa on helppo ja satoisa hyötykasvi, vielä ehtii laittaa ainakin valmiita taimia. Suosittelen lämpimästi!

 

Lisää avomaankurkuista ja niiden kasvattamisesta postauksessa "Avomaankurkku - taattua satoa"

Touhukasta kesäviikonloppua!

Sadepäivänä

Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna. 

Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!

Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.

Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea. 

Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.

Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more. 

Mahtavaa kesäkuun alkua kaikille. Ja ihanaa juhlahulinaa koulunsa päättäville!