Syksyn väriloistoa puutarhassa

Ruska ja aurinkoinen ilta on yksi ihanimmista yhdistelmistä. Upean kesän jälkeen nopeasti viilennyt sateinen elokuu ja normaalia vilakampi syyskuu meinasivat lannistaa meikäläisen mieltä. Onneksi syyskuun loppupuolella päästiin vielä nauttimaan lempeästä syysauringosta ja mahtavan värikkäästä ruskasta.

Ensimmäiset yöpakkaset ehtivät iskeä harmillisen aikaisin ja veivät muun muassa viljelylaatikoissa olleet daaliat mennessään. Muutamat ruukuissa olleista selvisivät osittain, sillä ne viettivät hallayön seinustan vieressä tulpahunnutettuina. 

Nyt olen siirtänyt jäljellä olevat daaliaruukut aina yöksi kesähuoneen suojiin (kuten tarkkasilmäinen saattaa kuvasta huomata). Vaikka syksy painaa päälle jo täysillä, en malttaisi luopua näyttävistä 'Cafe au lait' daalioista. Jospa ehtisin vielä saamaan näistä synttärikukat, sitten olisin valmis siirtämään juurakot talviteloille.

Yläkuvan koivuangervot ja alakuvassa etualalla oleva mongolianvaahtera ovat juuri nyt värikkäimmillään. Hedelmäpuut sinnittelevät yhä yllättävän vihreinä. Tässä vaiheessa kautta huomaa aina selvästi, mitkä kasveista ovat auringon puolella. Ne ilahduttavat nyt upealla ruskalla.

Ilta-auringon värittämien syysiltojen myötä olen vihdoin valmis sanomaan kiitos ja hei hei mahtavalle kesälle. Ei muuta kuin nokka kohti lokakuuta ja syksyä. Sekä tietenkin joulun odotusta!

Värikästä kuunvaihdetta!

Väriä elämään ja kevätpuutarhaan

Ensimmäiset hallayöt ovat jo takana, mutta vielä ehtii istuttaa väriloistoa ensi keväälle. Vakaasti päätin, että edessä on värikylläinen kevät! Ainakin yksi tulppaanipenkeistä saa olla kunnon revittelyä, sillä ihastuin Amerikassa paikallisten yltäkylläiseen värinkäyttöön.

Yksi itseni yllättynyt yhdistelmä oli tämä keltaisen ja violetin liitto. Ei se ollutkaan yhtään tätimäinen tai tunkkainen. Jos pidät väreistä, käy nappaamassa ideoita Marian hyötytarhan tulppaanipostauksesta.

Väriä viikkosi!

Pala kukkaparatiisia

Olin viikonloppuna parin tunnin mittaisella kukkakurssilla. Ensin kerättiin kukat suoraan pellosta ja sitten opeteltiin sitomista. Mutta kyseessä ei ollut mikä tahansa kurssi, sillä samalla pääsin kokemaan palan paratiisia!

Rosavilla on loppukesästä avautunut kukka- ja kurssitila tässä lähes kotikulmilla. Joten olihan se pakko käydä katsastamassa paikka tuoreeltaan. Ilmoittauduimme tyttären kanssa mukaan kurssille, mutta tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata ensin sellainen ihastelu- ja tutustumiskierros, ja vasta sitten keskittyä muihin juttuihin.

Rosavilla tarjoaa vanhat, mutta sopivasti uudistetut puitteet ihanan tunnelmallisessa ympäristössä. On ruohoniittyjä, pittoreskeja rakennuksia, kukkaviljelmiä, kimalteleva järvi, upeaa puustoa. Ekologisuus, ja samalla myös kauneus ja visuaalisuus, ulottuu aivan kaikkeen. Astioista huonekaluihin ja kurssitiloihin. 

Rosavilla ei ole vain kurssitila vaan ihan rehellisesti sanottuna elämys. Ihan huikeaa, että tällainen paikka löytyy näin läheltä. Suuntaan tuonne taatusti ensi kesänä uudestaan!

Mitä kukkien sitomiseen tulee, niin palataan siihen vaikka vähän myöhemmin... Kaikenlaista kimppua kyllä syntyi. Se kävi ilmi, että vaikka kuinka osaisi viljellä ja kasvattaa kukkia, niin se ei vielä automaattisesti takaa sujuvaa spiraalitekniikkaa. Kumma juttu. Eli todellakin suuntaan kurssille uudestaan. Siihen asti keskityn huomattavasti helpompien kukka-asetelmien ja kranssien tekoon. Ja lupaan harjoitella ahkerasti, nyt kun pihassa vielä riittää materiaalia.

Rosavillan verkkosivut löytyvät täältä. Ja Instagram-sivu täältä.

Kukkaisaa viikon jatkoa!

Ihanaa kasvisruokaa: Kukkakaali Tikka Masala

Ihanan mausteinen ja täyteläinen kukkakaali Tikka Masala on aivan täydellistä syysruokaa. Se lämmittää mukavasti syksyn viilentyessä. Ruoan salaisuus on paitsi intialaiset mausteet, niin myös uunissa paahdettu kukkakaali. Ai jai, mitä herkkua!

Löydät ohjeen Versoilevan uusimmasta artikkelista "Kukkakaali Tikka Masala". Suosittelen kokeilemaan!

Mukavia syyspäiviä!

Syyskuun puutarhassa, osa 2

Muutama postaus sitten (täällä) katsastettiin miltä näyttää syyskuinen kasvihuone ja keittiöpuutarha. Onko kaikki jo ihan rempsallaan vai ehkä sittenkin boheemin kaunista? Nyt tehdään sama puutarhakierros etupihalla, kesähuoneen ympäristössä.

Vaikka monin paikoin näkyy jo ruskan värejä, kesähuoneen ympäristö on tosi suojaisa ja hieman myös varjon puolella. Ruska saapuu tänne kulmaan  yleensä pihastamme viimeisenä. Niin näyttää olevan tänäkin vuonna.

Pihlajanmarjat saivat väriä jo elokuussa ja lamoherukka vaihtaa syysasun aina tosi aikaisin. Mutta muuten on vielä yllättävän vehreää ja runsasta.

Viljelylaatikoissa on sekä kesäkukkia että hyötykasveja. Niin kauan kuin yöt pysyvät plussan puolella, nämä saavat kukoistaa täällä kaikessa rauhassa. Yhtenä yönä nostin ruukuissa kasvavat daaliat kesähuoneen sisälle suojaan, mutta muuten kasvit ovat toistaiseksi saaneet selvitä ilman hallaharsoja. Tosin tällä viikolla pohjoiseen satanut lumi sai kyllä palan kurkkuun. Pitääkö puutarha laittaa talviteloille jo täälläkin..?

Syyskuu on ollut yllättävän viileä, mutta toiveissa on silti edelleen kaunis ja pitkä, ruskan värien täyttämä syyskausi. Sateinen elokuu sai kaiken vielä kukoistamaan hellekesän jälkeen. Kuvittelin muuten, että helteisen kesän jälkeen siirtymä syksyyn olisi jotenkin normaalia helpompaa. Mutta yllätyksekseni se näyttää menneen juuri päinvastoin!

Nyt nautiskellaan päivä kerrallaan. Jokainen kasvihuoneesta haettu tomaatti tai kotipihasta kerätty kukkakimppu on ikään kuin plussaa. Sitten kun syyshalla iskee, voikin jo suoraan siirtää katseet joulun odotukseen:)

Mukavaa loppuviikkoa!

Kevät jo mielessä

Puutarha tarjoaa vielä sekä satoa että kukkia, mutta tässä vaiheessa on jo kevätkin mielessä. Minusta nimittäin tuntuu, että löysimme vihdoin viime vuonna yhteisen sävelen, narsissit ja minä. Hurmaannuin silloin erityisesti pihassa pitkään kukkineista persikan sävyisistä narsisseista ja vannoin, että tulen istuttamaan niitä syksyllä reilusti lisää.

Isosipulisten narsissien istutusaika alkaa olla nyt käsillä. Upeista kevätkaunottarista Marian hyötytarhassa täällä.

Kukkaisia kevätsuunnitelmia syksyn keskelle!

Daalia 'Cafe au Lait' - maitokahvia vai kermakakkua?

'Cafe au Lait' -daalioita on vain ihan pakko hehkuttaa. Ja jokaisen hehkutuksensa ovat kyllä ansainneet, niin upeasti ne parhaillaan kukkivat!

Minulla on etupihan kesähuoneen oven molemmin puolin ruukussa daaliakaunottaret. Kotipihaan kaartaessa katse hakeutuu näihin aina ensimmäisinä. 

Daaliat on esikasvatettu juurakosta kasvihuoneessa ja osan daalioista olen istuttanut kesähuoneen vieressä oleviin viljelylaatikoihin. Osan laitoin ruukkuihin, sillä ajatuksena oli, että ruukkuja voisi siirrellä tarpeen mukaan puutarhajuhlien aikaan. No tässä vaiheessa daaliaruukut ovat sen verran massiiviset, ettei niitä siirtele kuin pakon edessä. Kuten esim. kylmän yön alta varastoon.

Nämä ruukuissa olevat juurakot on istutettu 20-25 litraisiin ruukkuihin. Ruukut olisivat ehdottomasti saaneet olla isommat! Ensinnäkin, varsi on niin pitkä ja kukat raskaat, että myrskysäällä on saanut pelätä tuulen riepottelevan ruukkuja pitkin pihaa. Ja välillä niin on käynytkin. Lisäksi ensi kesänä panostan kukkien tukemiseen jo alkumetreiltä. Nyt tukinaruja- ja keppejä on joutunut lisäilemään pitkin kesää. Toisekseen, ruukkuja täytyy kastella usein. Se hyvä puoli tässä on ollut, että tiheästä kastelusta johtuen ruukussa kasvavia daalioita on myös tullut lannoitettua viljelylaatikossa kasvavia useammin. Ja se kyllä näkyy suoraan kukinnan määrässä! Olen käyttänyt lannoitteena kasteluveteen sekoitettavaa kesäkukkalannoitetta.

Kermakakkumaisen runsaat 'Cafe au Lait' -daaliat näyttävät välillä vaaleanpunaisen persikkaisilta, välillä taas nimensä mukaisesti vaalean maitokahvin värisiltä. Auringonvalo ja kukinnan aste näyttävät vaikuttavan vallitsevaan väritykseen. Aivan ihania joka värissä, nuppuisina ja avonaisina täydessä loistossaan. I'm in love, jälleen kerran!

Kukkaisaa viikonloppua!

Rempsallaan vai boheemin kaunista?

Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika.  Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.

Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.

Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.

Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.

Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.

Kaunista siirtymää syksyyn!

Syysleivontaa: mustaherukkamuffinit

Meillä on puutarhassa marjoja lähinna tuoreherkutteluun, sillä mökillä on valtavat marjaviljelmät. Tai siltä se ainakin tuntuu aina kun on aika kerätä satoa. Luojan kiitos appivanhemmat yleensä hoitavat sen!

Mutta siis kotona on yksi puska sitä ja toinen tätä, ja marjoja riittää niin kauan kunnes ne on syöty (me tai linnut). Koska mustaherukoita on ollut tänä vuonna erityisen paljon, saimme yhä hakea tuoreet marjat suoraan pensaasta leivontaan. Toki tähän voisi käyttää hyvin myös pakastemarjoja.

Valkosuklaiset mustaherukkamuffinit ovat suloinen liitto samettisen pehmeää suklaata ja kirpsakkaa herukkaa. Ohje on helppo ja gluteeniton (onnistuu toki myös tavallisista vehnäjauhoista). Parhailta nämä maistuvat tietenkin pihakahvien kera herkuteltuina! Kirjasin ohjeen ylös Versoilevan uusimpaan artikkeliin: "Valkosuklaiset mustaherukkamuffinit".

Herkullisia kahvihetkiä!

Syyssiivousta jälkioireiden riivaamana

Koronarokotteiden jälkioireista puhuminen on ollut vähän kuin synnytyksestä (tai miehillä ehkä inttiajoista) jutustelu. Lähes jokaisella on sananen sanottavanaan, sillä suurella joukolla on jo kokemusta asiasta. Kokemukset on kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kuka on jatkanut piikin jälkeen normaalisti, kuka pyörtynyt, ollut unelias, saanut kuumehorkan, lihaskipuja, tai niinkuin omalla kohdallani, ollut täysin käsittämättömän siivouskohtauksen kourissa.

Instagramin Stooreja seuraavat tietävätkin, että tehostepiikin jälkeisiltä päiväunilta herättyäni pistin tuulemaan. Siinä puhdistui suit sait kaappien hankalat päälliset pölykerroksista, keittiön kuiva-ainekaappi, pesuhuoneen kaakelivälit. Kaikki sellainen, mikä ei kuulu normaaliin viikko- tai edes kuukausisiivoukseeni. 

En ole ihan varma, olinko jälkihöyryissä vielä näiden ulkohommienkin äärellä. Toisaalta siivoan aina paljon mielummin puutarhassa kuin sisällä.  Pihan oleskelupuolella oleva luumupuun alusta oli todella ränsistyneen näköinen. Kukinnan päättänyt rohtosuopayrtti sojotti kuivana ja ruskeana,  ja sieltä täältä törrötti luumun juuriversoja. Siinäpä muuten sitkeitä sissejä, ei paljon kesähelteet ja kuivuus versoja haitanneet!

Ensin poistin versot ja kuivuneet perennat. Sitten kanttasin puun alusen, sillä tämä näkyy sekä lasitetulle terassille, olohuoneeseen että ruokailutilaamme. Jo yhden pienen alueen kanttaus toi ryhtiä koko näkymään.

Tämän jälkeen levitin ohuen kerroksen kuorikatetta. Ohuen siksi, että se on tässä lähinnä näön vuoksi. Pidän katteen tuomasta viimeistellystä ilmeestä. Keväisin puun alunen on täynnä valkoisia ja sinisiä scilloja, jotka eivät pientä katekerrosta hätkähdä. 

Tänä kesänä kotipihassamme ei ollut minkään sortin kirja-, lehti- tai muita kuvauksia, joten kun kesän kaikki viralliset juhlat oli juhlittu (puutarhan juhlavalmisteluja löytyy mm. tästä postauksesta) , puutarhuri otti loppukesän niin sanotusti löysin rantein. Nähtäväksi jää, jaksanko vielä ahkeroida muiden istutusalueiden parissa, vai kanttaanko loput sitten joskus ensi keväänä. Talven jälkeen riittää aina virtaa ihan ilman piikkejäkin.

Nyt aioin nautiskella syyskesän runsaudesta, kukkaloistosta ja lähestyvän syksyn tuoksuista. Yritän muistaa pysähtyä ja ottaa mallia vaikkapa näistä syysvuokoista, jotka ovat kääntäneet kasvonsa auringon puoleen.

Mukavaa viikonloppua!