"Pitkä odotus on toteutunut"

Ihan ensimmäiseksi, kiitos valtavasti onnitteluista! Pieni poikamme syntyi jo torstaina, mutta upea isänpäivälahja hän oli joka tapauksessa. Nyt tulee kyllä hieman paineita joululahjan keksimisen suhteen;)

Huvittavaa kyllä, olin ajastanut tuon Pikkuinen kurkistus pikkuisen huoneeseen postauksen torstaiaamulle. Täysin tietämättömänä siitä, että kun postaus julkaistaisiin, kärvistelisin jo synnärillä. Pieni linnunpoikasemme syntyi rv 38+1.

Meitä on muistettu hienoilla korteilla, ihanilla lahjoilla, kauniilla kukkasilla. Mutta paras kaikista oli kyllä tyttären synnärille tuoma kortti. Ihan siinä äidiltä itku pääsi!

Tämä todellakin on ollut pitkä odotus, melkein 7 vuotta. Totesin ystävälleni, etten usko vauvan tuloon ennenkuin hän on sylissäni. En kyllä meinaa uskoa vieläkään, ja tämä takiainen on kuitenkin sylissä (ja rinnalla)  t o d e l l a  paljon! 

Synnytys ja vauvan ensimmäinen vuorokausi sujuivat hienosti, sitten tuli vähän mutkia matkaan. Pikkuinen siirtyi lastenosaston asiakkaaksi ja äiti oli huolesta soikeana. Mutta nyt, 6 päivää myöhemmin, olemme koko perhe yhdessä kotona. Ihan parasta! Niisk niisk, täällä eletään nyt aikas tunneherkkää aikaa.

Arvokasta isänpäivää!

Poika tuli!

Pikkuinen kurkistus pikkuisen huoneeseen

Täällä alkaa olla pintaremontit pulkassa ja huoneet taas järjestyksessä. Tässä vähän esimakua (toistaiseksi vatsassa asustelevan) pienokaisen huoneesta. Aikaisemminhan pikkuhuone oli hienosti sanottuna "kirjasto" eli siis romuhuone. Nyt kirjahyllyt on siirretty toisaalle, seinät valkaistu ja vauvahuone melkein valmis. Toistaiseksi tilaan ei ole ostettu mitään uutta, pinnasängyn saimme naapurilta ja muut tavarat ovat tulevan isosiskon lahjoittamia / muualta talosta.

Värimaailma on tällä hetkellä hyvin niukka, tiedän että kevään tullen värintarve taas kasvaa. Mutta nyt joulun (ja synnytyksen) lähestyessä harmaa ja valkoinen tuntuivat harmonisilta ja rauhoittavilta.

Tänne jo laitoin puolisalaa värimaailmaan sopivia joulukoristeita odottamaan parempaa esillepanoa.

Pinnasängyn alla oleva laatikko löytyi kesällä kirppikseltä vitosella. Aika täydellinen mitoitus!

Ja isosiskon luovuttamat lelut ja kirjat saivat väliaikaisen hyllyn perunalaatikoista.

Vielä vähän verhoa, valaisinta ja päiväpeittoa, niin huone on kokonaan valmis.

Pakkomielle

Kun takkakausi syksyn tullen alkoi, muodostin pienen pakkomielteen tavallisen, varaavan takan jälkilämmön ja ruoanlaiton yhdistämisestä. Haaveissa oli aamulla takassa hautunut, ihanan pehmeä puuro. Ensimmäiseksi kokeiluun lähti ohrauunipuuro kokonaisista ohrasuurimoista. Rakenne ei kuitenkaan ollut halutun kaltainen. Maukasta ohrarieskaa loppupuurosta kyllä tuli.

Seuraavaksi kokeilin kaurapuuroa hylamaitoon, mutta tuotteelle ominaisesti puuro punertui eikä meinannut kelvata perheen pienimmälle. Veteen tehtynä puuro taas oli jotenkin mautonta, kun on tottunut maitopohjaiseen. Mutta näistä satseista leivottiin maukkaita sämpylöitä!

Seuraavaksi aion kokeilla riisipuuroa laktoosittomaan maitojuomaan, katsotaan kuinka sitten käy... Alla maukas kaurapuurosämpyläresepti ylijäämäpuuron kanssa taisteleville.

KAURAPUUROSÄMPYLÄT
2 dl maitoa
noin 3 dl kaurapuuroa
1-2 tl suolaa
1-2 rkl siirappia
kourallinen auringonkukansiemeniä
1 pss kuivahiivaa
6-7 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl öljyä
Voiteluun: vettä + auringonkukansiemeniä

Lämmitä maito ja puuro kädenlämpöä kuumemmaksi (+42 astetta). Sekoita joukkoon siirappi, suola ja auringonkukansiemenet. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään hiivaleipäjauhoja ja sekoita huolellisesti nesteen joukkoon. Alusta taikina hiivaleipäjauhoilla, lisää loppuvaiheessa öljy.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia. Leivo sämpylöiksi ja anna kohota liinan alla vielä noin 15 minuuttia. Voitele vedellä ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä.

Paista 225 asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.