Kohti pääsiäistä

Keltaiset narsissit valtasivat ikkunalaudat jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt sain vihdoin istutettua muutakin. Nämä menivät periaatteella "jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä".

Olisi kauhean kätevää, jos kykenisi suunnitelmallisuuteen ja tarkkaan harkintaan, mutta niin vaan taas täyttelin kasseja Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kevään avajaisissa. Vasta kotona ynnäilin olemassa olevia ja ostettuja, koreja ja muuta materiaalia.

Lopputulos oli kuitenkin oikein keväinen ja iloinen, eli täällä ollaan jo ihan pääsiäslomafiiliksissä. Miehellä nimittäin alkoi loma, minullakin siis jonkin sortin vapaa. Jei!

Kaikki valmiina!

Oksat on askarreltu, karkit valmiina kulhoissaan, pikkunoidan vaatteet odottavat henkarilla. 

Värikästä palmusunnuntaita kaikille!

Ja taas mennään, huh hei!

Meinasin viime viikolla kompastua kumppareihini, kun hain postilaatikosta uusimman Meidän Mökki -lehden. Lehdessä oli useampi sivu kasvihuonettamme otsikolla "Huumaava yrttitarha". Toki olin paikalla kun Ilona Pietiläinen ja Hanne Manelius meillä viime kesänä kävivät, mutten yhtään tiennyt milloin juttu ilmestyy.

Viime kesä oli monin tavoin ihmeellinen. Ohjelmointipäällikkö piti meidät sen verran kiireisinä, että puutarha sai olla aika lailla omassa rauhassa. Toki viljelylaatikoissa kasvoi maittavia vihanneksia ja kasvarissa kypsyi mehukas tomaattisato, mutta muuten puutarhaan ei tullut yhtäkään uutta penkkiä, laajennusta tai edes pensaan siirtoa. Ja siitä huolimatta puutarhassa kävi aikamoinen kuhina! 

Kesäkuussa keittiöpuutarhamme kuvattiin Kotipuutarha -lehteen, heinäkuussa Sonja Lumme vieraili puutarhassamme Kotipihan kasvihuone -kirjan tiimoilta ja lopuksi saimme vielä vieraiksemme ihanan Ilonan ja hulvattoman Hannen. 

Olin (ja olen edelleen) kaikista näistä yhteydenotoista ihan ällikällä lyöty, mutta todella onnellinen ja otettu, että ne kaikki toteutuivat. Mutta että juuri sinä kesänä, kun puutarhalle ei tehty oikein mitään!

Melkein jo tuntuu, että pitäisi luvata jättää kasvihuonejutut vähäksi aikaa. Niin paljon olen siitä viime aikoina postannut. Mutta eipä tuo lähestyvä kesä taida tahtia hidastaa.

Ilonan ja Hannen kanssa meno oli välillä melkoisen hilpeää. Muistan jossakin vaiheessa ojentaneeni ekaluokkalaista kuvissa pelleilystä.

Vaan kuvauspäivän otoksia katsellesani (näissä kuvajaana rakas aviomieheni) on todettava, ettei omena kauas puusta putoa... (minä heilun kumppareissani ja puukko(!) kädessä, tytär sentään ilman teräaseita).

Viikonlopputerveisin,

 Maria / Kanelia, kasvihuonetta ja kardemummaa 

Sittenkin messuterveisiä, osa 2

Kevätmessuilta päällimmäiseksi mieleen jäi värikkyys.

Vaikka väreistä pidänkin, jäin silti kaipaamaan sitä hempeämpääkin puolta.

Kotilieden malliterassin oli suunnitellut Peeta Peltola. Kekkilän jalallisissa viljelyslaatikoissa oli kaipaamaani värimaailmaa. Ja tykkäsin kovasti laatikoiden sijoittelusta terassia rajaamaan.

 Messuilla Magnolia Susan näytti sellaiselta kuin pitääkin, ilman meidän yksilön jättiläislehtiä...

Turkoosi leikkimökki taustalla on Kannustalojen Onneli ja Anneli -leikkimökki. 

En ole kasvivalinnoissani mikään järjetön keltaisen ystävä, mutta olen viime aikoina miettinyt varhain kukkivan koreanonnenpensaan hankintaa. Tämä kauniisti, ennen lehtien puhkeamista kukkiva pensas olisi kiva lisä kevätpuutarhaan.

Osa messuvieraista on moittinut tämän vuoden messuantia latteaksi. Itse kyllä tykkäsin. Monta tuntia kasvien ja siemenpussien hypistelyä ja ihastelua, ihan ilman lapsia! Tosin hilpeällä messuseuralla oli varmasti jättimäinen osuus asiaan. Kiitos siis ihanaiset, ensi vuonna uudestaan!