Tervetuloa syksy!

Ihan uskomatonta, miten keli muuttui koulujen aloituksen myötä! Kylmät aamut ja viileät illat, näihin tottuminen vie taas hetkisen. 

Syksyn aloitus ei tuonut mukanaan suuria muutoksia. Tokaluokkalainen jatkoi tutussa luokassa, saman opettajan johdolla. Itse saan jatkaa Ohjelmointipäällikön kanssa kotosalla. Ja rakas aviomieskin on taas vaihteeksi töissä kotikulmilla.

Tästä on hyvä jatkaa, tutuissa ympyröissä, syysrutiineja luoden. Kesähuoneen jäljellä olevat työt etenevät nyt pikkuhiljaa, ajan ja voimavarojen mukaan. Meillä valvotaan edelleen yöt, joten kotona tehdään, mitä jaksetaan. 

Intoa, vauhtia, vanhoja rutiineja, uuden oppimista, tuttuja juttuja, jokaiselle jotakin oman maun mukaan. Nautitaan syksyn tulosta, villasukista, isoista iltateekupeista, kynttilänvalosta ja hämärtyvistä illoista <3

Viittä vaille valmis?

Minun piti postata puutarhakuulumisia. Muhkeasta kesäkurpitsasadosta, värikkäistä kirsikkatomaateista, iltatunnelmasta. Vaan enpä malttanut, täällä ollaan nimittäin ihan täpinöissään!

Kesähuone / piharakennus / miniän leikkimökki / kerhohuone / mikä lie ihanuus alkaa olla siinä vaiheessa, että kohta saan kantaa kalusteita sisään. Hurraa!

Lattia maalattiin eilen,

ja loppupäivän kiersin kesähuonetta kuin kissa kuumaa puuroa.

Iltasella kuvailin vähän joka suunnalta.

Jos katsoo tiukalla rajauksella ja sopivasta kulmasta, kesähuone istuu ympäristöönsä täydellisesti.

 Ympärillä eri korkuista kasvillisuutta ja kiva rytmi pihapiirin muiden rakennusten kanssa.

Vaan etupihalla karu totuus paljastuu, työsarkaa on vielä melkoisesti! Juuri nyt tuntuu, että kisaväsymys meinaa ottaa voiton. Jos joku lukijoista siis tuntee vastustamatonta halua ympäristön suunnittelutyöhön, jossa tarkoituksena rehevä ja tietenkin koko kesän äärimmäisen runsaana kukkiva etupiha, saa ottaa yhteyttä. Mökkitason majoituskin järjestyy tarvittaessa:)

Minä otan kahvikupposen kouraan ja suuntaan (tiukasti näkökenttää rajaten) mittailemaan mökkiä. Kohta alkaa nimittäin melkoinen rymsteeraus, ihanaa!

Iloista eloa elokuussa

Elokuu aloitettiin iloisesti juhlien.

Ja mikäs sen parempi syy kantaa kalusteita ja kukkia kesähuoneeseen!

 Vaikka vielä on kesken yhtä sun toista, puuttuu ovea ja muuta "pientä".

Myös terassia täydennettiin tuoleilla ja pöydillä,

 omilla sekä naapurin.

Lähes käyttämättömänä ollut kodinhoitohuoneen terassi (mitä tämä kertookaan siivousinnokkuudestani...) muuttui pari viikkoa sitten koti-spaksi. 3D-altaassa on pärskitty päivittäin.

Pienimmät juhlijat valvoivat isompien polsikintaa. Kunnes uskaltautuivat mukaan itsekin.

 Näissä perinnekekkereissä vieraat tuovat omat grillattavat ja isäntäväki tarjoaa lisukkeita.

Tarjolla oli muun muassa yrttimarinoitua peruna-parmesansalaattia sekä helleklassikko vesimeloni-feta-minttusalaattia. 

Ja tietenkin rosmariinifocacciaa. Se ei petä koskaan!

 Grilli (ja grillaaja) kävivät kuumana koko helteisen päivän.

Ja mitä useampi kokki, sen sekaisempi keittiö. Vaan eipä tuo kesäjuhlissa ole niin nökönuukaa. 

Pääasia, että asenne on kohdallaan ja tanssijalkaa vipattaa!

Uudessa kesähuoneessamme on siis jo ehditty juoda tervetuloskumpat, aamukahvit, tanssahdella sekä tunnelmoida elokuun pimenevässä illassa. Mitähän kaikkea vielä keksitäänkään, kun pytinki saadaan valmiiksi asti!

Maalia ja stailausta

Meillä on meneillään kesän kiireisin viikko. 

 Kaikkea mukavaa ja ihanaa, mutta kun tunnit (ja päivät) eivät millään tahdo riittää. 

Kesähuone alkaa jo näyttää kesähuoneelta. En millään malttaisi odottaa sen valmistumista.

Edes etupihan kamala kaaos ei häiritse. Tuijottelen vain pientä mökkiäni tiukalla rajauksella ja haaveilen aamukahvista ruutuikkunan äärellä.

Loppuviikosta oli pakko hylätä maalisuti ja kääntää huomio laiminlyötyihin sisätiloihin.

Mattojen tamppausta, leikkokukkia, leivontaa. 

(Anopille suuri kiitos silitysavusta!)

Takapihan rauhaan, kirsikkapuun katveeseen, katettiin kesäinen pöytä sesongin antimista.

Pari päivää sitten kirppikseltä löytämäni ihana(n kamala) turkoosi kaappi pääsi heti tositoimiin ja kuviin.

Eikä mihin tahansa kuviin, vaan suuresti ihailemani Krista Keltasen kuvaamaksi.

Suuren suuri kiitos siis Kristalle sekä Lila Visionin Riina Ahtolalle ikimuistoisesta ja vauhdikkaasta päivästä. 

Ohjelmointipäällikköämme vielä lainatakseni: "KIPPIS!":)