Syysaamut

Syyskuun aamut ovat antaneet parastaan. Vaikka kesää vielä odotinkin, niin kyllä näissä syysaamuissa on aivan oma, ainutlaatuinen fiiliksensä. Kirpeä ilma nipistää nenänpäätä ja kaikki on rempseän rehevää.

Aamuauringon säteet putkahtavat milloin mistäkin. Valokiila kultaa puutarhaa ja huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin. 

Kai se on kaivettava kaulaliinat esille ja annettava periksi luotoäidille. Syyskuun "lämpöaalto" supistui muutamaan päivään. Mutta sitäkin suloisemmalta tuo tuntui!

Hyvää viikon jatkoa!

Syksyn odotetuin

Olen jostakin syystä aivan syysvuokon pauloissa. Se ei ole massiivinen kuten upea syyshortensia eikä leviä meillä kuten loisteliaat syysleimut. Mutta jotakin erityisen sykähdyttävää tässä herkässä kaunottaressa on.

Lisää suloisesta syysvuokosta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Kaunista uutta viikkoa!

Terassiruukuista

Kerroin jo aikaisemmin, miten itseäni jännitti modernin lasiterassin rakennuttaminen tällaisen perinnetalontyyppisen puutalon kylkeen. Huoli osoittautui jälkikäteen turhaksi ja nyt harmittaa, että se oli vuosia yksi painavimmista syistä, kun vetkuttelimme hankkeen toteuttamista. Mutta sen verran tuo kummitteli mielessä viime metreille saakka, että valitsin tämän kesän ruukkukasveja uusi terassi mielessäni.

Halusin terassille jotakin kookkaampaa, jotta alumiinisen lasiterassin runko ja kulmat "pehmenisivät". Lopulta päädyin Elhon suurin valkoisiin loft urban round ruukkuihin, joihin toiseen istutin tuurenpihlajan ja toiseen rehevän amppelimansikan.

Tuurenpihlajan lehdet ovat suuret, mutta sen kasvusto on silti siro ja ilmava. Pihlaja sai tyvelleen koristeapilaa, joka täytti ruukun nopeasti. Erilaiset pikkupuut ruukussa tuovat ihanaa vaihtelua ja ryhtiä terassille. Pihlaja on tarkoitus istuttaa maahan nyt syksyn tullen, tosin paikka on vielä katsomatta. Tai ehkä testaan, selviäisikö se talvesta ruukussa..?

Amppelimansikka innostui tekemään satoa vasta elokuun lopussa. Nyt olen siirtänyt sen terassilasien sisäpuolelle, sillä linnut alkoivat vierailla mansikkaruukussa turhan ahkeraan. Portaalla nököttää päivittäin lintu jos toinenkin, joka katselee kaihoisasti pulleiden mansikoiden perään. Onneksi eivät ole törmäilleet laseihin.

Sinänsä terassin ilmeen pehmentäminen parilla kookkaalla ruukulla tuntuu tästä näkövinkkelistä lähinnä huvittavalta. Koko terassihan lähes häviää syyskesän villiintyneen puutarhan syövereihin!

Perennat, ruukut ja keittiöpuutarha ovat kaikki iloista sekamelskaa ja odottavat jo syyspuuhiin tarttuvan puutarhurin karsivaa kättä. 

Vaan mikäs kiire tässä vielä on, syysauringosta nauttiessa. Tänä vuonna säilöntäpuuhiakin on sen verran vähän, että on aikaa ottaa syksy vastaan kaikessa rauhassa.

Tervetuloa syyskuu!

Syyskuu alkoi sateen ropistessa kattoon. Vettä tuli yöllä niin, että lapsetkin heräsivät. Mutta sade kuuluu syksyyn, eikä se tässä kohtaa enää harmita. Nyt on sadepäivien, villasukkien ja teekupposten aika. 

Samaan aikaan puutarha vielä viheriöi, syyskesän kukat jatkavat loistoaan ja omenat kypsyvät.

Otetaan kaikki ilo irti kulman takaa hiipivästä syksystä ja syyskesän viimeisistä päivistä. Ensi viikolle on luvattu sekä lämpöä että aurinkoa. 

Kaunista syyskuun alkua!