Eilisellä pikkumiehen lääkärireissulla tuli kulutettua penkkiä sen verran, että sitä ehti mietiskellä kaikenlaista. Kuten että jouluaatto on ensi viikolla. KÄÄK! Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään??
Ilmassa oli jo orastavaa paniikkia. Mutta kuunnellessani tavattoman reipasta ja äärimmäisen positiivista pikkupoikaa (joka todellakin oli ansainnut kaikki 7 hoitohenkilökunnalta saamaansa tarraa) totesin, että joulu tulee joka tapauksessa, panikoin tai en.
Kotiin päästyämme laitoimme joululaulut soimaan, koristelimme kotia ja unohdimme hetkeksi työ- ja tehtävälistat. Pikkupojan pistojälki toisensa perään unohtui laatikosta kaivettujen tonttujen myötä. Tänä(kin) vuonna joulun ruisleivät ja limput ostetaan kaupasta, joulusiivous ei ulotu joka nurkkaan ja unohdan "pakollisten" lahjojen pähkimisen.
Olemme jouluna koko perhe yhdessä, mitäpä sitä oikeastaan muuta tarvitsee?
Leppoisaa jouluun valmistautumista!
