Huomasin tässä taannoin mielenkiintoisen piirteen joulusisustuskäyttäytymisessäni. Olen täysin säätilojen vietävissä. Mitä valkeampi joulu ulkona, sitä enemmän kaipaan vihreää joulusisustukseen. Ja mitä enemmän nurmi paistaa pihassa, sitä ahkerammin koti täyttyy valkoisesta ja punaisesta.
Nyt olen aivan hurahtanut sammaleenvihreään. Luonnollisesti niin, koska meillä on lunta maassa. Sain blogiyhteistyön tiimoilta Huiskulasta aivan ihanaa sammalta. Katsokaa nyt noita samettisia mättäitä! Tekisi mieli vain silitellä pehmeää pintaa ja painaa poski sammalta vasten.
Tein sammaleesta ja kuusenkynttilöistä simppelin asetelman sinkkiseen reunalliseen tarjottimeen. Olin varautunut laittamaan pohjalle hiekkaa, mutta sammal oli niin jykevää ja tiivistä, että kuusenkynttilät pysyvät pystyssä pelkän sammaleen varassa. Kostutan sammalta säännöllisesti, jotta se pysyy kauniin värisenä ja on inan paloturvallisempi.
Lasitetun terassin vihertävään jouluasuun kuuluvat myös havut, eukalyptukset ja vanhat joulukortit.
Sekä tämä kaikkein rakkain joulukoristeeni, alkujaan ilmeisesti mummolasta peräisin oleva pahvinen haitarikoriste. Vihreä kuusityttö, moneen kertaan jo lapsuudessani teipattu ja joka joulu esille kaivettu.
Vihreät sävyt tuovat talviselle terassille lämpöä ja seesteisyyttä.
Tykkään ihan valtavasti yksinkertaisen sammaltarjottimen rauhallisuudesta, siinä on jotakin lähes hypnoottista. Huomaan pysähtyväni tuijottamaan sitä monta kertaa päivässä, sillä lasitettu terassi näkyy meillä sekä olohuoneeseen että ruokailutilaan.
Toivotankin nyt joulupuuhiesi keskelle myös rauhaa ja pieniä pysähtyneitä hetkiä. Oli se sitten kynttilän sytyttäminen, kuppi kahvia, suuhun sujahtanut suklaakonvehti. Tai mikä parasta, kaikki nämä yhdessä!
