Kevätfiilistä hankien keskellä

Lumikasojen keskellä ei ehkä ihan vielä näytä siltä, mutta auringon paistaessa mieli on jo kovin keväinen. Näin talvella sitä jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Miten valtava vaikutus valolla on sekä mieleen että jaksamiseen!

Valo on jo selvästi muuttunut erilaiseksi ja aurinko lämmittää otollisesta kulmasta paistaessaan. Auringon ja kevätfiilikset myötä täällä on aloitettu jokavuotinen rituaali: terassien esiin kaivaminen. Yksi terassi huhkittiin jo esiin pikkumiehen kanssa, jonka jälkeen nautittiin ansaitut pihakahvi-kaakaot.

Tänä talvena olen mielestäni tyhjennellyt kasvihuoneen kattoa tavallista useammin. Samoin aidat, pergolat, havut, omenapuut ja erityisesti yläkuvan rungollinen syreeni ovat olleet erityistarkkailuissa. Pikkusyreeni 'Palibin' on melkoisen tuuhea ja kerää tiheille oksilleen herkästi massiivisen määrän lunta. Poloinen on välillä ollut ihan väärällään. Siksi on tärkeää tarkkailla näitä säännöllisesti ja vapautella lumen painosta.

Mutta varjoliljojen hauskat siemenkodat, ne näyttävät kestävät mitä vain! Ei paljon hetkauta Valtterit tai rusakot näitä talventörröttäjiä. Sieltä ne kurkottelevat korkean hangen keskeltä.

Seuraavaksi taidan kaivaa esiin tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan pöytäryhmän. Pieni polku perille, taljaa takamuksen alle ja kuumaa kuppiin. Mikäs siinä ollessa, aurinkoisena päivänä istuskellessa!

Enää ei varmasti menee kauaa siihenkään, että lasitettua terassia pääsee täyttämään kevään ihanilla sipulikukilla. Ehkäpä pitää suunnatta ensimmäisille narsissiostoksille jo tänään...

Aurinkoisia päiviä!

Gluteenittomat pesto-juustosarvet

Juustosarvet ovat nostalgiaherkku lapsuudesta, sillä nämä kuuluivat aina synttäripöytään. Nykyään  suolainen retroleivonnainen jatkoaa eloaan myös meidän perheessä, nyt tosin gluteenittomana ja pestolla täytettynä. Pesto tuo kivasti makua ja mehevyyttä gluteenittomaan pikaleivonnaiseen.

Ripottelen päälle kokonaisia kuminansiemeniä, aivan kuten äitinikin aikoinaan teki. Toki päälle voi laittaa vaikka seesaminsiemeniä tai juustoraastetta, jos kumina ei osu omaan makuhermoon.

Ohjeen löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista "Gluteenittomat pesto-juustosarvet".

Kauanko menee stailaukseen?

Eräs toimittaja kysyi taannoin, kauanko minulla menee aikaa Instagram-kuvien stailaukseen? Piti oikein pohtia asiaa, katsella omaa feediä ja todeta sitten, että aikaa menee kyllä tosi vähän. Suurin osa insta-kuvistani on puutarhasta, sen rakenteista tai lähikuvia kasveista. Niitä ei erityisemmin stailata,  kuvaustilanne on juuri sellainen millaiseksi kulloinenkin sää on sen luonut. Kuvanottoa edeltää lähinnä otollinen ajoitus: aurinko paistaa tietystä kulmasta ja luo mielenkiintoisen tunnelman. Tai huomaan kesken puutarhapuuhien uuden, kivan kuvakulman. Silloin on syöksyttävä hakemaan kamera, vaikka kädet olisi miten syvällä mullassa ja savessa.

Toki varta vasten otetut ruokakuvat, tuotekuvat tai yhteistöihin liittyvät kuvat syövät kaikkinensa helposti todella monta tuntia. Se on tarkkaa puuhaa, kun tuotetta siirretään 3 milliä oikealle ja sitten kaksi milliä takaisin vasemmalle. Työkaverin kanssa tällaistenkin tekeminen on hauskaa, mutta yksinään touhuillessa meinaa kyllä välillä turhauttaa. Eräässä työrupeamassa meitä oli kolme pilkunviilaajaa samassa setissä, se ei tosiaan ollut mikään maailman nopein kuvauspäivä...!

Näitä kotikuvia ei ole stailattu (muuten olisin toki ravistellut leivänmurut pöytäliinasta ja ottanut seinätelineestä ainakin työkalut pois). Harmaa talvipäivä ja ulkoa heijastunut lumikerros loivat jotenkin rauhallisen ja kivan tunnelman. Istuin sohvalla läppäri sylissä kun jäin tuijottamaan eteeni. Ja taas oli napsittava muutama kuva.

Sen sijaan kodinhoitohuoneesta tai meikäläisen työhuoneesta ei yllätyskuvia oteta, ei vaikka olisi miten upea valo tai loiste. Paikalle pitäisi ensin lähettää raivauspartio, pelkkä kuvien tiukka rajaaminen ei noissa tiloissa auta.

Välillä on hyvä tarkastella myös omaa elämää tiukemman rajauksen läpi. Tämä viikko on ollut yhtä Mr. Murphyn vierailua, päivästä toiseen. Nyt koitan keskittyä vain kivoihin asioihin ja ummistaa silmät kaikelta tylsältä. Nekin kyllä hoituvat asia kerrallaan, muttei kannata pilata koko viikkoa moisten takia.

Lempeää loppuviikkoa!

Tomaatin pauloissa

Oma lempparini, ihana ja aromaattinen tomaatti, on tänä vuonna vuoden vihannes. Jos joutuisin valitsemaan vain yhden asian mitä kasvattaa, se olisi ehdottomasti tomaatti! Aamuauringossa kylpevä kasvihuone ja tomaatintaimista tuleva tuoksu. Siinä ollaan aika lailla paratiisin porteilla!

Kokeilen joka vuosi erinäköisiä, -makuisia ja -värisiä palleroita. Osa jää suosikeiksi, osa yhden kasvukauden kokeiluiksi. Tomaatinkasvatuksen kiemuroilla pelotellaan ihan liikaa, sillä omasta mielestäni tomaatti on varsin anteeksiantavainen ja sopeutuvainen kasvi.

Lisää asiaa tomaateista Marian hyötytarhassa, jonne kirjoitin postauksen "Vuoden vihannes 2022 on tomaatti".

Kesää ja uutta kasvukautta odotellessa!