En meinaa millään uskoa, että jouluaatosta on jo viikko! Päivät ovat päässäni jotenkin ihan sekaisin.
Olemme saaneet viettää aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa, loikoilla sohvalla, ulkoilla, nauttia valkoisesta joulusta. Nyt työt ovat pikku hiljaa alkaneet, mutta lasten vielä lomaillessa omatkin aamut ovat verkkaisia. Ei patistamista, ei kiirehtimistä.
Tänä vuonna valmistelimme joulua vähemmän ja rentouduimme enemmän. Takana on hektinen ja vähän raskasvetoinen syksy. Jouluna oli ihana nollata päätä ja kroppaa, herkutella ja vain olla köllöttää.
Odotan uutta vuotta innolla. Vuoden aloitus on aina uusi ja tuore alku, vaikka tiedossa ei olekaan mitään suuria muutoksia. Tosin tästäkin vuodesta piti tulla verkkainen, vaan hyvä kun välillä pysyi vauhdissa mukana!
Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. Haluaisin kyllä luvata enemmän aikaa perheelle, vähemmän valvottuja iltoja, parempaa itsestäni huolehtimista. Mutta tiedän, että kohta arki vie taas mukanaan ja hienot lupaukset jäävät todellisuuden jalkoihin.
Sen sijaa olen äärimmäisen kiitollinen kuluneesta vuodesta, sen varrelle osuneista upeista kokemuksista ja kaikista selvityistä koettelemuksista. Olemme viisaampia, vahvempia ja entistä tiiviimmin yhteen hitsattuja. Näillä eväin on hyvä siirtyä uuteen vuoteen, suunnata nokka kohti piteneviä päiviä ja ottaa vastaan mitä eteen tupsahtaa.
Upeaa uutta vuotta ja hyvää elämää vuoteen 2018!
