Ylväs kaunotar ja sitkeä sissi

Minulla on jo pitkään ollut puutarhassa todellinen perinnekasvi, varjolilja. Tämä on vanhaa kantaa, miehen suvulta saatu. Mutta vasta nyt olen korviani myöten ihastunut ylvääseen kaunottareen. Avautuessaan kukat muistuttavat turbaania ja tuovat eksoottisen tuulahduksen kotipihaan.

Se on kumma miten nämä tätikukat / mummokukat / marttakukat (rakkaalla lapsella on monta nimeä!) ovat alkaneet kiinnostaa. Aivan kuin silmät olisivat vasta nyt avautuneet niiden kauneudelle. Ikänäkösilmät. Mutta ikäkriiseilyn sijaan keskityn nyt nauttimaan vähän huonolle huomiolle jääneistä puutarhan asukeista. Täällä me yhdessä tätiydytään, kukat ja minä. Lisää näistä ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Mainiota ja toivon mukaan sateista tiistaita!

Kartanotunnelmaa

Nyt olisi tarjolla kartanotunnelmaa ja kauniita maisemia! Ja jos en ole ihan väärässä, niin viimeisen kuvan sinisessä pihatalossa on joskus toiminut tapettikauppa. Ihastelin jo silloin upeaa kartanoa, vaikka minulle olisi kyllä kelvannut myös pelkkä pehtoorin talo. Tästä on aikaa jo yli 20 vuotta, osaako joku varmistaa onko pihapiirissä tosiaan joskus myyty upeita vanhoja tapetteja? 

Kaikki kuvat ja tarkemmat tiedot kohteesta Oikotieltä.

Myynti-ilmoitus löytyy täältä.

Puutarhassa juuri nyt

Juuri nyt puutarhassa ihastuttavat upeat pionit. Erityisen ihana on itoh-pioni 'Julia Rose', joka kukkii pitkään ja vaihtaa väriä kukinnan edetessä. Helppohoitoisia itoh-pioneja on ehdottomasti saatava lisää!

Enemmän tästä kesäkaunottaresta Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä.

Kaunista viikonlopun jatkoa!

Välitilassa vihertää

Meillä on oltu nyt viikon verran jännässä välitilassa. Puutarhassa on yllättävän vihreää pitkään jatkuneesta kuivuudesta huolimatta. Mutta kukinta antaa odotuttaa itseään. 

Ensin tulppaanit tulivat ja menivät hirmuisella vauhdilla. Kukkivat koriste- ja hedelmäpuut olivat hetken aikaa massiivisia kukkapilviä. Syreenit paukahtivat täyteen loistoonsa kaikki lähes samanaikaisesti. Mutta nyt, nyt odotellaan seuraavia. 

Pionit kyllä pullistelevat lupaavasti ja varjoliljat nuokkuvat täynnä nuppuja, eli kukkaräjähdystä lienee luvassa muutaman päivän sisällä. Toisaalta kurjenpolvet ovat selvästi ottaneet nokkiinsa kuivuudesta ja moni muukin perenna on kovin vaisu. Esimerkiksi vähään tyytyväinen jalopähkämö ei meinaa päästä vauhtiin millään.

Mutta ei tässä auta kuin kärsivällisesti odotella, mitä luonto tarjoaa. Vettä ei nyt ainakaan. Enpä olisi viime kesänä uskonut, että sitäkin aikaa vielä kaipaisin kaihoisasti!