Taidemuseo puutarhahullun silmin

Washington DC:ssä on loistava (ja enimmäkseen myös ilmainen) museoverkosto. Lähdimme koko perheen voimin tutustumaan National Portrait Galleryyn eli kansalliseen muotokuvagalleriaan. Ihan mistään pikkugalleriasta ei ollut kyse, joten olimme varanneet retkeen reilusti aikaa.

Onneksi, sillä minä päädyin viettämään suurimman osan ajasta museon sisäpihalla. Sieltä nimittäin löytyi todella upea viherkeidas!

Lisää muotokuvagallerian trooppisesta keitaasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset lukemaan koko postauksen tästä linkistä.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Värikästä syksyä!

Ensi viikolla on syyspäiväntasaus, joka on täällä virallinen syksyn aloitus. Tosin kaupat täyttyivät kurpitsoista, Halloween-koristeista ja krysanteemeista heti syyskuun alussa. Toisaalta keli on edelleen kovin helteinen, joten suomalaisen sisäinen kello ei oikein tiedä miten suhtautua. Pitääkö jo kaivaa esiin kaulaliinat vai ostaa vielä uusi rantapyyhe?

Krysanteemien ostaminen tähän kuumuuteen tuntui vähän arveluttavalta. Mutta kyllähän nuo tuovat ihanasti väriä myös aurinkoiseen päivään. Kunhan näitä muistaa kastella tasaiseen tahtiin, iloa riittää mukavan pitkään.

Olen kantanut krysanteemeja kotiin vähän joka kauppareissulta, vaan tuonne ne uppoavat tyhjään pihaan ihan heittämällä. Mittasuhteet ovat täällä niin kovin erilaiset kotitaloon tai kesähuoneeseen verrattuna. Suomessa suurilta näyttäneet ruukut ovat nykyistä kotiamme vasten kuin pikkuisia saviruukkuja. Mutta sinnikkäästi niitä täyttelen!

Käynti syyspuutarhamyymälässä oli kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus. Krysanteemien, koristekaalien, heinien, keijunkukkien ja hyvin suosittujen kukonharjojen lisäksi syksy-osastosta löytyi mm. erilaisia samettikukkia, miljoonakelloja, poutapilveä ja orvokkeja. Orvokeista myyjä tosin varoitteli, että keli on niille vielä aivan liian kuuma. Varsinainen sesonki ajoittuu lokakuulle. Kanervat, hopealangat ja skimmiat taitavat löytyä myymälästä vasta talven kynnyksellä. Syklaamejakaan en vielä nähnyt.

Tänä vuonna syysistutukset räiskyvät varsin värikkäinä. Jotenkin tuntui, että kun ruukut muutenkin uppoavat lähes huomaamatta talon kylkeen ja laakeaan etupihaan, niitä halusi vähän alleviivata ja varustaa huutomerkeillä. Ja ilmeisesti se onnistui, sillä tänään talon ohi kävellyt vieras nainen tuli koputtamaan ovelle kertoakseen, miten hän ihastui keltaisen ja violetin yhdistelmään. Häkeltyneenä siinä kiittelin naisen jo jatkaessa lenkkiään.

Värikästä syksyn jatkoa siis sinnekin!

Magnolian kukkia, tähän aikaan vuodesta??

Täällä piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin, kun huomasin takapihan mangoliapuussa kukkanuppuja. Tähän aikaan vuodesta?! 

Mutta totta se oli, eikä ilmeisesti edes mitään aivan tavattoman ihmeellistä. Lisää näistä aniliininpunaisista ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Oikein ihanaa viikonloppua!

Valmiina!

Täällä on viime päivät puunattu nurkkia, sillä saamme tänään ensimmäiset vieraat Suomesta. Jihuuu!! Lapset olivat koko aamun kuin kissat pistoksissa, sillä lähdemme heti koulupäivän päätyttyä kohti lentokenttää. Ekaluokkalainen uhosi tarraavansa mummon kylkeen eikä luvannut irrottaa siitä moneen päivään. 

On mielenkiintoista nähdä, miten isovanhempien vierailu vaikuttaa lapsiin? Iskeekö koti-ikävä kovemmin vai saavatko he tästä lisää voimaa kohdata haasteita? Koulurutiinit alkavat pikku hiljaa muodostua, mutta siitä huolimatta eteen tulee joka päivä jokin uusi asia tai tilanne. 

Eilen vietimme vanhempainiltaa teinin koulussa. Olimme etukäteen saaneet tyttären lukujärjestystä mukailevan lukkarin sekä koulun kartan, ja niiden avulla meidän piti suoriutua kolmetuntisesta minikoulupäivästä. Olin täysin uupunut tuon illan jälkeen! Oppituntien välissä oli samat 5 minuuttia aikaa löytää seuraavaan luokkaan / rakennukseen kuin tyttärelläkin. Meinasimme myöhästyä mieheni kanssa joka tunnilta, yksin olisin taatusti eksynyt jo ensimmäisen vaihdon yhteydessä. Vessakäyntiä tai jutustelua muiden kanssa ei voinut edes harkita, niin kiire koko ajan oli. En voi kuin nostaa hattua todella korkealle 13-vuotiaalle pikkukaupungin tytölle, joka luovii vieraalla kielellä 1700 oppilaan koulussa ja selviää hengissä joka päivä. Olen sanaton.

Paikalliset puhuvat jo syksystä, vaikka mittari lupaa tällekin päivälle +34 astetta. Lisäsin jo syysvärejä sisustukseen ja ostin ensimmäiset koristekurpitsat. On ihanaa, miten täällä otetaan kaikki irti syksystä! Auringonvalo on selvästi erilaista ja hämärä laskeutuu jo aikaisemmin. Kuvista voi huomata, että olohuoneen kadunpuoleiset sälekaihtimet ovat alhaalla, kun taas pihanpuoleisia pidän aina yläasennossa. En ole ollenkaan verhoihmisiä, onneksi puiset ja leveät kaihtimet ovat kauniit myös ala-asennossa. Jostakin syystä oma mieli on rauhallisempi, kun kadulta ei näe ihan suoraan sisään, vaikka tämä onkin äärimmäisen turvallista aluetta.

Nyt käyn vielä hakemassa kukkia maljakkoon ja sitten ollaan valmiina vastaanottamaan vieraat. Kohti lentokenttää siis.

Oikein ihanaa loppuviikkoa ja kuullaan taas!