Banaani-kauramuffinssit

Suomessa vietettiin syyskuun puolivälissä hävikkiruokaviikkoa. Äärimmäisen tärkeä juttu, johon on hyvä saada huomiota ihan valtakunnallisella tasolla. Näin lapsiperheessä hävikkiruokaviikko on tosin joka viikko. Erityisesti banaanien kohdalla. Lapsi tykkää banaaneista, mutta haluaa syödä ne (äidin mielestä) lähes raakoina. Joten ei aikaakaan, kun hedelmäkoriin kertyy "liian" kypsiä banaaneja. Tällä kertaa niitä upotettiin gluteenittomiin banaani-kauramuffinsseihin, joista tuli niin herkullisia, että uskallan jakaa ohjeen tännekin.

Banaani-kauramuffinssien mausteeksi sopisi täydellisesti erilaiset pähkinät, mutta koska ne eivät sovi perheen ruokavalioon, jätin ne pois ohjeesta. Halutessaan taikinaan voisi lisätä 1/2 dl rouhittuja pähkinöitä.

BANAANI-KAURAMUFFINSSIT

150 g margariinia
2 kananmunaa
2 dl ranskankermaa, maustamatonta jogurttia, kermaviiliä tai piimää (mitä nyt kaapista sattuu löytymään)
2 dl sokeria
1 iso ylikypsä banaani
3 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
(1/2 dl rouhittuja pähkinöitä)

Muruseos päälle
50 g margariinia
1 dl fariinisokeria
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1. Sulata ja jäähdytä rasva tai käytä juoksevaa margariinia. Sekoita joukkoon munat, maitotuote ja sokeri. Lisää seokseen soseutettu banaani ja sekoita tasaiseksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
3. Jaa taikina paperisiin tai voideltuihin muffinssivuokiin niin, että taikinaa on noin 2/3 vuoan tilavuudesta.
4. Tee täyte: sulata margariini ja sekoita joukkoon fariinisokeri sekä kaurahiutaleet. Ripottele muruseos muffinssien  pinnalle.
5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti!

* Ohjeella tuli noin 15 kpl normi-muffinssivuoan kokoisia muffinsseja.

Kesä värien keskellä

Täällä näkee todella värikkäitä ruukkuistutuksia, kunnon kukkaloistoa! Ja nyt puhun julkisten tilojen istutuksista, katujen kauniista ruukkuryhmistä sekä ravintoloiden kekseliäistä yhdistelmistä. On väriä, kokoa, näköä ja korkeuseroja. 

Me suomalaiset suosimme hillitympää ja yksinkertaisempaa, mutta itse olen tänä kesänä kovasti ihastunut rentoihin ja leikkisiin ruukkuryhmiin. Inspiraatiota on nyt tarjolla Versoilevan uusimmassa artikkelissa, löydät sen tästä linkistä.

Taidemuseo puutarhahullun silmin

Washington DC:ssä on loistava (ja enimmäkseen myös ilmainen) museoverkosto. Lähdimme koko perheen voimin tutustumaan National Portrait Galleryyn eli kansalliseen muotokuvagalleriaan. Ihan mistään pikkugalleriasta ei ollut kyse, joten olimme varanneet retkeen reilusti aikaa.

Onneksi, sillä minä päädyin viettämään suurimman osan ajasta museon sisäpihalla. Sieltä nimittäin löytyi todella upea viherkeidas!

Lisää muotokuvagallerian trooppisesta keitaasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset lukemaan koko postauksen tästä linkistä.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Värikästä syksyä!

Ensi viikolla on syyspäiväntasaus, joka on täällä virallinen syksyn aloitus. Tosin kaupat täyttyivät kurpitsoista, Halloween-koristeista ja krysanteemeista heti syyskuun alussa. Toisaalta keli on edelleen kovin helteinen, joten suomalaisen sisäinen kello ei oikein tiedä miten suhtautua. Pitääkö jo kaivaa esiin kaulaliinat vai ostaa vielä uusi rantapyyhe?

Krysanteemien ostaminen tähän kuumuuteen tuntui vähän arveluttavalta. Mutta kyllähän nuo tuovat ihanasti väriä myös aurinkoiseen päivään. Kunhan näitä muistaa kastella tasaiseen tahtiin, iloa riittää mukavan pitkään.

Olen kantanut krysanteemeja kotiin vähän joka kauppareissulta, vaan tuonne ne uppoavat tyhjään pihaan ihan heittämällä. Mittasuhteet ovat täällä niin kovin erilaiset kotitaloon tai kesähuoneeseen verrattuna. Suomessa suurilta näyttäneet ruukut ovat nykyistä kotiamme vasten kuin pikkuisia saviruukkuja. Mutta sinnikkäästi niitä täyttelen!

Käynti syyspuutarhamyymälässä oli kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus. Krysanteemien, koristekaalien, heinien, keijunkukkien ja hyvin suosittujen kukonharjojen lisäksi syksy-osastosta löytyi mm. erilaisia samettikukkia, miljoonakelloja, poutapilveä ja orvokkeja. Orvokeista myyjä tosin varoitteli, että keli on niille vielä aivan liian kuuma. Varsinainen sesonki ajoittuu lokakuulle. Kanervat, hopealangat ja skimmiat taitavat löytyä myymälästä vasta talven kynnyksellä. Syklaamejakaan en vielä nähnyt.

Tänä vuonna syysistutukset räiskyvät varsin värikkäinä. Jotenkin tuntui, että kun ruukut muutenkin uppoavat lähes huomaamatta talon kylkeen ja laakeaan etupihaan, niitä halusi vähän alleviivata ja varustaa huutomerkeillä. Ja ilmeisesti se onnistui, sillä tänään talon ohi kävellyt vieras nainen tuli koputtamaan ovelle kertoakseen, miten hän ihastui keltaisen ja violetin yhdistelmään. Häkeltyneenä siinä kiittelin naisen jo jatkaessa lenkkiään.

Värikästä syksyn jatkoa siis sinnekin!