Gluteeniton mustikkapiirakka

Täällä on viime aikoina ollut pulaa kananmunista (ja aika monesta muustakin leivontatuotteesta...), mutta tähän piirakkaan onneksi löytyi ainekset kotoa. Pähkinäinen, mehevä ja mausteinen mustikkapiirakka, jonka makusinfoniasta löytyy ripaus kanelia ja kardemummaa (tietenkin!) sekä aavistus sitruunaa.

Piirakkaohje on gluteeniton ja vegaaninen, mutta sen voi hyvin tehdä myös "tavallisena". Ohjeen herkkuun löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista, jonne pääset tästä klikkaamalla.

Oikein mukavaa sunnuntaita!

Paratiisi linnan pihalla

Päädyin puolivahingossa aivan ihanaan magnoliaparatiisin, linnan puutarhaan. Tämä on yksi Washington DC:n piilossa olevia jalokiviä, vaikka paikka ei oikeasti ole ollenkaan piilossa, vaan keskellä kaupunkia! Mutta niin vaan olin tämänkin paikan ohittanut monesti toiselta puolelta linnaa, enkä ollenkaan arvannut mitä odotti kulman takana.

Magnoliakausi oli ehdottomasti parasta aika löytää puutarha, sillä silloin koko paikka oli kuin vaaleanpunainen kukkapilvi! Lisää kevään kohokohdasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Kaunista viikon jatkoa!

Juhla, jota ei koskaa tullutkaan

Washington DC on maailmankuulu kirsikkapuistaan ja keväisistä kirsikankukkajuhlistaan. Tänne matkataan pitkienkin etäisyyksien päästä ihastelemaan keskustassa sijaitsevan Tidal Basin -vesialueen ympärillä olevia tuhansia kirsikkapuita.

Kirsikkapuut ympäröivät koko Tidal Basin -vesialuetta. Alue sijaitsee Washington-monumentin ja muiden merkittävien muistomerkkien välittömässä läheisyydessä.

Kirsikkapuiden kukinta vetää vuosittain tänne Yhdysvaltain pääkaupunkiin reilusti yli miljoona ihmistä. Kirsikankukkajuhlat, Cherry Blossom Festival, ajoittuvat neljälle perättäiselle viikonlopulle ja sisältävät kaikkea mahdollista paraateista piknikkeihin. Juhla on täällä koko kevätkauden päätapahtuma, jota on vietetty jo lähes 90 vuoden ajan.

Helmikuun lopussa alkoi virallinen kirsikkapuiden tarkkailu ja kukintahuipun laskenta. Kevään etenemistä seurattiin niin erilaisilla verkkosivuistoilla kuin Washington Postissakin. Parhaan kukintoajan arvioitiin osuvan maaliskuun loppuun ja päivää tarkenneltiin tuon tuosta. Meillekin oli tulossa kaksi settiä vieraita Suomesta ja kovasti pähkäilimme, osuuko paras sesonki juuri vierailuun. No olisihan se osunut, vaan kun ei tullut vieraita eikä juhlia.

Me kävimme ihastelemassa kukintaa pariin otteeseen. Pilvisenä ja viileänä päivänä alueella sai kävellä suhteellisen rauhassa ja koronaetäisyyksien pitäminen onnistui. Mutta juuri ennen huippukukintaa koko suuri puistoalue eristettiin poliisinauhoilla. Huippu osui viikonloppuun ja upean kesäiseen säähän, joten viranomaiset epäilivät ihmisten itsekuria (ja aivan syystä). Rantareitin kapeat polut ja painavina nuokkuvat kirsikkapuiden oksat vetivät ihmisiä puoleensa huonommassakin kelissä. Keskustan kirsikkapuuparatiisilla on valtavan suuri merkitys turistien lisäksi myös paikallisille.

Mistä kaikki oikein on saanut alkunsa? Tammikuussa vuonna 1910 Washington D.C sai 2000 kirsikkapuuta lahjoituksena Japanilta. Vain kaksi viikkoa myöhemmin puiden todettiin olevan sairaita ja kantavan mukanaan tuholaisia, joten koko puulähetys määrättiin tuhottavaksi polttamalla. Maiden hyvät suhteet eivät tästä kuitenkaan kärsineet ja jo saman vuoden joulukuussa Japanista lähti uusi, tällä kertaa yli 3000 puun lahjalähetys kohti Amerikkaa. Lähetys sisälsi 13 eri lajiketta pinkkeinä ja valkoisina kukkivia kirsikkapuita. Nyt nuo Tidal Basinille istutetut kaunokaiset sekä niiden jälkeläiset ovat kevään suurimpia tähtiä. Alkuperäisistä puista on jäljellä noin sata. Ne kasvavat lähellä Martin Luther Kingin muistomerkkiä.

Suurin osa Tidal Basinin nykyisestä 3700 kirsikkapuusta on Yoshino-lajiketta. Tämän lisäksi on hyvin paljon Japaninkirsikkaa (Prunus Kanzan), joka kukkii pari viikkoa Yoshinoa myöhemmin. Kevät Washington DC:ssä on kaunista aikaa, osui matka tänne kirsikkapuiden kukintahuippuun tai ei. Erilaisia kukkivia puukaunottaria riittää ympäri kaupunkia koko keväälle!

Koronaväsymystä ja kukkakassi-ikävää

Muistatteko, kun kerroin aikaisemmin, miten kävin aina viikonloppuisin kukkaostoksilla? Iso korikassi olalla heiluen suuntasin lempikauppaani valitsemaan leikkoja. Usein piipahdin myös alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa. Tuo kauppareissu oli viikon kohokohta! (Postaus yhdestä tällaisesta reissusta löytyy täältä.)

Nyt en enää muista, milloin viimeksi olen palannut kotiin kukkakassin kera. Ilmassa on havaittavissa koronaväsymystä. Kaikkien alkaa olla ikävä itselle tärkeitä asioita ja rutiineja: koulua, ystäviä, harrastuksia. Itse kaipaan kovasti kukkakaupoissa kiertelyä ja viikonlopun kukkakassia.

Lähiruokakaupassamme on kyllä kukkaosasto, mutta sen valikoima on varsinkin näinä aikoina tuurista kiinni. Vielä onneksi löysin tulppaaneja. Yleensä tarjolla on myös liljoja sekä hortensioita, mutta kunto voi olla vähän niin ja näin.

Nämä kukkakassikuvat ovat täysin lavastettuja, sillä kaupassa asioidaan tällä hetkellä ainoastaan vesipesun kestävillä kasseilla. Osa ruokakaupoista ei edes hyväksy omia kasseja. Koska nyt ei osteta kyläilykukkia eikä kateta vieraille kauniita pöytiä, osa kaunottarista pääsi ystävien oven taakse. Kukkakaupat eivät saa olla avoinna, joten nyt on parasta olla oman elämänsä floristi.

Nauttikaa leikkokukista, jos sellaisia onnistutte löytämään!

Hyvää viikonloppua!