Tässä ne ovat, vuoden viimeiset maitokahvidaaliat. Ehdin napsia ne maljakkoon juuri ennen syysloman aloitusta (ja varsin napakkaa pakkasyötä).
Muut daaliat olivat menneet hallan mukana jo aikaisemmin, mutta nämä kasvoivat kahdessa ruukussa kesähuoneen portailla. Aika pitkään jaksoin siirrellä ruukkuja suojaan yöpakkasilta. Mutta aikansa kutakin.
Näistä oli tarkoitus tehdä kauniita kimppuja. Mutta niin on taas pitänyt kiirettä, että hyvä kun sain aseteltua daaliat edes maljakkoon! Café au lait daaliat ovat raskaita ja kukat nuokkuvat helposti alaspäin. Ei siis mikään maailman helpoin maljakkakukka. Onneksi näitä oli vielä sen verran runsaasti, että isot kukat saivat kauniisti tukea toisistaan.
Kulunut syksy on ollut ihanan värikäs. Lokakuussakin on saatu nauttia upeasta valosta vaikka kuinka monena päivänä. Hyvä niin, sillä onhan tämä aina haikeaa. Kahvitella viimeistä kertaa oman puutarhan kukkien äärellä.
Joku voisi luulla, että puutarhakausi alkaa olla paketissa. Mutta pihassa riittää yhä haravoitavaa, käänettävää, tyhjennettävää ja leikattavaa. Sipulitkin odottavat vielä istuttamista. Tässä vaiheessa vuotta saa kuitenkin jo laiskotella. Tehdään mitä ehditään ja jatketaan hommia taas keväällä.
Meillä alkoi juuri syysloma, upeassa kelissä sekin. Ohjelmassa on ainakin kotoilua, mökkeilyä, muuttoa (ei omaa), retkeilyä. Ja paljon olemista koko perheen kesken. Se on ollut kuluvan vuonna aika kortilla. Perhe ei oikein innostunut haravoinnista eikä perennapenkkien putsaamisesta, joten minäkin pysyn nyt pois sieltä. Glögit ja Uno-peli takkatulen loimussa ei kuullosta ollenkaan hullummalta!
Mukavaa uutta viikkoa!
