Juhannusjuhlintaa

Juhannusta juhlittiin mökillä pitkän kaavan mukaan, perinteitä kunnioittaen. 

Kotoa lähtiessä auto oli pakattu todella tehokkaasti. 

Miestä vuolaasti kehuen ja silmiä räpsyttäen saatiin yrtit ja kukatkin mahdutettua mukaan. 

Mökillä odottivat naapurin emännän perinneherkut: 

savolainen juhannusrieska appiukon tekemissä tuokkosissa paistettuna.

Aaton lounas noudatteli sekin tuttua kaavaa: 

kananmunat naapurista, kuhat järvestä ja tietenkin silliä ja uusia perunoita.

Tyttären mielestä parasta mökkeilyssä on yhdessäolo. Mökillä ollessa tulee harvemmin lähdettyä yhtikäs mihinkään.

Kylällä asuu tyttären kanssa saman ikäinen ja muutenkin kovin samanoloinen tyttö. Nämä syksyllä koulunsa aloittavat neitokaiset leikkivätkin yhdessä aamusta iltaan. Milloin oltiin uimassa tai luettiin majassa, talutettiin naapurin koiraa, valmisteltiin upeita leikkimökkijuhlia.

 Ohjelmointipäällikölle puolestaan riitti mökin pihapiiri. 

Ihmeteltävää oli ihan hirmuisesti!

Tänä vuonna kokkokuvat jäivät ottamatta, kun kuvaaja (minä) simahti nukutuspuuhissa hyvissä ajoin ennen kello yhdeksän(!) kokkoa. 

Yhdet laiturikahvit sentään ehdin vetäisemään. Tosin mies on erittäin taidokkaasti rajannut kuvasta itkuhälyttimen sekä laiturinnokassa polskivan tyttären. Että näin sitä vaan päivät pitkät kaffeteltiin ja laiskoteltiin...

 Mökkiruusut olivat täydessä kukassa,

mutta helteessä kukinta ei kauaa kestänyt.

 Heinätöitä helteessä kyllä piisasi. Talkoolaisilta homma hoitui sutjakkaasti. 

Lasten kanssa ihmettelimme heinätöitä ikkunasta. Mukavan juhannuksen päätteeksi tytär loukkasi jalkansa ikävän näköisesti. Mökkeilyä typistettiin ja jalkaa lähdettiin hoitamaan kotiin. 

Nyt näyttää, että selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja lyhyellä uimakiellolla. 

Onneksi pikkuiset ovat nopeita parantumaan!