Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!