No nyt sitä riittää, lämpöä! Suomen sään on oltava nainen, koska se on aina joko tai. Ei mitään siitä väliltä. Ei lunta - hukutaan lumeen. Kylmä kesäkuu - lämpötila +33. Mutta tässä kohtaa en todellakaan valita, koska näissä lämpötiloissa meikäläisenkin syväjäädytystila alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nukun yleensä villasukat jalassa (kesät talvet), mutta viime päivät olen radikaalisti ollut ihan paljain varpain. Living on the edge!
tiistai 28. kesäkuuta 2022
Paras paikka juuri nyt
torstai 16. kesäkuuta 2022
Kesäaamujen ihanuutta
Kesäaamujen lämpö antaa vielä odotuttaa itseään ja toistaiseksi aamuvirkun kahvihetkiä ei ole nautiskeltu avoterassilla. Onneksi täällä lasitetun terassin suojissa tarkenee, ainakin jos vetäisee villasukat jalkaan.
Toivottavasti siellä on ehditty nauttia alkukesästä kaikilla aisteilla. Ja siis lämpöaaltohan on vasta tulon päällä, eli kyllä ne kesähepenetkin saadaan kaivaa esiin ihan tuossa tuokiossa. Villasukista en silti luovu, edes kesällä!
Kaunista loppuviikkoa!
maanantai 13. kesäkuuta 2022
Kukkia siellä ja kukkia täällä
Puutarhassa kukkii juuri nyt tämä upea lumipalloheisi 'Pohjan neito'. Tykkään erityisen paljon tästä kukinnan alkuvaiheesta, jolloin kukkaset ovat raikkaan limen vihreät. Myöhemmin nämä muuttuvat suuriksi valkoisiksi "lumipalloiksi". Ihastuttavia toki nekin!
Kukkaisaa uutta viikkoa!
perjantai 10. kesäkuuta 2022
Kurkkupurkilla Niagaraa
En tiedä mistä tuo sanonta tuli mieleeni, sillä tähän postaukseen ei liity kurkkupurkit eikä Niagara. Mutta en vain enää saanut ravistettua otsikkoa mielestäni. Sen sijaan kurkut kyllä liittyvät, ja vielä ihan tarkalleen avomaankurkut.
En ole jostakin syystä kasvihuonekurkkujen kasvattelija, mutta avomaankurkut kuuluvat jokakesäiseen repertuaariin. Kirjoittelin niistä tarkemmin Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Jos hakusessa on helppo ja satoisa hyötykasvi, vielä ehtii laittaa ainakin valmiita taimia. Suosittelen lämpimästi!Touhukasta kesäviikonloppua!
perjantai 3. kesäkuuta 2022
Sadepäivänä
Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna.
Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!
Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.
Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea.
Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.
Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more.