Hihat heilumaan!

Nyt kun olen viikon verran juonut kesähuoneessa aamupäiväkahvit, päiväkahvit ja iltapäiväkahvit, sekä pari kertaa nukahtanutkin sinne, on taas tarmoa kääräistä hihat ja tarttua piharojektiin.

Kesähuone alkaa olla rakenteiltaan siinä määrin valmis, että jonkin sortin istutuksia uskaltaa jo tehdä. Kunhan sinne asti ensin päästään.

 Ympräristössä riittää työsarkaa sekä kesähuoneen takana, sivulla että edessä.

 Mutta suunnittelu-, tilaus- ja toteutuspuoli ovat vielä vähän vaiheessa.

Nuo nurmikaistaleet jäävät paikoilleen (ainakin toistaiseksi). Olen nyt kantannut reunoja, mutta mietin kyllä reunojen rajaamista kivillä tai nurminauhalla. Minulla kun on paha tapa kanttauksen yhteydessä laajentaa käsittelyssä olevaa kukkapenkkiä. Tuosta olisi jatkossakin tarkoitus mahtua ruohonleikkurilla takapihan puolelle, eli nurmen leveys pitäisi säilyä.

Kesähuone sijaitsee tontin etuosassa, jossa on tylsä asvalttinen ja leveä ajopiha. Sitä kautta on myös suora näkymä autotielle. Haaveilen kauniista pikkupuista ja runsaasta perennapenkistä, joka ohjaisi katseet pois kalseasta sisääntulosta.

Kesähuoneen päätyihin olen ajatellut muutamaa viljelylaatikkoa. Singelikuorma (mökin ja laatikoiden ympärille, sekä etupihalta tulevalle polulle) on jo tilattu, eli eteenpäin mennään, askel kerrallaan. Ja niinkuin näkyy, multapussejakin on kanneltu. Tarkalleen ottaen 45 kappaletta (2250l). Satuin paikalle, kun paikallisen Robin Hoodin puutarhapuoli myi mullat -50%. Nopea laskutoimitus kertoi, että hintaa jäi puolet vähemmän kuin suunnittelemalleni suursäkkitavaralle. Soitto miehelle ja peräkärry naapurilta. Onneksi ei ollut ykköset päällä (ha ha, niinkuin ikinä olisi!), oli nimittäin melkoisen hikistä puuhaa heinäkuun helteessä.

Minun piti muuten jo aikaisemmin postata kesän kuumin tuunausvinkki: multapussi on uusi eurolava! Näistä pystyy kokoamaan kaikenlaisia sohva- ja sänkyrakennelmia, ja alusta muovautuu mukavasti käyttäjänsä painon ja kaarien mukaan. Helpostihan nuo jollain kukkapeitteellä verhoaa. Talveksi "sohvaryhmän" voi kumota kukkapenkkiin, jolloin säästytään ikäviltä säilytysongelmilta.

Työsarkaa siis piisaa, kun suunnitteluaika menee tuollaisiin olennaisuuksiin... Onneksi keittiön pikkuikkunasta katsottaessa kasvit peittävät etupihan kaaoksen. Voi vain nojailla käsiinsä ja haaveilla rapujuhlista tai fondueillasta tai glögikauden avajaisista. Ja jos en tänä vuonna muuta ehdi, niin ainakin upotan satamäärin sipulikukkia kevättä ajatellen. Vaaleanpunaista, valkoista, violettia, keltaista, oranssia, ihan koko hoito!

Julkkiselämää

Luulin, että kesä 2013 meni vähän sumussa. Vauva, imetysdietti, univelka, tiedättehän. Vaan sumussa tuo menee edelleen. 

Ohjelmointipäällikön refluksi ei ole mennyt ohi tai muuttunut paremmaksi. Ei, vaikka täällä on jo noustu istumaan, aloitettu kiinteät, kävellään sujuvasti, ynnä muut "käännekohdat parempaan". Yöt ovat tuskaa, sekä lapselle että äidille. Päivisin pikkumies on kuitenkin yhtä auringonpaistetta ja iloista uteliaisuutta. Vaikea siinä on itsekään möllöttää <3

Tokaluokkalainen puolestaan osoittaa välillä jonkinlaisia esi-teinin elkeitä. Äiti ei ymmärrä mistään mitään, vanhemmat ovat kalkkiksia ja kaikilla muilla on paljon vähemmän sääntöjä ja rajoituksia. Luonnollisesti. Siksipä nautin aivan suunnattomasti, kun sain tyttäreltä parhaan mahdollisen tunnustuksen: minua verrattiin Robiniin!

Saimme kesäkuussa puutarhavieraita, kun Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku kävivät kuvaamassa kasvihuonettamme juhannuksen Iltalehden mukana ilmestyneeseen Ilona-liiteeseen. 

Etukäteen ymmärsin, että jutusta tulisi sellainen pikkuartikkeli johonkin sivun kulmaan. Joten kahvit menivät todella väärään kurkkuun miehen soittaessa lehden ilmestymispäivänä. "Täällä on koko sivun kuva teikäläisestä!" Juttu ja kuvat olivat aivan ihania, mitä alan ammattilaisilta toki saattoi odottaakin. Kuvat itsestä vaan ovat aina yhtä tuskaista toljotettavaa. 

Juhannuksen jälkeen sattui yllättäviä kohtaamisia, kun puolitutut ja pari lähes tuntematontakin tulivat iloisesti tervehtimään ja kertoivat lukeneensa jutun ja tunnistaneensa minut kuvista. Se oli jotenkin tavattoman hämmentävää. 

Minun onnekseni Tokaluokkalainen oli mukana näissä kohtaamisissa. Sillä viimeisen kerran jälkeen tytär katsoi minua ihailevasti (ihan oikeasti!) ja tokaisi: "Äiti, sä olet kuuluisa! Sä olet ihan niinku...niinku Robin!!" 

Voi että minä paistattelin tässä kuuluisuuden valokeilassa ja tyttären ihailussa kaiken sen kymmenen minuuttia, mitä sitä kesti. Kunnes olin taas "ihan ärsö äiti".

Ja mitä tuohon alun sumuisuuteen tulee, niin siinä syy, että julkaisen postauksen ja Teija Tuiskun ihanat kuvat vasta nyt. Olisin voinut vaikka vannoa laittaneeni nämä jo blogiin. Sillä tuon rinnastuksen Robiniin tulen aina muistamaan. Kantakoot se minua heikkoina hetkinä, kun hermoja kiristää ja tekisi mieli määrätä kotiarestia esi-teinille. Vaikkapa vuodeksi.

Kuten kuvista huomaa, kesäkuussa oli myös ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Ei pelkkää kylmää, sadetta ja räntää. Kasvihuoneessakin kaikki oli vielä siistiä ja helposti hallittavissa. Nyt ei enää meinaa sekaan mahtua. Mahtavaa tosin sekin!

Kakkuja ja karnevaaleja

Ehdin jo eilen illalla hehkuttaa viikonlopun fiiliksiä blogin Facebook-sivujen puolella: sunnuntaina mies nikkaroi pikkumökkimme pikkuterassin valmiiksi, kävimme herkuttelemassa ravintolapäivän kakuilla ja iltasella nautimme korkeakulttuurista kotipihassa. Ja kaikki tämä upeassa auringonpaisteessa.

Ravintolapäivänä suuntasimme Kakkukioskiin, joka mainosti "ihania iltapäiväkahveja huvimajassa tai omenapuun alla". 

Ja juuri sitä oli tarjolla, monenlaista makeaa ja suolaista, idyllisessä ympäristössä.

Huvimajassa oli ihanan vilpoisaa, sillä sen ikkunoita varjostivat mahtavat chiliviljelmät.

Tuo mustikka-valkosuklaa juustokakku oli muuten aivan taivaallista! 

Herkkujen lisäksi tarjolla oli myös silmänruokaa, kuten tässä ihanan herkässä leikkimökissä.

Minä iskin silmäni tähän syyspihan kaunistajaan. Onkohan tuo joku kuusama? Upea väritys ja pittoreski ympäristö.

 Opastus paikalle oli selkeää ja paikka täynnä hauskoja yksityiskohtia.

(Kuvat on otettu ja julkaistu Kakkukioski-blogin luvalla)

Kotosalla teki mieli laittaa karnevaalit, tai vähintäänkin terassitanssit pystyyn, sillä rakas aviomies oli naisväen herkutellessa nikkaroinut kesähuoneen portaat / miniterassin valmiiksi. Ja eikun heti kukkia kantamaan! Jospa katse nyt hakeutuisi yli rikkaruohojen ja multakasojen suoraan uutuuttaan hohtavalle terassille...

Illan kruunasi kotipihassa järjestetty paperinukketeatteri. Oli esirippu, lavasteet ja väliaikatarjoilut, kaikki tarkkaan mietitty ja harjoiteltu. Tiukoissa juonenkäänteissä oli mukana mm. presidentti, kakkaava koira ja meteoriitti.

Että tällaista luovuutta täällä.

Pelkkää juhlaa!

Nimittäin sadonkorjuunjuhlaa. Ihan päivittäin. Tämä on niiiin parasta aikaa. No, onhan se kevätkin aivan huippua, tulppaaneineen kaikkineen. Ja syksyn ruska. Ja joulu, se vasta parasta onkin! Aina on siis aihetta juhlaan, mikäs sen parempaa.

Mutta nyt on siis nautittu sadosta, ja sitä on riittänyt naapureillekin. Aamuisin haetaan mustikat takapihalta, avomaankurkut napataan vierestä laatikosta ja muhkeat pihvitomaatit kasvarista. Päivä lähtee jotenkin paljon energisemmin liikenteeseen, kun saa makustella ihan aitoja makuja. Tässä kuvaan pääsivät suklaakirsikkatomaatit, miniluumutomaatit (pink plum baby) sekä uusin suosikkini, "testien mukaan maailman makein tomaattilajike", Sungold-kirsikkatomaatit.

Makoisaa sadonkorjuuta kaikille, oli se sitten omasta maasta tai torin kautta!