Julkkiselämää

Luulin, että kesä 2013 meni vähän sumussa. Vauva, imetysdietti, univelka, tiedättehän. Vaan sumussa tuo menee edelleen. 

Ohjelmointipäällikön refluksi ei ole mennyt ohi tai muuttunut paremmaksi. Ei, vaikka täällä on jo noustu istumaan, aloitettu kiinteät, kävellään sujuvasti, ynnä muut "käännekohdat parempaan". Yöt ovat tuskaa, sekä lapselle että äidille. Päivisin pikkumies on kuitenkin yhtä auringonpaistetta ja iloista uteliaisuutta. Vaikea siinä on itsekään möllöttää <3

Tokaluokkalainen puolestaan osoittaa välillä jonkinlaisia esi-teinin elkeitä. Äiti ei ymmärrä mistään mitään, vanhemmat ovat kalkkiksia ja kaikilla muilla on paljon vähemmän sääntöjä ja rajoituksia. Luonnollisesti. Siksipä nautin aivan suunnattomasti, kun sain tyttäreltä parhaan mahdollisen tunnustuksen: minua verrattiin Robiniin!

Saimme kesäkuussa puutarhavieraita, kun Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku kävivät kuvaamassa kasvihuonettamme juhannuksen Iltalehden mukana ilmestyneeseen Ilona-liiteeseen. 

Etukäteen ymmärsin, että jutusta tulisi sellainen pikkuartikkeli johonkin sivun kulmaan. Joten kahvit menivät todella väärään kurkkuun miehen soittaessa lehden ilmestymispäivänä. "Täällä on koko sivun kuva teikäläisestä!" Juttu ja kuvat olivat aivan ihania, mitä alan ammattilaisilta toki saattoi odottaakin. Kuvat itsestä vaan ovat aina yhtä tuskaista toljotettavaa. 

Juhannuksen jälkeen sattui yllättäviä kohtaamisia, kun puolitutut ja pari lähes tuntematontakin tulivat iloisesti tervehtimään ja kertoivat lukeneensa jutun ja tunnistaneensa minut kuvista. Se oli jotenkin tavattoman hämmentävää. 

Minun onnekseni Tokaluokkalainen oli mukana näissä kohtaamisissa. Sillä viimeisen kerran jälkeen tytär katsoi minua ihailevasti (ihan oikeasti!) ja tokaisi: "Äiti, sä olet kuuluisa! Sä olet ihan niinku...niinku Robin!!" 

Voi että minä paistattelin tässä kuuluisuuden valokeilassa ja tyttären ihailussa kaiken sen kymmenen minuuttia, mitä sitä kesti. Kunnes olin taas "ihan ärsö äiti".

Ja mitä tuohon alun sumuisuuteen tulee, niin siinä syy, että julkaisen postauksen ja Teija Tuiskun ihanat kuvat vasta nyt. Olisin voinut vaikka vannoa laittaneeni nämä jo blogiin. Sillä tuon rinnastuksen Robiniin tulen aina muistamaan. Kantakoot se minua heikkoina hetkinä, kun hermoja kiristää ja tekisi mieli määrätä kotiarestia esi-teinille. Vaikkapa vuodeksi.

Kuten kuvista huomaa, kesäkuussa oli myös ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Ei pelkkää kylmää, sadetta ja räntää. Kasvihuoneessakin kaikki oli vielä siistiä ja helposti hallittavissa. Nyt ei enää meinaa sekaan mahtua. Mahtavaa tosin sekin!