keskiviikko 20. elokuuta 2014

Julkkiselämää

Luulin, että kesä 2013 meni vähän sumussa. Vauva, imetysdietti, univelka, tiedättehän. Vaan sumussa tuo menee edelleen. 
Ohjelmointipäällikön refluksi ei ole mennyt ohi tai muuttunut paremmaksi. Ei, vaikka täällä on jo noustu istumaan, aloitettu kiinteät, kävellään sujuvasti, ynnä muut "käännekohdat parempaan". Yöt ovat tuskaa, sekä lapselle että äidille. Päivisin pikkumies on kuitenkin yhtä auringonpaistetta ja iloista uteliaisuutta. Vaikea siinä on itsekään möllöttää <3
Tokaluokkalainen puolestaan osoittaa välillä jonkinlaisia esi-teinin elkeitä. Äiti ei ymmärrä mistään mitään, vanhemmat ovat kalkkiksia ja kaikilla muilla on paljon vähemmän sääntöjä ja rajoituksia. Luonnollisesti. Siksipä nautin aivan suunnattomasti, kun sain tyttäreltä parhaan mahdollisen tunnustuksen: minua verrattiin Robiniin!
Saimme kesäkuussa puutarhavieraita, kun Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku kävivät kuvaamassa kasvihuonettamme juhannuksen Iltalehden mukana ilmestyneeseen Ilona-liiteeseen. 
Etukäteen ymmärsin, että jutusta tulisi sellainen pikkuartikkeli johonkin sivun kulmaan. Joten kahvit menivät todella väärään kurkkuun miehen soittaessa lehden ilmestymispäivänä. "Täällä on koko sivun kuva teikäläisestä!" Juttu ja kuvat olivat aivan ihania, mitä alan ammattilaisilta toki saattoi odottaakin. Kuvat itsestä vaan ovat aina yhtä tuskaista toljotettavaa. 
Juhannuksen jälkeen sattui yllättäviä kohtaamisia, kun puolitutut ja pari lähes tuntematontakin tulivat iloisesti tervehtimään ja kertoivat lukeneensa jutun ja tunnistaneensa minut kuvista. Se oli jotenkin tavattoman hämmentävää. 
Minun onnekseni Tokaluokkalainen oli mukana näissä kohtaamisissa. Sillä viimeisen kerran jälkeen tytär katsoi minua ihailevasti (ihan oikeasti!) ja tokaisi: "Äiti, sä olet kuuluisa! Sä olet ihan niinku...niinku Robin!!" 
Voi että minä paistattelin tässä kuuluisuuden valokeilassa ja tyttären ihailussa kaiken sen kymmenen minuuttia, mitä sitä kesti. Kunnes olin taas "ihan ärsö äiti".
Ja mitä tuohon alun sumuisuuteen tulee, niin siinä syy, että julkaisen postauksen ja Teija Tuiskun ihanat kuvat vasta nyt. Olisin voinut vaikka vannoa laittaneeni nämä jo blogiin. Sillä tuon rinnastuksen Robiniin tulen aina muistamaan. Kantakoot se minua heikkoina hetkinä, kun hermoja kiristää ja tekisi mieli määrätä kotiarestia esi-teinille. Vaikkapa vuodeksi.
Kuten kuvista huomaa, kesäkuussa oli myös ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Ei pelkkää kylmää, sadetta ja räntää. Kasvihuoneessakin kaikki oli vielä siistiä ja helposti hallittavissa. Nyt ei enää meinaa sekaan mahtua. Mahtavaa tosin sekin!
SHARE:

20 kommenttia

  1. Tuttua, niin tuttua tuo tiukkis-äitinä oleminen verrattuna kavereihin. Terv. Kolmosluokkalaisen esi-teinin äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä omastakin lapsuudesta muistaa miten "kaikki muut sai olla ulkona myöhään, kaikki muut sai kivipestyt farkut" jne. Ja oma äiti oli tiukkis ja kalkkis ja vanhakin vielä. Ja nyt tytär saa saman perinnön:D

      Poista
  2. Ihana tunnelma tuolla kasvihuoneessa ja niin kauniit kuvat. Varjostusta meilläkin olisi tarvittu mutta jäi laittamatta. Tomaatit eivät parhaimpiin tuloksii päässeet kasvihuonen kuumuudessa. Yhden kasvatin ulkona seinustalla kokeeksi ja se tuottaa jopa enemmän puskaa kohti kuin kasvihuoneen asukit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lezzie! Ja Teijan kuvat ovat tosiaan ihania. Minullakin on osa tomaateista paahteisella seinustalla, mutta kyllä ne jälkijunassa selvästi tulevat. Kasvihuonetta varjostaa iltapäivästä eteenpäin kirsikkapuu, uskon että se auttaa tilannetta melkoisesti.

      Poista
  3. Ai miten mukavaa, kun olette saaneet kunnon jutun lehteen :)
    Omat kuvat ovat kyllä aina kamalaa katseltavaa, ei auta muut sanoisivat että "no mutta tämähän on todella hyvä kuva sinusta" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Omasta mielestään on epäonnistunut kuvassa ja sitten toiset kehuu. Voi vaan kuvitella miltä ihan livenä näyttää, jos epäonnistunut otos on muiden mielestä huippukuva:D :D

      Poista
  4. En yhtään ihmettele, että kasvihuoneesi kuvat ovat kaapanneet lehdestä enemmän kuin vain pelkän yhden kulman. Ihailin niitä itsekin. Ainoa, mikä harmitti, oli se, että parempilaatuisella paperilla kuvat olisivat olleet vielä kauniimpia. Joten hohoi muutkin lehdet, jos kuvaatte Marian pytinkejä vielä lisää, saatte täältä varman irtonumeron ostajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sitten vaan odottelen lehtien lukuisia yhteydenottoja:D Kiitos kivasta viestistäsi!:)

      Poista
  5. Ihana juttu! Ja julkkis äiti;) Tosta Robinista..en sen enempiä paljasta(vähän yksityisyyttä Robinille), niin viime vuonna kerran viikossa aina näimme Robinin, niin mun ekaluokkalainen ei pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, totesi vaan, "ai Robin", joo näen sitä joka viikko. Se siitä sit:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä Robin on vielä kovassa huudossa:D Lapset on kyllä ihailtavan mutkattomia:)

      Poista
  6. Puutarhastasi löytyy niin paljon ihania ja kauniita yksityiskohtia! Ammattikuvaaja on osannut tallentaa meille katseltavaksi ja ihailtavaksi hienoja näkymiä. Eipä uskoisi siellä puuhailevan univelkainen äiti. Syystäkin saavat lapsesi olla ylpeitä :) Huomasin minäkin viime kesänä Viherpihan pihaesittelymme jälkeen teinimme asiasta kavereilleen hieman ylpeänä mainitsevan, vaikkei halunnut edes nimeään juttuun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tytär tuli ihan mielellään kuviin, mutta vielä hauskempaa oli seurata, miten tytär tarkkaili kuvaajan työtä. Ja illalla sitten kuvattiin kasveja, tehtiin asetelmia, mietittiin varjostusta (!) jne kännykkäkameralla kuvatessa. Taitaa kohta tokaluokkalainen hallita nämä kuvausjutut äitiään paremmin!

      Poista
  7. Hauska lukea leppoisaa tekstiäsi. Sumuiset vuodet muuttuvat aikojen saatossa. Kristallinkirkkaita hetkiä mahtuu niihinkin ja ne muistuvat mieleen vielä vuosien kuluttua. Kaunista ja viihtyisää teillä! Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tätä pikkumiehen tuloa odotettiin niin pitkään, että kyllä ilo ja kiitollisuus on koko ajan vahvasti läsnä. Minun onnekseni saan olla vielä päivisin kotona, eli riittää kun sumussa haahuilen lapsille vaatteet päälle ja ruoat suuhun:)

      Poista
  8. Hauska vertaus tyttäreltä :D Ja ihanat kuvat teistä ja sinusta!

    VastaaPoista
  9. Luin jutun ja ihailin näkemääni! Paljon olet saanut aikaiseksi, vaikka pienet lapset vievät ihan kiitettävästi aikaa ihan joka päivä. Kaunista ja kotoisaa! terkuin Suska koivuladesignesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suska! Onneksi pihan vinksin-vonksin-jutuista voi aina syyttää keliä. Rikkaruohotkin uppoavat muun kasvillisuuden joukkoon paljon paremmin kuin villakoirat sisätiloissa. Kasvihuone on tosin helppo pitää siistinä, kun kasvit on jo päässeet omille paikoilleen. Se pikkupurkkien roudaus ja kouliminen ja ympäriinsä lentävät mullat...silloin ei paljon kuvia oteta:D

      Poista

Blog Design Created by pipdig