Hihat heilumaan!

Nyt kun olen viikon verran juonut kesähuoneessa aamupäiväkahvit, päiväkahvit ja iltapäiväkahvit, sekä pari kertaa nukahtanutkin sinne, on taas tarmoa kääräistä hihat ja tarttua piharojektiin.

Kesähuone alkaa olla rakenteiltaan siinä määrin valmis, että jonkin sortin istutuksia uskaltaa jo tehdä. Kunhan sinne asti ensin päästään.

 Ympräristössä riittää työsarkaa sekä kesähuoneen takana, sivulla että edessä.

 Mutta suunnittelu-, tilaus- ja toteutuspuoli ovat vielä vähän vaiheessa.

Nuo nurmikaistaleet jäävät paikoilleen (ainakin toistaiseksi). Olen nyt kantannut reunoja, mutta mietin kyllä reunojen rajaamista kivillä tai nurminauhalla. Minulla kun on paha tapa kanttauksen yhteydessä laajentaa käsittelyssä olevaa kukkapenkkiä. Tuosta olisi jatkossakin tarkoitus mahtua ruohonleikkurilla takapihan puolelle, eli nurmen leveys pitäisi säilyä.

Kesähuone sijaitsee tontin etuosassa, jossa on tylsä asvalttinen ja leveä ajopiha. Sitä kautta on myös suora näkymä autotielle. Haaveilen kauniista pikkupuista ja runsaasta perennapenkistä, joka ohjaisi katseet pois kalseasta sisääntulosta.

Kesähuoneen päätyihin olen ajatellut muutamaa viljelylaatikkoa. Singelikuorma (mökin ja laatikoiden ympärille, sekä etupihalta tulevalle polulle) on jo tilattu, eli eteenpäin mennään, askel kerrallaan. Ja niinkuin näkyy, multapussejakin on kanneltu. Tarkalleen ottaen 45 kappaletta (2250l). Satuin paikalle, kun paikallisen Robin Hoodin puutarhapuoli myi mullat -50%. Nopea laskutoimitus kertoi, että hintaa jäi puolet vähemmän kuin suunnittelemalleni suursäkkitavaralle. Soitto miehelle ja peräkärry naapurilta. Onneksi ei ollut ykköset päällä (ha ha, niinkuin ikinä olisi!), oli nimittäin melkoisen hikistä puuhaa heinäkuun helteessä.

Minun piti muuten jo aikaisemmin postata kesän kuumin tuunausvinkki: multapussi on uusi eurolava! Näistä pystyy kokoamaan kaikenlaisia sohva- ja sänkyrakennelmia, ja alusta muovautuu mukavasti käyttäjänsä painon ja kaarien mukaan. Helpostihan nuo jollain kukkapeitteellä verhoaa. Talveksi "sohvaryhmän" voi kumota kukkapenkkiin, jolloin säästytään ikäviltä säilytysongelmilta.

Työsarkaa siis piisaa, kun suunnitteluaika menee tuollaisiin olennaisuuksiin... Onneksi keittiön pikkuikkunasta katsottaessa kasvit peittävät etupihan kaaoksen. Voi vain nojailla käsiinsä ja haaveilla rapujuhlista tai fondueillasta tai glögikauden avajaisista. Ja jos en tänä vuonna muuta ehdi, niin ainakin upotan satamäärin sipulikukkia kevättä ajatellen. Vaaleanpunaista, valkoista, violettia, keltaista, oranssia, ihan koko hoito!