Nyt myös meillä!

Bongasin ihka ensimmäiset magnoliat maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Aurinkoisilla paikoilla näitä kaunottaria on saanut ihailla siis jo useamman viikon. Nyt vihdoin meilläkin, kun takapihan sihteerikkömagnolia puhkesi kukkaan yhden hellepäivän jälkeen.

Kukkiva magnoliapuu on mielestäni yhä henkeäsalpaavan kaunis. Ei näihin varmasti kyllästyisi koskaan. 

Melkein joudun nipistämään itseäni päivittäin, että ihanko totta takapihallamme kasvaa tällainen kaunotar. Perhe alkaa olla jo hieman kyllästynyt kohkaamiseeni, mutta onni onnettomuudessa, ei nuo mussukat tällä hetkellä karkuunkaan pääse!

Olen käynyt napsimassa oksia maljakkoon lähes päivittäin, mutta kukkiva latvus on melkein tuolin ja oksasaksien ulottumattomissa. Seuraavaksi on suunnattava tikapuiden lainakierrokselle naapurustoon, jos joku vielä uskaltaisi oven avata.

Tarkistan kukkivan kuningattaren aina ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Sormet on nyt ristissä, jotta kovat tuulet ja mahdolliset yöpakkaset pysyisivät poissa.

Kaunista viikon jatkoa sinne! Pidetään lippu korkealla ja iloitaan kevään tulosta!

Lohturuokaa ja rutiineja

Tällaisina aikoina sitä huomaa hakevansa turvaa tutuista rutiineista. Elämä, tai ainakin aikataulut, on heittäneet häränpyllyä. Edes jotenkin strukturoitu päiväohjelma tuo ryhtiä, ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Sama näyttää pätevän itselläni keittiössä. Tällä viikolla on syöty muun muassa makaronilaatikkoa, herkuteltu pullalla ja leivottu rieskoja. Kaikki tuttuja makuja, muistoja lapsuudesta. Lohturuoka on nyt enemmän kuin paikallaan!

Voilla sipaistut uunituoreet rieskat ovat kuin ympärille kääräisty viltti. Täynnä hyvää fiilistä. Rieskat valmistuvat nopeasti ja mukaan voi ujuttaa kaurapuuron tai vaikkapa perunamuusin jämät. Ohje helppotekoisiin rieskoihin (sekä tavallisiin että gluteenittomiin) löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Korona-arkea Amerikassa

Kotikoulua on nyt käyty joitakin päiviä ja harrastettu sosiaalista eristäytymistä. Se on tarkoittanut ulkoilua vain perheen kesken, metsäretkiä, lukuisia leffoja, erilaisen kotirytmin luomista. Ensin menivät kiinni koulut, sitten museot ja kirjastot, sitten ravintolat ja kahvilat. Nyt myös monet kaupat, sekä suuret ketjut että pienet yrittäjät, sulkevat oviaan. Liikkumista on alettu rajoittaa. Sähköpostiin kilahtaa taukoamatta ilmoituksia elämän muuttumisesta.

Aamut aloitetaan kotikoululla ja "ope" pitää kahvitauot pihalla.

Kelin niin salliessa ruokatunteja venytetään jätskin verran.

Nukkumaan mennessä kahlasin läpi uutiset täältä ja maailmalta. Iso virhe. Yön pyörin levottomasti ja olin onnellinen, että pikkumies oli hakeutunut viereen nukkumaan. Se toi kummalla tavalla lohtua. 

Lapsille tämä kaikki on toistaiseksi jännää seikkailua. Koulu siirtyi kotiin, vanhemmat ovat jatkuvasti paikalla, ollaan yhdessä ja lähekkäin. Olemme selittäneet taudin vaaroja, mutta varsinkin pienempi on vielä aika lailla maailman uutisten ulottumattomissa. Ja hyvä niin. 

Päivittäisistä kävelylenkeistä on tullut henkireikiä.

Olemme onnekkaita, sillä kotikulmilla on paljon upeita retkikohteita ja metsäreittejä.

Meillä on sikäli erikoinen tilanne, että yksi suomivieraistamme jäi meille jumiin. Paluu kotiin onnistunee aikaisintaan pääsiäisen jälkeen. Kyseessä on nuori aikuinen ja lapset ovat innoissaan. Heillä on muutakin seuraa kuin juntit vanhempansa. Vaikka mieliala on toistaiseksi pysynyt korkealla, yritän kuulostella nuoren ihmisen fiiliksiä herkällä korvalla. Milloin iskee koti-ikävä tai ultimaalinen ketutus? Mitä minä vieraana aikuisena voin tehdä oloa helpottamaan? Eilen kyselin nuoren lohturuokia. Olemme sopineet pelisäännöistä, omasta ajasta ja omasta tilasta. Onneksi talossa on tilaa jokaiselle, sekä yksinoloon että yhdessä puuhaamiseen.

Washington DC:n tyhjät kadut tuntuvat kovin epätodellisilta. Onneksi luonto tarjoaa juuri parastaan.

Tämän postauksen kuvat ovat puhelimeen taltioituneita hetkiä viime päiviltä. Kevättä, kotikoulua, ulkoilua. Tavallista arkea, jos tässä vaiheessa nyt mikään enää on tavallista.

Pysytään vahvoina, nyt sitä suomalaista sisua todellakin tarvitaan!

Juhlaa ja juhlakukkia

Tänään, 17.3. on Pyhän Patrickin päivä. Saint Patrick's Day on kansallinen juhla- ja pyhäpäivä Irlannissa, josta se on levinnyt ympäri maailmaa, erityisesti tänne Yhdysvaltoihin. Meidänkin piti osallistua juhlallisuuksiin, vaatetukseen oli jo varattu jotakin vihreää ja kynsilakkakin valittu teeman mukaan. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa viralliset juhlallisuudet on kuitenkin peruttu, joten päivän vietto keskittyy nyt juhlakukkien ympärille.

Ihana kolmiokäenkaali eli oxalis triangularis on vihreän saaren juhlapäivän symboli. Sitä onkin ollut nyt runsaasti saatavilla  (toisin kuin sitä kuuluisaa vessapaperia!). Kolmiokäenkaalin kasvatus on helppoa ja se kasvaa kesän aikana näyttäväksi pehkoksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan esimerkiksi kesän ruukkupuutarhassa.

Vinkkejä kolmiokäenkaalin kasvatukseen, hoitoon ja talvettamiseen nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.