Korona-arkea Amerikassa

Kotikoulua on nyt käyty joitakin päiviä ja harrastettu sosiaalista eristäytymistä. Se on tarkoittanut ulkoilua vain perheen kesken, metsäretkiä, lukuisia leffoja, erilaisen kotirytmin luomista. Ensin menivät kiinni koulut, sitten museot ja kirjastot, sitten ravintolat ja kahvilat. Nyt myös monet kaupat, sekä suuret ketjut että pienet yrittäjät, sulkevat oviaan. Liikkumista on alettu rajoittaa. Sähköpostiin kilahtaa taukoamatta ilmoituksia elämän muuttumisesta.

Aamut aloitetaan kotikoululla ja "ope" pitää kahvitauot pihalla.

Kelin niin salliessa ruokatunteja venytetään jätskin verran.

Nukkumaan mennessä kahlasin läpi uutiset täältä ja maailmalta. Iso virhe. Yön pyörin levottomasti ja olin onnellinen, että pikkumies oli hakeutunut viereen nukkumaan. Se toi kummalla tavalla lohtua. 

Lapsille tämä kaikki on toistaiseksi jännää seikkailua. Koulu siirtyi kotiin, vanhemmat ovat jatkuvasti paikalla, ollaan yhdessä ja lähekkäin. Olemme selittäneet taudin vaaroja, mutta varsinkin pienempi on vielä aika lailla maailman uutisten ulottumattomissa. Ja hyvä niin. 

Päivittäisistä kävelylenkeistä on tullut henkireikiä.

Olemme onnekkaita, sillä kotikulmilla on paljon upeita retkikohteita ja metsäreittejä.

Meillä on sikäli erikoinen tilanne, että yksi suomivieraistamme jäi meille jumiin. Paluu kotiin onnistunee aikaisintaan pääsiäisen jälkeen. Kyseessä on nuori aikuinen ja lapset ovat innoissaan. Heillä on muutakin seuraa kuin juntit vanhempansa. Vaikka mieliala on toistaiseksi pysynyt korkealla, yritän kuulostella nuoren ihmisen fiiliksiä herkällä korvalla. Milloin iskee koti-ikävä tai ultimaalinen ketutus? Mitä minä vieraana aikuisena voin tehdä oloa helpottamaan? Eilen kyselin nuoren lohturuokia. Olemme sopineet pelisäännöistä, omasta ajasta ja omasta tilasta. Onneksi talossa on tilaa jokaiselle, sekä yksinoloon että yhdessä puuhaamiseen.

Washington DC:n tyhjät kadut tuntuvat kovin epätodellisilta. Onneksi luonto tarjoaa juuri parastaan.

Tämän postauksen kuvat ovat puhelimeen taltioituneita hetkiä viime päiviltä. Kevättä, kotikoulua, ulkoilua. Tavallista arkea, jos tässä vaiheessa nyt mikään enää on tavallista.

Pysytään vahvoina, nyt sitä suomalaista sisua todellakin tarvitaan!