Yksijalkainen

Viikko on mennyt sairastellessa, yksin ja yhdessä. Koululainen halusi huoneeseensa jonkin kasvin eloa piristämään. Katselimme kuvia ja ilokseni neiti päätyi flamingonkukkaan. Minulle tämä toi mukavia muistoja lapsuudesta. Äitini, pikkuisen boheemi ja vahvoja värejä rakastava, tykkäsi kovasti flamingonkukista. En kyllä muista, oliko niitä silloin saatavilla kuin tulipunaisina.

Lapsena kukka näytti minusta oudolta. Muoviselta ja oudolta. Myöhemmin ajatukset karkasivat tästä aina jonnekin Floridan suuntaan. Paperisateenvarjoja drinksuissa, turkoosi vesi ja pastellinsävyiset rakennukset. Nykyään kasvi näyttää minusta samaan aikaan sekä veikeältä että elegantilta. Lisäksi flamingonkukkaa saa ihanissa väreissä. Vaaleanpunaista, lilaa, limeä... 

Flamingonkukan nimi kirvoitti paljon keskustelua myös 3-vuotiaan Ohjelmointipäällikön kanssa. Faktat piti tarkistaa Wikipediaa ja Youtubea myöten.

Opimme, että flamingot (lintu) seisovat ja nukkuvat yhdellä jalalla säästääkseen lämmönkulutustaan. Viileässä vedessä seisominen viilentää  elimistöä nopeasti. Ja se mikä näyttää flamingon polvelta, onkin oikeasti sen nilkka. Upea väritys puolestaan johtuu ainakin osittain ravinnosta. Linnut reagoivat äyriäisten sisältämiin yhdisteisiin. Mutta flamingoista ei tule sinisiä, vaikka niille syöttäisi mustikoita. 

Tämä (kuulemma) helppohoitoinen kaunokainen, Anthurium Sweet Queen on Huiskulasta. Pitää toivoa, ettei pikkumies ala syöttää tätä värimuutoksen toivossa..!

* Yhteistyöpostaus, Huiskula

Tätä kohti!

Selailin viikonloppuna kuvavarastoja. Tämä loppukesästä otettu valokuva suorastaan pomppasi silmille. Juuri nyt tuntuu lähes mahdottomalta ajatus ihoa lämmittävästä lempeästä ilta-auringosta, vehreästä pihasta ja ylitsepursuavasta runsaudesta.

Mutta tätä kohti mennään. Ihanaa!

No jos yksi vielä?

Vähän kyllä jo päätin, että pakkaskuvat saavat pikku hiljaa riittää. Mutta jos nyt yksi kuva vielä..? Eilinen kuunvalo loi ympäristöön niin ihanaa maagista tunnelmaa.

Melkein odotti menninkäisen hyppäävän metsästä!

Mukavaa viikonloppua <3

Ihan kohta?

Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa ihastellaan pakkaspäivien kauneutta ja kerrataan puutarhurin talvitöitä. Mutta siitä huolimatta katse on jo lujaa kohti kevättä.

Ihan kohta räystäistä alkaa kuulua tip-tip-tipeti-tip. Sulosointuja. Ihan kohta. 

Pääset lukemaan lisää täältä!