Makupaloja

Aurinko pilkisteli eilen pilvenraosta, mutta oma päiväni meni tiiviisti sisätiloissa pikkumiehen synttäreillä. Aamulla sentään ehdin napsia muutaman kuvan marraskuisesta puutarhasta. Suojaisassa paikassa kasvava lumipalloheisi oli vielä syysasussaan, yrtit viheriöivät kasvimaalla ja muutama sinnikäs perenna puski uutta kukkaa. Mutta muuten maisema alkaa jo olla marraskuisen paljas ja karu.

Puutarhassa alkaa olla pysähtynyt tunnelma, vaikka puuhaa riittäisi kyllä. Toiveissa on pari kuivempaa päivää, jotta ehtisin viimeistellä pihahommat edes jotenkin säällisesti.

Lehdettömässä puutarhassa pystyy havainnoida pienempiä yksityiskohtia. Säleikkövilliviinin tummat ja pienet marjat ovat kauniin koristeellisia. Niitä ei erityisemmin erota, ennen kuin köynnös on tiputtanut suurikokoiset lehtensä.

Olen tehnyt tänä vuonna vain muutaman ruukkuistutuksen talvea vasten. Ostin syksyllä pari pientä kartiovalkokuusta, jotka on tarkoitus istuttaa ylöskaivettujen vuorimäntyjen tilalle. Olen käynyt itseni kanssa henkistä kamppailua "kertakäyttökasveista". Pidän kovasti erilaisista sesongeista ja haluan niiden näkyvän myös ruukuissa. Mutta toisaalta kuivuneiden callunoiden ja sypressien poisheittäminen kirpaisee nykyään joka kerta kovemmin. Sitten taas ajattelen, että ostanhan myös leikkokukkia, eivät nekään ikuisia ole.  

Maailman helpoin syysistutus syntyi istuttamalla kartiovalkokuusi ruukkuun, jossa oli kesän jäljiltä kuivuneita koristeheiniä. Sitten vain pihlajanoksia sinne tänne ja talvinen istutus oli valmis. Heinät heiluvat kauniisti tuulessa ja tuovat ihanaa kepeyttä tanakan havun vastapainoksi. Ja nyt kun pihlajanmarjoja on puissa yllin kyllin, linnutkin ovat jättäneet istutuksen toistaiseksi rauhaan.

Mukavia marraskuun päiviä!