Psykedeellistä

Jäin tässä eräänä iltana ihastelemaan etupihan kaunopunahattuja. Tuijottelin hetken jos toisenkin, sillä kaunopunahattu 'Alban' mykiön upea väritys ja kuvio veivät lähes mukanaan. Tuohan on ihan psykedeelistä taidetta!

Toki myös 'Magnus' hurmaa suurilla kukillaan ja kauniilla värillään.

Kaunopunahatut ovat auringossa viihtyviä, näyttäviä ja tukevavartisia loppukesän perennoja, jotka jaksavat kukkia pitkälle syksyyn. Kaunopunahattujen sanotaan olevan perhoskasvien parhaimmistoa ja kyllähän tuossa näkee siivekkäitä kaunottaria lähes päivittäin. Näitä täytyy hankkia lisää!

Levätä laakereillaan

Muistatteko, kun kerroin heinäkuussa päärynypuun istuttamisesta saviseen maahamme?  Kun kottikärryt olivat täynnä savijöötiä, satuin lukemaan laakeripuun istutusohjeet.

Minulla oli K-raudan kanssa tehdyn yhteistyön kautta mahdollisuus kokeilla laakeripuun kasvatusta. Googlettelin netistä, että laakeripuu viihtyy savipitoisessa mullassa. Sekoittelin siis saavissa pussimultaa ja savea, jonka jälkeen salaojitin ison ruukun pohjan lecasoralla ja lisäsin päälle multa-saviseoksen. Laakeripuun istutuksen jälkeen peitin ruukun pinnan vielä kuorikatteella.

Laakeripuu pitää ohjeistuksen mukaan auringosta, mutta myös tasaisesta kosteudesta. Laakeripuu talvehtii parhaiten viileässä ja valoisassa, sillä se tarvitsee paljon valoa myös talvella. Lepokaudella riittää niukka kastelu, lehtiä sumuttamalla kasvi selviytyy talvesta paremmin. 

Kuvahaun perusteella huomasin, että laakeripuuta kasvatetaan useimmiten rungollisena versiona. Sitä voi leikellä toivotun muotoiseksi. 

Kuva täältä

Laakerinlehtiä käytetään keittojen ja kastikkeiden mausteena. Kitkeränmakusia laakerinlehtiä voi käyttää tuoreeltaankin, mutta kitkeryys vähenee kuivattuna. Ruokien maustamiseen riittää 1-2 laakerinlehteä ja lehdet poistetaan valmiista ruoasta.

Laakeripuu on otollisissa olosuhteissa ainavihanta kasvi. Juuri ikivihreytensä takia varhaiskristityt pitivät laakeripuuta paratiisin elämän puuna. Wikipedia tietää kertoa, että vainaja oli tapana asettaa lepäämään laakerinlehtien päälle ennen hautaamista. Tästä on saanut alkunsa tuttu sanonta "levätä laakereillaan". Ei ollut enää kiire, ei!

Laakerin on uskottu suojelevan myös ukkoselta ja rutolta. Laakeriseppele on lisäksi ollut antiikin maailmassa yleinen voiton ja kunnian symboli, mutta myös rauhan, ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuva. Antiikin roomalaiset uskoivat pihamaalle istutetun laakeripuun kuoleman merkitsevän talolle suurta onnettomuutta, niinpä laakeripuita kasvatettiin huolella. 

Että ei tässä mitään paineita ole. Katsotaan, miten talven jälkeen käy..!

Lähde: Wikipedia

* Postaus toteutettu yhteistyössä K-raudan kanssa

10 onnekasta

Vihdoinkin, viimeisen lomaviikon kiireiden keskellä, ehdin arpoa 10 onneakasta Biolanin syyslannoitepakkausten voittajaa.

Ja tässä nuo tulevat, nyt silmä tarkkana...

Punakosmos

Kesätuulia, Suvi Känsäkoski, Merja Kausalasta, Maija, Haidu, Päivi Korhonen, Satta, Marietta, Viherrilli ja Seija Utriainen. 

Hopeahärkki ja mirrinminttu

Paljon onnea voittajille! Laittakaahan yhteystietonne minulle osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan Biolan Syyspanokset matkaan.

Lilja ja rohtosuopayrtti

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kesäisen kaunista viikonlopun jatkoa!


Ps. Osaisiko joku auttaa tuon viimeisen kuvan liljan tunnistamisessa? Nimilappu on taas mystisesti kadonnut.

Taas jännitti!

Kyllä jännitti eilistä päiväpostia odotellessa. 

Keskiviikkona ilmestyi uusin Unelmien Talo&Koti lehti. Ja siellä oli juttua meiltä!

Blogiani seuranneet ovat huomanneet, etten kauheasti kuvaile kotiamme. Täällä sisustetaan kirppislöydöillä ja lapsiperheen tyyliin. Remontista haaveillen. Suuria suunnitellen. Toteutus lähinnä tuunaillen. 

Meiltä oli tiedusteltu halukkuutta kotijuttuun ennenkin, mutta vasta tuttu toimittaja ja tilaisuus päästä seuraamaan Krista Keltasen työskentelyä livenä saivat mieleni kääntymään.

Joten viime kesänä, helteisen heinäkuun viimeisenä päivänä, sisustustoimittaja Riina Ahtola ja valokuvaaja Krista Keltanen sitten kurvasivat pihaamme. 

Heitä oli vastassa melkoisen karu näky: auki revitty etupiha ja kesähuoneraksa. Vaihdoimme remppavaatteet siistimpiin ja siirryimme takapihan puolelle.

 Edessä oli mahdottoman hauska kuvauspäivä keskellä kauneinta kesää!

Koululainen seurasi Kristan työskentelyä silmä kovana. Ja suostui mukisematta malliksi kuviin. Auta armias, jos itse yritän kuvata neitoa. Voi sitä huokailujen määrää ja nanosekunnin paikallaan oloa!

Nyt, lehtijuttua katsellessani, minun tietenkin kuuluisi huudahtaa:"Voi, olen jo unohtanut, miltä meillä vuosi sitten näytti! Koko talo on jo rempattu kahdesti." 

Tai että: "Ihanaa nähdä kuvia vanhasta kodistamme tässä pappilan lasikuistilla istuessani. Nämä herättävät niin paljon muistoja!"

Mutta meillä näyttää edelleen ihan samalta. Toisina päivinä tosin enemmän leluja lattialla.

Kiitos Riina ja Krista ikimuistoisesta päivästä! <3

* Kaikki kuvat Krista Keltanen, Unelmien Talo&Koti