Jos tähdet ovat oikeassa asennossa

Tulin huikkaamaan pikaheipat, sillä täällä on aloitettu arki todellisella ryminällä. Viimeinen lomapäivä eli maanantai oli kaikkea muuta kuin rentoa chillailua ja pulssin tasailua. Päivä sisälsi vauhtia ja vaaratilanteita yli oman tarpeen, mutta illalla sänkyyn päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena. Tosin unta jouduttiin odottelemaan tavanomaista pidempään. Lasten uusien koulujen tuoma jännitys valvotti niin koululaisia kuin äitiäkin. Ja jälleen kerran suorastaan kadehdin miehen rentoa suhtautumista tällaisissa tilanteissa. Ei näkynyt kynsien pureskelua tai hermostunutta sängyssä pyörimistä siinä osoitteessa!

Kun ensimmäinen koulupäivä oli saatu kunnialla ohi, saikin aloittaa seuraavan päivän stressaamisen. Edessä oli pikkumiehen kontrollipäivä Uudessa Lastensairaalassa. Kuopuksen munuainen operoitiin reilu vuosi sitten, mutta tarvittavat jälkitarkastukset jäivät välistä Amerikassa koronan takia. Päivään lähdettiin siis hieman pelonsekaisin tuntein. Uutiset olivat kuitenkin juuri sellaisia kuin tässä vaiheessa oli suotavaa. Lukuisista tutkimuspäivistä ja kivuliaasta leikkauksesta huolimatta Uusi Lastensairaala on kuopukselle aina mieluisa paikka, kiitos upeiden ja lapsiystävällisten puitteiden. Ihan piti toista kotimatkalle houkutella!

Tänään, jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja jumalat suosiollisia, pihaan pitäisi viimein kaarta merillä seilannut konttimme. Jihuu!! Tuleviin päiviin mahtuu paitsi raivoisaa tavaroiden purkamista, niin myös hammaslääkäriä, tarkastuksia, häitä. Ehkä ne tavarat viimeistään jouluun mennessä ovat löytäneet paikoilleen. Puhelin piippaa muistutuksia tuon tuosta, sillä oma kovalevy taitaa olla jo liian täynnä. Asiat menevät yhdestä korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos.

Ilmassa on jo syksyn tuntua, vaikka viikonlopulle onkin luvattu mahtavaa säätä. Nautitaan siis vielä ihanasta lämmöstä. Loistavaa loppuviikkoa!

Herkkuja mustikasta

Elokuu on ihanien mustikkaherkkujen aikaa. Se on myös viipyileviä auringonsäteitä, sadonkorjuuta, kukkaloistosta nauttimista ja kesähetkien taltiomista. Ihan parasta on, kun saa leipoa omaan maan sadosta ja kattaa kahvit puutarhaan.

Mustikkainen pikapulla on nimensä mukaisesti nopea valmistaa, mutta muistuttaa maultaan siitä huolimatta pullaa. Erityisen kiva juttu gluteenittomassa leivonnassa, jossa pullataikina on ainakin omalla kohdallani yksi haastavimpia asioita tehdä.

Pikapulla on meidän perheessä vakkarileivonnainen ja mustikkaisen pikapullan ohje löytyykin nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Miltä nyt tuntuu?

Olemme olleet reilun kuukauden Suomessa ja saaneet toistuvasti vastata kysymykseen: "miltä nyt tuntuu, onko ihanaa olla taas kotona?" Toisaalta aika on mennyt hurjaa vauhtia, toisaalta tuntuu, että vastahan hyvästelimme kotimme Washington D.C:n esikaupunkialueella. Kotiympyrät Suomessa tuntuvat juuri nyt samaan aikaan sekä tutuilta että kuitenkin jotenkin vierailta.

Ensimmäiset päivät menivät ikävöidessä takaisin: lämmintä säätä, ystäviä, lenkkeilymaastoja, naapuruston kauniita taloja ja pihoja. Suomi näyttäytyi varsin energiatehokkaana ja taloudellisena, käytännöllisyys kaikessa kauneuden edelle menevältä. 

Entinen kukkakauppa, nykyinen deli Georgetownin kaupunginosassa.

Karanteeniaikaan lapset joutuivat kahdesti liikkumaan julkisessa paikassa, maskit päällä tietenkin. Erityisesti nuorimmainen koki olonsa ensimmäistä kertaa todella epämukavaksi, koska "kaikki tuijottivat". Meidän melkein 4 kuukauden normaalista olikin tullut epänormaalia.

Normaalisti turistien täyttämä National Mall koronapandempian aikaan.

Kun karanteenit oli kärvistelty ja tulotarkastukset lääkärissä läpikäyty, pääsimme taas arjen kulmaan kiinni. Oli todella ihmeellinen fiilis käydä ruokakaupassa, mutta vielä ihmeellisempää oli mennä vaateostoksille. Vaatteita sai sovittaa! Kaupat olivat auki! Kukaan ei säännöstellyt asiakkaiden määrää!

Crepe myrtle eli kiinankutrio kukkii näyttävästi kesän kuumimpaan aikaan.

Kaupassa käynnin helppouden lisäksi olen iloinnut muun muassa näistä asioista:

• pikaruokapaikoista saa gluteenittomia tuotteita (hampparit, subit, pizzat).
• kaupasta löytyy ihan kaikkea myös laktoosittomana, jihuu!
• monipuoliset karkkivalikoimat, oolalaa!
• ruisleipä, ruisleipä ja ruisleipä.
• ruoka on Suomessa huomattavasti edullisempaa.
• saa istua kahviloissa, eikä vain napata kahvia nopeasti mukaan.
• on ihmeellistä päästää lapsi (tuleva tokaluokkalainen) menemään yksin ystävänsä luo. Ei kuskaamisia eikä etukäteen järjestettyjä ja valvottuja leikkitreffejä.
• koulu alkaa Suomessa normaalisti ensi viikolla. Saimme tietää, että molempien lasten koulut Amerikassa jatkuvat etäopiskeluna koko syyslukukauden.
• etäisyydet ovat pieniä ja liikenne vähäistä. Siksi myös asioiden hoito on nopeaa.
• erityistä hilpeyttä on aiheuttaneet ämpäritarjoukset! Onkohan näitä missään muualla päin maailmaa?

Lapset olivat nopeasti kuin kotonaan suurkaupungin sykkeessä.

Great Falls luonnonpuisto lähellä kotikulmia.

Näitä puolestaan vielä kaipaan Amerikasta:

• auringonpaistetta, jota oli tarjolla lähes joka päivä, ympäri vuoden. 
• vehreyttä ja luonnon monimuotoisuutta, jopa suurkaupungin välittömässä läheisyydessä.
• ihmiset olivat kohteliaita ja hyväntuulisia, yleinen ilmapiiri kannusta ja positiivinen.
• vaikka liikennettä oli paljon, se oli toiset huomioon ottavaa ja siksi myös sujuvaa.
• kansainvälisessä yhteisössä oli helppo luoda ystävyyssuhteita nopeasti.
• ihmiset pitivät kiinni koronaohjeista ja turvaväleistä. Välillä tuntuu, että Suomessa tullaan aivan iholle. Esimerkiksi kaupan kassajonossa tai julkisissa kulkuvälineissä.
• tsiljoonat pitkin kevättä kukkivat koristepuut ja naapuruston upeat pihat.
• revittävät multasäkit! Multapusseissa oli "katkoviiva", jota pitkin säkit oli helppo avata siististi ja ilman työkaluja. Ihan ykkösjuttu!
• sanoinko jo lämpimän sään ja auringonpaisteen? 

Magnoliat täyttivät keväisen kauupngin.

Chinatownin koristeellinen kaariportti.

Upeat kuningasmagnoliat kukkivat alkukesästä.

Summa summarum: on helppoa olla kotona. Sitä tietää miten asioita pitää hoitaa, minne soittaa, missä käydä. Pieni pala sydäntä jäi kuitenkin itärannikkolle, sillä koko perhe tunsi olonsa kotoisaksi juuri siinä ympäristössä, ihanien ihmisten keskellä. Toivon, että lasten pirtaan tarttui paikallista ystävällisyyttä, positiivisuutta ja toisten huomioimista. Siihen kun liitetään suomalainen sisukkuus, itsenäisyys ja jämptiys, niin uskon lasten saaneen jo nyt paljon eväitä elämään.

"Out of the mountain of despair a stone of hope" -Martin Luther King, Jr. muistomerkki.

Osa perheestä lähti seikkailuun pitkin hampain, ja vuoteen mahtui kaikenlaista yllättävää ja ikävää. Summatessamme asioita vuoden saldon jäi kuitenkin selvästi plussan puolelle. Nyt toivon lapsille nopeaa sopeutumista, ystävien löytymistä ja Suomen parhaista paloista nauttimista. Muisteltavaa näistä muutoista riittää taatusti koko loppuelämäksi!

Hortensiahurmaa

Pakko vielä palata hetkeksi Washington D.C:n maisemiin ja helteiseen heinäkuuhun. Amerikkalaisista puutarhoista ei nimittäin voi puhua mainitsematta kerrassaan upeita jalohortensioita. Ne täyttävät puistot ja puutarhat, ja ihastuttavat muhkeilla kukinnoillaan.

Lisää näistä kaunokaisista Minttua ja mustikoita -blogissa, löydät postauksen tästä linkistä.

Kaunista elokuun alkua!