Puutarhan menetyksiä ja uuden suunnittelua

Puutarha selvisi yllättävän hyvin itsekseen lähes kaksi kesää ja yhden talven siinä välissä. Joitakin menetyksiä kuitenkin tuli, joista suurin kesähuoneen edustalla ollut ihanaakin ihanampi rungollinen pikkusyreeni 'Palibin'.

Onneksi nyt on mitä parhain istutusaika käsillä! Vielä kun keksisi, mitä kivaa laittaa tilalle. Suunnitelmia ja syyspuuhia on nyt kirjattu Marian hyötytarhaan, joka palasi juuri Amerikantauolta. Löydät uuden postauksen tästä linkistä.

Syksyn odottelua lasitetulla terassilla

No en minä varsinaisesti vielä syksyä odottele, mutta koska se sieltä vääjäämättä saapuu, niin parempi varautua jotenkin. Ja varautumisella tarkoitan tässä kohtaa lopunkesän pitkittämistä.

Lasitettu terassi oli meillä aika lailla ainoa käytössä oleva huone Suomeen paluumme jälkeen. Talon huutaessa tyhjyyttään terassilta löytyi sekä ruokapöytä että jonkin sortin sohva (vanha sairaalavuode). Terassilla oli myös järkyttävä määrä kaikkea muuta tavaraa säilössä ja ehdin siivouspuuhiin vasta hiljattain. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä olen tilannut terassikelejä vielä pitkälle syksyyn.

Täälläkin olisi vielä pieniä purkuhommia. Toistaiseksi ruukut saavat odotella pinossa sinkkihyllyssä. Ruukkujen välissä on palat paksua paperia, se helpottaa niiden erottelua myöhemmin. Ei ole nimittäin ihan kerta tai kaksi, kun ruukut ovat jymähtäneet tiukasti toisiinsa kiinni.

Yöt ja aamut ovat jo varsin kirpsakoita. Onneksi terassille paistaa aurinko aamuvarhaisesta alkaen, jolloin pieni tila lämpenee nopeasti. Ovi ruokailutilasta terassille on auki aamusta alkaen ja vielä tässä vaiheessa syksyä lasitettu terassi todellakin on yksi lisähuone taloon. Siellä syödään päivän ateriat, höpötellään puhelimessa ja nautitaan toistaiseksi vehreästä syyskuusta. Iltaisin tarkenee istuskella terassilämmittimen läheisyydessä.

Kaunista alkusyksyä!

Luumujen aikaan

Viime vuonna oli kuulemma superhyvä luumuvuosi, mutta ainakin 'Sinikka' siniluumu näyttä tuottavan mukavasti satoa myös tänä vuonna. Olen tavattoman huono säilömään luumuja, yleensä ne syödään meillä tuoreeltaan ja ylijäämää jaetaan naapureille.

Nyt innostuin kokeilemaan luumu-kaurapaistosta, sillä tällaiset yksinkertaiset ja gluteenittomat herkut ovat meidän perheen suosiossa. Ja onhan ihanan rapea kauraseos ja mehevä luumu todella hyvä yhdistelmä. Itse tykkään kirpeämmästäkin, mutta lasten makuhermoja ajatellen lisäsin paistokseen valkosuklaata. Joka sopikin luumun kanssa aivan täydellisesti!

Ohje helppoon luumu-kaurapaistokseen löytyy Versoilevan sivuilta täältä.

Makoisaa syyskuun alkua!

Upea aloitus!

Kylläpäs syyskuu aloitti upeasti! Niin kaunis ja kesäinen päivä, näitä ihan tsiljoona lisää kiitos!

Kauneus ja kukkaenergia tuli tarpeeseen, sillä meillä alkoi nyt arki isolla A:lla. Toki lapset ovat jo aloittaneet koulun, muuttohässäkkä on vienyt aimo annoksen aikaa ja töitäkin on tehty. Mutta eilen kuskasin miehen juna-asemalle ennen kukonlaulua, sillä edessä on taas muutosten syksy. Johan tässä sai kokonaisen yhden vuoden nukkua saman katon alla. Nyt palasimme normaaliin, eli miehen reissuelämään.

Kyllähän tähän on yhteisten vuosien varrella tottunut, mutta silti ero tuntuu aina erityisen ikävältä loman tai vaikkapa vain yhteisen viikonlopunkin jälkeen. Pari yötä menee ja sitten sitä saa taas juonen päästä kiinni. Ja voi tehdä kaikkea, mikä toista ärsyttää iltaisin... Kuten syödä sängyssä kirjaa lukien, rapisuttaa lakupussia mielin määrin tai nukahtaa valot päällä. Näistä on tullut jo ihan vitsi, mies väittää aina löytävänsä näkkärinmuruja lakanoistaan. Mutta joku raja sentään minullakin!

Taas piti käydä napsimassa tuoreita kultapalloja maljakkoon. Lupaan, että tämäkään EI ollut viimeinen kultapallopostaus, niin rennon kauniita nämä ovat. Todellisia köyhän naisen daalioita. Toivottavasti sää jatkuu kukille suosiollisena pitkään, vaikka jostakin korva nappasi jo hallavaroituksen. Apua, ei vielä!

Aurinkoista syyskuun aloitusta!