Tulppaanihieronta - mitä ihmettä??

Törmäsin ystävän IG-tilillä #tulpanmassage eli "tulppaanihieronta" termiin. Ajatukset hyppäsivät tietenkin siltä istumalta johonkin ihanan rentouttavaan, kukilla energisoituun hierontaan. Mutta kyse on siis tulppaanikimpuista ja niiden eliniän pidentämisestä.

Termillä tarkoitetaan tulppaanin terälehtien varovaista aukaisemista. Toimenpide onnistuu parhaiten jo hieman "vanhaksi" menneissä tulppaaneissa. Tulppaanihieronnan avulla kukkien kauneudesta saa nauttia vielä pari extrapäivää. Omassa kimpussani lehdet olivat jo alkaneet käpristyä ja ruskistua kärjistään. Ihan ensimmäiseksi poistin tulppaneista lehdet, seuraavaksi leikkasin terävällä veitsellä varsiin uudet imupinnat ja lopuksi ryhdyin varovaisesti kääntämään terälehtiä.

Terälehtien aukaiseminen tuo esiin siitepölyä täynnä olevat heteet. Testailin niiden poistamista, mutta ihan sinne asti näpertelyintoni ei kantanut. Ota asia huomioon maljakkoa sijoittaessasi, sillä siitepöly varisee avatuista terälehdistä todella herkästi. Vältä esimerkiksi valkoisia pellavaliinoja...

Kevätpuutarhasta löytyy lautasen kokoiseksi avautuvia tulppaanilajikkeita, mutta eipä ole ennen tullut mieleen ryhtyä aukoamaan leikkotulppaaneja. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Hauskaa puuhaa, ja samalla tulppaanit saavat uuden valloittavan ulkoasun.

Tulppaanirikasta viikonloppua!

Kevättä kotiin - syreenin hyötäminen

Upea auringonpaiste on tehnyt talvipäivistä kauniimpia, mutta saanut myös haikailemaan entistä enemmän kevään perään. Syreeninoksien hyötäminen on helppo tapa tuoda kevättä kotiin.

Tammikuussa puutarhaa kiertäessä huomasin, että syreeneissä oli jo muhkeita silmuja. Kun pari oksaa oli sopivasti vinksallaan lumen painettua niitä, nappasin oksasakset toppatakin taskuun ja tallustin lumipenkkojen läpi pensasrivistön luokse. Plussakelissä saksin matkaan ihan reilun kokoisen karahkan, sillä järkeilin sen kestävän siirron sisälle pienempää oksaa paremmin. 

Eikä aikaakaan, kun pulleat silmut alkoivat vihertää. Ensin maltillisesti ja kohta jo ihanaa keväänvihreää lehteä puskien. Mutta mikä parasta, silmuista paljastui myös suloistakin suloisempia kukkaterttuja. Niin täynnä toivoa ja lupauksia keväästä!

Tiesin, että lehtien hyötäminen on syreenin kanssa helppoa, mutta kukkatertut jaksavat näin talvella harvoin kukkaan asti. Siksi olen äärimmäisen iloinen jo pelkistä nupuista! Kuiva huoneilma kuivattaa herkästi myös kukkaset. Olen vaihtanut maljakon veden parin päivän välein ja veistellyt samalla varteen uutta imupintaa. Oksia kannattaa myös suihkutella. Hento sumuttelu olisi tietenkin parasta, mutta laiskana ihmisenä olen vienyt koko karahkan pikaiseen suihkuun. Varovainen pitää tietenkin olla, ettei suihkuttele kukkia mennessään.

SYREENIN HYÖTÄMINEN

• Valitse oksia, joiden silmut pullistelevat jo valmiiksi. Älä leikkaa oksia paukkupakkasilla, vaan odota leudompaa keliä.
• Jos tuot oksat sisälle pakkasten aikaan, laita ne muutamaksi tunniksi viileään veteen.
• Leikkaa oksiin uusi imupinta oksasaksilla ja veistele hieman oksan tyveä. Laita oksat lämpimään veteen.
• Vaihda maljakon vesi muutaman päivän välein. Tee tällöin myös uusi imupinta.
• Sumuttele oksia, sillä kuiva huoneilma lakastuttaa ne herkästi.
• Älä laita maljakkoa takan tai patterin läheisyyteen. Vältä myös suoraan auringonvaloa.

Nyt jännään, jaksavatko valkeat nuput kukkaan asti vai kuivahtavatko ennen kukkaloistoa? Leikkasin oksia tässä vaiheessa myös pienempään maljakkoon, ne saavat nyt aivan erityistä huolenpitoa. Sormet on ristissä!

Talvitöitä ja haaveilua

Talvi on ollut tänä vuonna runsasluminen kaikkialla Suomessa. Päällisin puolin puutarha näyttää uinuvan talviunta, mutta se tarvitsee hellää hoivaa myös nyt.

Tein talvipuutarhurin muistilistan Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Käy nappaamassa se mukaan ja tee puutarhakierros jo tänään. Löydät puutarhan talvityöt täältä. Sen jälkeen voikin hyvällä omalla tunnolla keskittyä listan tärkeimpään kohtaan, eli haaveiluun!

Talvitunnustuksia

Nyt on saatu nauttia oikeasta satujen talvesta, joista aina näkee kauniita kuvia, mutta joka harvoin osuu omalle kohdalle. Taivas on sininen, maisema kaunis, hanget kimaltavat auringossa ja puita peittää upea huurrekuorrutus. 

Ja onhan tämä kaunista, on on! Mutta kun ei erityisemmin pidä kylmästä eikä lumesta (eikä varsinkaan niistä lumitöistä), niin saako jo sanoa, että kiirehdi kevät! Eihän tässä muuten mitään, jos tietäisi että maaliskuussa on jo kevät kukkeimmillaan. Mutta se siirtymävaihe talvesta kevääseen on jotenkin aina ihan tuskallisen hidas. Ja varsinkin pitkä.

Kotona saan huokailuilleni murhaavia katseita, koska kaikki muut perheenjäsenemme rakastavat kunnon lumitalvea. Pakkasta, talviurheilua, koko settiä. Itse parkkeeraan paljon mielummin villasukissa takkatulen ääreen, ja kaivan puutarhalehdet ja Pinterestin ideataulut esiin.

Amerikassa tämä herätti aina hilpeyttä: suomalainen joka ei pidä talvesta. Itse ei luonnollisesti nähnyt asiassa mitään huvittavaa. Toisaalta sekosin totaalisesti helmikuussa löytämistäni lumikello- ja krookusmättäistä. Ei ne paikalliset aina sitäkään ymmärtäneet. 

Instagramin puolella on paljastunut sielunsiskoja, talveen hieman penseästi suhtautuvia. Tekisi mieli julistaa juhlavasti meille: "This, too, shall pass". Kaikille muille toivotan oikein hyviä hiihtokelejä ja kauniita talvipäiviä!