Talvitunnustuksia

Nyt on saatu nauttia oikeasta satujen talvesta, joista aina näkee kauniita kuvia, mutta joka harvoin osuu omalle kohdalle. Taivas on sininen, maisema kaunis, hanget kimaltavat auringossa ja puita peittää upea huurrekuorrutus. 

Ja onhan tämä kaunista, on on! Mutta kun ei erityisemmin pidä kylmästä eikä lumesta (eikä varsinkaan niistä lumitöistä), niin saako jo sanoa, että kiirehdi kevät! Eihän tässä muuten mitään, jos tietäisi että maaliskuussa on jo kevät kukkeimmillaan. Mutta se siirtymävaihe talvesta kevääseen on jotenkin aina ihan tuskallisen hidas. Ja varsinkin pitkä.

Kotona saan huokailuilleni murhaavia katseita, koska kaikki muut perheenjäsenemme rakastavat kunnon lumitalvea. Pakkasta, talviurheilua, koko settiä. Itse parkkeeraan paljon mielummin villasukissa takkatulen ääreen, ja kaivan puutarhalehdet ja Pinterestin ideataulut esiin.

Amerikassa tämä herätti aina hilpeyttä: suomalainen joka ei pidä talvesta. Itse ei luonnollisesti nähnyt asiassa mitään huvittavaa. Toisaalta sekosin totaalisesti helmikuussa löytämistäni lumikello- ja krookusmättäistä. Ei ne paikalliset aina sitäkään ymmärtäneet. 

Instagramin puolella on paljastunut sielunsiskoja, talveen hieman penseästi suhtautuvia. Tekisi mieli julistaa juhlavasti meille: "This, too, shall pass". Kaikille muille toivotan oikein hyviä hiihtokelejä ja kauniita talvipäiviä!