Eräs toimittaja kysyi taannoin, kauanko minulla menee aikaa Instagram-kuvien stailaukseen? Piti oikein pohtia asiaa, katsella omaa feediä ja todeta sitten, että aikaa menee kyllä tosi vähän. Suurin osa insta-kuvistani on puutarhasta, sen rakenteista tai lähikuvia kasveista. Niitä ei erityisemmin stailata, kuvaustilanne on juuri sellainen millaiseksi kulloinenkin sää on sen luonut. Kuvanottoa edeltää lähinnä otollinen ajoitus: aurinko paistaa tietystä kulmasta ja luo mielenkiintoisen tunnelman. Tai huomaan kesken puutarhapuuhien uuden, kivan kuvakulman. Silloin on syöksyttävä hakemaan kamera, vaikka kädet olisi miten syvällä mullassa ja savessa.
Toki varta vasten otetut ruokakuvat, tuotekuvat tai yhteistöihin liittyvät kuvat syövät kaikkinensa helposti todella monta tuntia. Se on tarkkaa puuhaa, kun tuotetta siirretään 3 milliä oikealle ja sitten kaksi milliä takaisin vasemmalle. Työkaverin kanssa tällaistenkin tekeminen on hauskaa, mutta yksinään touhuillessa meinaa kyllä välillä turhauttaa. Eräässä työrupeamassa meitä oli kolme pilkunviilaajaa samassa setissä, se ei tosiaan ollut mikään maailman nopein kuvauspäivä...!
Näitä kotikuvia ei ole stailattu (muuten olisin toki ravistellut leivänmurut pöytäliinasta ja ottanut seinätelineestä ainakin työkalut pois). Harmaa talvipäivä ja ulkoa heijastunut lumikerros loivat jotenkin rauhallisen ja kivan tunnelman. Istuin sohvalla läppäri sylissä kun jäin tuijottamaan eteeni. Ja taas oli napsittava muutama kuva.
Sen sijaan kodinhoitohuoneesta tai meikäläisen työhuoneesta ei yllätyskuvia oteta, ei vaikka olisi miten upea valo tai loiste. Paikalle pitäisi ensin lähettää raivauspartio, pelkkä kuvien tiukka rajaaminen ei noissa tiloissa auta.
Välillä on hyvä tarkastella myös omaa elämää tiukemman rajauksen läpi. Tämä viikko on ollut yhtä Mr. Murphyn vierailua, päivästä toiseen. Nyt koitan keskittyä vain kivoihin asioihin ja ummistaa silmät kaikelta tylsältä. Nekin kyllä hoituvat asia kerrallaan, muttei kannata pilata koko viikkoa moisten takia.
Lempeää loppuviikkoa!
