Viidakkotunnelmissa eli remppakuulumisia

Instagramin seuraajat ovat jo remppakuvia nähneet, lähinnä siellä alati muuttuvien tarinoiden (Story) puolella. Sinne on niin näppärää napsia kuvia pitkin projektia, koska kamera ei tietenkään ikinä ole lähellä. Ja vaikka olen järjestyksen ystävä, niin tällä hetkellä ihan kaikki tavarat ovat hukassa. Toistuvasti. Koska niille ei ole omia paikkoja. Koska kontti seilaa vielä maailman merillä. 

Mutta siis niitä remppakuulumisia. Täällä on tehty pientä pintaremonttia, eli maalattu / tapetoitu huoneita. Nythän tämä on ollut tavattoman kätevää, sillä huoneet ovat pääasiassa tyhjiä. Remonttiapulaisten aikataulujen vuoksi värit ja kuosit piti valita kovalla kiireellä. Ja hämmentävää kyllä, kaikki on mennyt toistaiseksi ihan nappiin! Kuten tämä viidakkotapetti, johon ihastuin välittömästi sen tapettikirjassa nähtyäni. Ja jota nyt livenä suorastaan rakastan!

Olen yleensä pahemman luokan jahkailija. Mutta ehkä nämä remppapäätökset ovat tässä Amerikanvuoden tapahtumien valossa olleet sen verran pieni juttu, että sain kerrankin jotakin aikaan nopeasti. Ystäväkin analysoi, että kun on kiire, niin yleensä ne ensimmäiset valinnat ovat niitä parhaita. Ei ole aikaa tulla katumapäälle tai venkslata ees taas.

Kolmeen eri huoneeseen tuli tapettia, muut huoneet maalattiin hyvin hillityillä sävyillä. Tämä viidakkotapetti on Rebel Wallsin valikoimasta ja on nimeltään "Mischievous Monkeys". Valokuvatapetti tehtiin määrämittaan seinän mukaan, tänne sitä tuli yhdelle seinälle ja loput seinät on maalattu Tikkurilan Paperilla. Ihastuin siis tapettikirjan kuvaan päätä pahkaa, mutta vasta nimeä tutkailtuani tajusin, että toden totta, tapetissa seikkailee myös ilkikurisia apinoita. Hetki tuota piti pureskella, mutta nyt pienet uteliaat apinat ovat osoittautuneet varsin hauskaksi yksityiskohdaksi. Ja takuuvarmaksi puheenaiheeksi vieraiden kanssa.

Tämä huone on oikeasti tv/vierashuoneemme, vaikka nyt haluaisin sen kyllä työhuoneekseni! Huone aukeaa olohuoneen perältä ja tapettiseinä on kuin jättiläismäinen taulu. 

Palaan laajempaan remppapäivitykseen tulevissa postauksissa. Nyt pitäisi käydä läpi varastot ja epämääräiset pahvilaatikot, ennen kuin tavaraa alkaa vyöryä sisään ihan toden teolla. Yllättävän hyvin sitä oppii elämään niukalla varustuksella ja nyt tuleva tavaramäärä jo vähän hirvittää. Tosin kävin tismalleen samat fiilikset läpi vuosi sitten toisessa päässä. Ja kyllähän se lopulta ihan joululta tuntui, kun sai taas omat jutut ympärilleen. Mihinkäs sitä kotihiiri karvoistaan pääsee.

Mehevä tsatsiki-pastasalaatti

Moneen rakkaaseen ruokaan liittyy jokin tarina. Itselläni ruokatarinat liittyvät yleensä Kreikka-hulluun äitiini. Lomamatkoilla päädyimme aina jonkin pienen paikallisravintolan keittiöön ja äiti sai kokin suostuteltua paljastamaan keittiösalojaan. Ei ollut äiti turhaan opetellut Kreikan kieltä!

Teiniä moinen käytös tietenkin hävetti ihan kamalasti. Se ei kuitenkaan vähentänyt rakkauttani kreikkalaiseen ruokaan. Esimerkiksi tsatsiki kuului meillä juhannus- ja joulupöytään siitä asti, minne lapsuusmuistot kantavat. Ja kuuluu muuten edelleen.

Tällä kertaa kokeilin tsatsikia pastasalaatin kaverina ja ai että se toimikin hyvin, nam! Jos siis olet kreikkalaisten makujen ystävä, käy nappaamassa herkullisen tsatsiki-pastasalaatin ohje Versoilevan sivuilta täältä.

Makoisia kesäpäiviä!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen melko järjestelmällinen ihminen, mutta nyt muuton, matkalaukkuelämän, remontin ja villiintyneen puutarhan keskellä on ollut pakko oppia sietämään kaaosta. Tässä ainakin itseäni auttaa tiukka rajaaminen. Ja nyt puhutaan nimenomaan näkymien rajaamisesta.

Kun keskittyy kauniisiin yksityiskohtiin, on yllättävän helppoa unohtaa muu ympärillä oleva. Zeniläinen rento asenne auttaa niin puutarhassa kuin pyykkivuortenkin keskellä. Lisää rajaamisen jalosta taidosta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Mukavaa viikon jatkoa, vaikka keli onkin nyt aivan liian viileää, hui!

Kiitos mökki, annoit parastasi!

Koronakaranteenit on nyt lusittu ja  täydellinen mökkiviikko taputeltu. En muista milloin viimeksi olisimme olleet näin pitkän pätkän mökillä. Ja näin upeassa kesäkelissä!

Suomen suvi antoi todellakin parastaan ja mökkimiljöö oli täydellinen paikka ravistella viimeisetkin aikaeron ja muuttoahdistuksen rippeet pois. Reissun puuhakeskuksena toimi rantasauna, sillä lapset kirmasivat saunan ja rannan väliä monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Mökkijärven vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja omaan hipiään vesi tuntui viileältä (heitin kuitenkin talviturkin, wuhuu!). Lasten iho näyttää olevan rakennettu eri tavalla. Niin kuin on olemassa erillinen jälkiruokavatsa, niin näyttää olevan myös erillinen uintinahka. Ei kuulemma vaivannut kylmyys vaikka välillä ihan selvästi kalisi hampaat.

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

Mökillä nautin erityisesti aikaisista aamuista ja upeista illoista. Miten voikin aurinko maalata maisemaa niin kauniisti! Kasvien värityskin pääsee ihan eri tavalla oikeuksiin lähes mystisessä ilta-auringossa.

Kesämalvikki

Jaloritarinkannus 'Black Knight'

Mökkireissu oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä yleensähän päivät täyttyvät kesän mökkivieraista. Nyt saimme vieraita vasta loppumetreillä. Olipas mukavaa olla ilman maskia ja ihan halatakin toisia! Vieraille tarjottiin helppoja kesäherkkuja, kuten raparperipaistosta ja nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja, jotka painettiin keksien väliin suklaapalan kera. Mukava koko perheen ohjelmanumero ja tuhti herkku!

Nyt edessä on remonttiviikko kotona, monta reissua jäteasemalle, vanhojen vaatteiden lajittelua ja minimivarustuksella elämistä. Kontti seilaa nimittäin merillä vielä viikon jos toisenkin. Melkoista matkalaukkuelämää, toivotaan ettei keli tästä aivan hurjasti viilenny. Ne paksummat vaatteet kun ovat siellä kontissa...

Mukavaa viikon jatkoa!