tiistai 16. syyskuuta 2014

Ryhdikäs?

Meillä levilteltiin pari päivää singeliä. Tai lähinnä mies levitteli, oudosti into piukeana.
Vaikka koittaa väittää jotain ihan muuta. 
Sen jälkeen sainkin kuulla lukemattomia kertoja, miten koko etupiha muuttui miehen singelishown ansioista. 
"Sanoisinpa jopa, että etupihasta tuli ryhdikäs!""Jos pitäisi kuvailla kesähuoneen ympäristöä, käyttäisitkö sanaa ryhdikäs..?"
"Ai mutta katsos, onpa näkymä ikkunasta kovin ryhdikäs!"
"Tulkaas lapset katsomaan, mitä iskä teki. Eikös olekin ryhdikäs!"
Kolmantena päivänä uhkasin työntää koko sanan johonkin K18-paikkaan.
Mutta tottahan tuo on. Rakennus sai lisää ryhtiä. Ja mikä parasta, minä pääsin ulkosisustamaan.
Siellä täällä seilannut istutuspöytä siirtyi seinustalle, syksyn viimeiset yrttiruukut pöydälle, appiukon puulaatikot terassille, syyskrysanteemeja kaunistukseksi.
Käytävien rajaukset ja istutuspenkit ovat edelleen vaiheessa, mutta ainakin syyssipulit aion  saada multiin. 
Vaikka tuolla pitäisi sitten hääriä yötä myöten.
Ohjelmointipäällikön kanssa yhdessä tekeminen kun edustaa laulun sanoin: 
"Two steps forward, two steps back" -linjaa...

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Omena päivässä

 Voi millaisella syysauringolla meitä nyt hellitään! 
Toivottavasti nämä kelit jatkuvat vielä pitkään.
Kotipihan kukkapenkeistä löytyy yhä ihania värisävyjä ja terhakoita kukkijoita.
Sikspä olen ostanut syyskukkia kovin laiskanpuoleisesti. Tekstiilitkin ovat vielä kesäisen värikkäitä.
Oman pihan omenat sen sijaan olivat kovin rupisia. Olikin mahtavaa saada kassillinen kauniita ja maukkaita omppuja lahjaksi.
 Piti ihan keittää päiväkahvit, kaivaa esille kasa vanhoja syyslehtiä ja etsiskellä hyviä omenaohjeita. 
Jos vaikka jossakin välissä ehtisi... 
Tai sitten syön omenan päivässä.
 Ihania tuoksuja, värejä, tunnelmia ja makuja. 
Sitähän se syksy on <3

torstai 11. syyskuuta 2014

Terveisiä Nizzasta!

Tasan viikko sitten vietimme ensimmäistä iltaa Nizzan lempeässä illassa. 
Kolme ystävää, kolme ranskalaista parveketta, kaupungin ytimessä. 
Hotellihuoneeseen kantautui ihana äänimaailma kävelykadulta: 
leppoisaa musiikkia, puheensorinaa, ravintoloiden keittiöiden kilinää ja kolinaa.
Lähtökohdat minilomalle olivat siis kutakuinkin täydelliset. 
Ja sitä se olikin, totaalinen irtiotto perheenäidin arjesta, parhaassa mahdollisessa seurassa. 
Lomalla sai tuijottaa vain omaa napaansa. Hotellihuoneesta poistuessa ei tarvinnut huolehtia käsilaukusta löytyvistä välipaloista, pillimehuista, nenäliinoista, hätävaraleluista, varavaatteista tai vaipoista. 
Kahvin sai juoda kuumana, kuohuvan kylmänä ja ruoan nauttia äidintahtisesti.
Ja vaikka ensimmäinen ero Ohjelmointipäälliköstä vähän tiukkaa tekikin, ladattiin tällä lomalla akut täyteen aurinko- ja nauruenergiaa. 
Maailmanparannuksesta puhumattakaan.
 Uni jäi vähiin, mutta matkalta palasi virkistyneitä äitejä, vaimoja, naisia, ystäviä. 
Vain yhtä jäimme kaipaamaan, toisella puolella maailmaa asuvaa ystäväämme.
Tämä laulu onkin kaikille meille. Sielunsiskoille, supernaisille. 


Kiitos! <3


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ihana talo myynnissä

Pientä matkakertomusta on luvassa, kunhan ehdin työstää kuvat. Sitä ennen kuitenkin esittelyssä aivan ihastuttava talo! Voiko jo tilata muuttokuorman..?
Kuvat ja lisätiedot: Etuovi.com

maanantai 8. syyskuuta 2014

Paluu arkeen

Täällä on palattu arkeen, ja vieläpä oikein ryminällä. 
Minun nauttiessani auringosta ja ystävien seurasta Nizzassa, mies lomaili lasten kanssa toisaalla. Joten maanantaiaamuna, koko perheen kotiuduttua, kodinhoitohuoneessa odotti valtava pyykkivuori, jääkaappi ammotti tyhjänä ja molemmat lapset heräsivät uuteen viikkoon posket kuumeesta hehkuen.
Onneksi aamu alkoi aurinkoisena ja syksyisen kuulaana. Mitä siitä, että puutarhan syystyöt ovat pahasti kesken ja nurkissa pyörii villakoirat. Pesukone hurisee tasaiseen tahtiin ja lapset ovat päiväunilla. Taidanpa pujahtaa saman täkin alle minäkin, ihan vain hetkeksi...
Aurinkoa ja energiaa uuteen viikkoon, pitäkää itsenne terveinä!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Oodi ystävyydelle

Nyt jännittää! Ja naurattaa! Vatsanpohjassa lentelee iloiset perhoset, samalla kun yritän torjua ikävää. 
Olen nimittäin lähdössä matkalle, rakkaiden ystävien kanssa. 
Vuodet vierivät ja etäisyys kilometreissä kasvaa, mutta näiden ihmisten seurassa aika ikään kuin pysähtyy.
Kun tavataan, juttu jatkuu siitä mihin vuosi (tai kaksi) sitten jäätiin.
Toki on Facebook, tekstiviestit, sähköpostit, puhelimet.
Mutta eihän sitä kasvokkain oloa voita mikään!
Kahvittelua, rauhassa syömistä, kuohuvaa, naurua, muistelua ja uusia muistoja.
Henkistä hyvinvointia, rentoutumista, ja muistinko jo mainita nauramisen? 
Ja syömisen!
Nyt juhlimme itseämme ja toisiamme, elettyä elämää ja tulevaa. 
Lupaan nauttia ja rentoutua, vaikka olenkin ensimmäistä kertaa yötä erossa Ohjelmointipäälliköstä. 
Kyllähän se kotiväki ilman äitiä pärjää. 
Ainakin yhden pidennetyn viikonlopun verran.
Kaikki kuvat via Pinterest

Nizza ja Ystävät, täältä tullaan!!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Toscanan tunnelmissa

Ei tarvittu kuin auringonpilkahdus ja yllätys perunapenkissä, niin päästiin heti Toscanan tunnelmiin! 
Meillä on perinteisesti istutettu perunapenkkiin varhaista Timoa, mutta tänä vuonna multiin pääsi myös Kevätmessuilta saamani muutama lahjaperuna.

Nämä Kotipuutarha-lehden messuosastolta saadut perunat ehtivät jo unohtua istuttajaltaan. Joten yllätys oli melkoinen, kun penkistä nousi upeita kirkkaankeltaisia ja purppuran värisiä pitkulaisia sormiperunoita.
Purppura peruna on Shetland Black, jauhoinen, kaksivärinen ja raidallinen peruna. Upean kuorensa alla peruna on kermaisen keltainen ja siinä on purppuran värinen rinkula.
Kirkkaankeltainen sormiperuna puolestaan on Mayan Gold. Todella hyvän makuinen ja rakenteeltaan miellyttävä.

En tiedä miksi mieleeni tuli syksyinen sadonkorjuu Toscanassa ja oliivit perunoita ihastellessani. 
Niin tai näin, oli kivaa piipahtaa mielessään niissä maisemissa. Ja halpaakin vielä!