keskiviikko 20. elokuuta 2014

Julkkiselämää

Luulin, että kesä 2013 meni vähän sumussa. Vauva, imetysdietti, univelka, tiedättehän. Vaan sumussa tuo menee edelleen. 
Ohjelmointipäällikön refluksi ei ole mennyt ohi tai muuttunut paremmaksi. Ei, vaikka täällä on jo noustu istumaan, aloitettu kiinteät, kävellään sujuvasti, ynnä muut "käännekohdat parempaan". Yöt ovat tuskaa, sekä lapselle että äidille. Päivisin pikkumies on kuitenkin yhtä auringonpaistetta ja iloista uteliaisuutta. Vaikea siinä on itsekään möllöttää <3
Tokaluokkalainen puolestaan osoittaa välillä jonkinlaisia esi-teinin elkeitä. Äiti ei ymmärrä mistään mitään, vanhemmat ovat kalkkiksia ja kaikilla muilla on paljon vähemmän sääntöjä ja rajoituksia. Luonnollisesti. Siksipä nautin aivan suunnattomasti, kun sain tyttäreltä parhaan mahdollisen tunnustuksen: minua verrattiin Robiniin!
Saimme kesäkuussa puutarhavieraita, kun Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku kävivät kuvaamassa kasvihuonettamme juhannuksen Iltalehden mukana ilmestyneeseen Ilona-liiteeseen. 
Etukäteen ymmärsin, että jutusta tulisi sellainen pikkuartikkeli johonkin sivun kulmaan. Joten kahvit menivät todella väärään kurkkuun miehen soittaessa lehden ilmestymispäivänä. "Täällä on koko sivun kuva teikäläisestä!" Juttu ja kuvat olivat aivan ihania, mitä alan ammattilaisilta toki saattoi odottaakin. Kuvat itsestä vaan ovat aina yhtä tuskaista toljotettavaa. 
Juhannuksen jälkeen sattui yllättäviä kohtaamisia, kun puolitutut ja pari lähes tuntematontakin tulivat iloisesti tervehtimään ja kertoivat lukeneensa jutun ja tunnistaneensa minut kuvista. Se oli jotenkin tavattoman hämmentävää. 
Minun onnekseni Tokaluokkalainen oli mukana näissä kohtaamisissa. Sillä viimeisen kerran jälkeen tytär katsoi minua ihailevasti (ihan oikeasti!) ja tokaisi: "Äiti, sä olet kuuluisa! Sä olet ihan niinku...niinku Robin!!" 
Voi että minä paistattelin tässä kuuluisuuden valokeilassa ja tyttären ihailussa kaiken sen kymmenen minuuttia, mitä sitä kesti. Kunnes olin taas "ihan ärsö äiti".
Ja mitä tuohon alun sumuisuuteen tulee, niin siinä syy, että julkaisen postauksen ja Teija Tuiskun ihanat kuvat vasta nyt. Olisin voinut vaikka vannoa laittaneeni nämä jo blogiin. Sillä tuon rinnastuksen Robiniin tulen aina muistamaan. Kantakoot se minua heikkoina hetkinä, kun hermoja kiristää ja tekisi mieli määrätä kotiarestia esi-teinille. Vaikkapa vuodeksi.
Kuten kuvista huomaa, kesäkuussa oli myös ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Ei pelkkää kylmää, sadetta ja räntää. Kasvihuoneessakin kaikki oli vielä siistiä ja helposti hallittavissa. Nyt ei enää meinaa sekaan mahtua. Mahtavaa tosin sekin!

maanantai 18. elokuuta 2014

Kakkuja ja karnevaaleja

Ehdin jo eilen illalla hehkuttaa viikonlopun fiiliksiä blogin Facebook-sivujen puolella: sunnuntaina mies nikkaroi pikkumökkimme pikkuterassin valmiiksi, kävimme herkuttelemassa ravintolapäivän kakuilla ja iltasella nautimme korkeakulttuurista kotipihassa. Ja kaikki tämä upeassa auringonpaisteessa.
Ravintolapäivänä suuntasimme Kakkukioskiin, joka mainosti "ihania iltapäiväkahveja huvimajassa tai omenapuun alla". 
Ja juuri sitä oli tarjolla, monenlaista makeaa ja suolaista, idyllisessä ympäristössä.
Huvimajassa oli ihanan vilpoisaa, sillä sen ikkunoita varjostivat mahtavat chiliviljelmät.
Tuo mustikka-valkosuklaa juustokakku oli muuten aivan taivaallista! 
Herkkujen lisäksi tarjolla oli myös silmänruokaa, kuten tässä ihanan herkässä leikkimökissä.
Minä iskin silmäni tähän syyspihan kaunistajaan. Onkohan tuo joku kuusama? Upea väritys ja pittoreski ympäristö.
 Opastus paikalle oli selkeää ja paikka täynnä hauskoja yksityiskohtia.
(Kuvat on otettu ja julkaistu Kakkukioski-blogin luvalla)
Kotosalla teki mieli laittaa karnevaalit, tai vähintäänkin terassitanssit pystyyn, sillä rakas aviomies oli naisväen herkutellessa nikkaroinut kesähuoneen portaat / miniterassin valmiiksi. Ja eikun heti kukkia kantamaan! Jospa katse nyt hakeutuisi yli rikkaruohojen ja multakasojen suoraan uutuuttaan hohtavalle terassille...
Illan kruunasi kotipihassa järjestetty paperinukketeatteri. Oli esirippu, lavasteet ja väliaikatarjoilut, kaikki tarkkaan mietitty ja harjoiteltu. Tiukoissa juonenkäänteissä oli mukana mm. presidentti, kakkaava koira ja meteoriitti.
Että tällaista luovuutta täällä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pelkkää juhlaa!

Nimittäin sadonkorjuunjuhlaa. Ihan päivittäin. Tämä on niiiin parasta aikaa. No, onhan se kevätkin aivan huippua, tulppaaneineen kaikkineen. Ja syksyn ruska. Ja joulu, se vasta parasta onkin! Aina on siis aihetta juhlaan, mikäs sen parempaa.
Mutta nyt on siis nautittu sadosta, ja sitä on riittänyt naapureillekin. Aamuisin haetaan mustikat takapihalta, avomaankurkut napataan vierestä laatikosta ja muhkeat pihvitomaatit kasvarista. Päivä lähtee jotenkin paljon energisemmin liikenteeseen, kun saa makustella ihan aitoja makuja. Tässä kuvaan pääsivät suklaakirsikkatomaatit, miniluumutomaatit (pink plum baby) sekä uusin suosikkini, "testien mukaan maailman makein tomaattilajike", Sungold-kirsikkatomaatit.
Makoisaa sadonkorjuuta kaikille, oli se sitten omasta maasta tai torin kautta!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tervetuloa syksy!

Ihan uskomatonta, miten keli muuttui koulujen aloituksen myötä! Kylmät aamut ja viileät illat, näihin tottuminen vie taas hetkisen. 

Syksyn aloitus ei tuonut mukanaan suuria muutoksia. Tokaluokkalainen jatkoi tutussa luokassa, saman opettajan johdolla. Itse saan jatkaa Ohjelmointipäällikön kanssa kotosalla. Ja rakas aviomieskin on taas vaihteeksi töissä kotikulmilla.
Tästä on hyvä jatkaa, tutuissa ympyröissä, syysrutiineja luoden. Kesähuoneen jäljellä olevat työt etenevät nyt pikkuhiljaa, ajan ja voimavarojen mukaan. Meillä valvotaan edelleen yöt, joten kotona tehdään, mitä jaksetaan. 
Intoa, vauhtia, vanhoja rutiineja, uuden oppimista, tuttuja juttuja, jokaiselle jotakin oman maun mukaan. Nautitaan syksyn tulosta, villasukista, isoista iltateekupeista, kynttilänvalosta ja hämärtyvistä illoista <3

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Viittä vaille valmis?

Minun piti postata puutarhakuulumisia. Muhkeasta kesäkurpitsasadosta, värikkäistä kirsikkatomaateista, iltatunnelmasta. Vaan enpä malttanut, täällä ollaan nimittäin ihan täpinöissään!
Kesähuone / piharakennus / miniän leikkimökki / kerhohuone / mikä lie ihanuus alkaa olla siinä vaiheessa, että kohta saan kantaa kalusteita sisään. Hurraa!
Lattia maalattiin eilen,
ja loppupäivän kiersin kesähuonetta kuin kissa kuumaa puuroa.

Iltasella kuvailin vähän joka suunnalta.
Jos katsoo tiukalla rajauksella ja sopivasta kulmasta, kesähuone istuu ympäristöönsä täydellisesti.
 Ympärillä eri korkuista kasvillisuutta ja kiva rytmi pihapiirin muiden rakennusten kanssa.
Vaan etupihalla karu totuus paljastuu, työsarkaa on vielä melkoisesti! Juuri nyt tuntuu, että kisaväsymys meinaa ottaa voiton. Jos joku lukijoista siis tuntee vastustamatonta halua ympäristön suunnittelutyöhön, jossa tarkoituksena rehevä ja tietenkin koko kesän äärimmäisen runsaana kukkiva etupiha, saa ottaa yhteyttä. Mökkitason majoituskin järjestyy tarvittaessa:)
Minä otan kahvikupposen kouraan ja suuntaan (tiukasti näkökenttää rajaten) mittailemaan mökkiä. Kohta alkaa nimittäin melkoinen rymsteeraus, ihanaa!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Iloista eloa elokuussa

Elokuu aloitettiin iloisesti juhlien.
Ja mikäs sen parempi syy kantaa kalusteita ja kukkia kesähuoneeseen!
 Vaikka vielä on kesken yhtä sun toista, puuttuu ovea ja muuta "pientä".
Myös terassia täydennettiin tuoleilla ja pöydillä,
 omilla sekä naapurin.
Lähes käyttämättömänä ollut kodinhoitohuoneen terassi (mitä tämä kertookaan siivousinnokkuudestani...) muuttui pari viikkoa sitten koti-spaksi. 3D-altaassa on pärskitty päivittäin.
Pienimmät juhlijat valvoivat isompien polsikintaa. Kunnes uskaltautuivat mukaan itsekin.
 Näissä perinnekekkereissä vieraat tuovat omat grillattavat ja isäntäväki tarjoaa lisukkeita.
Tarjolla oli muun muassa yrttimarinoitua peruna-parmesansalaattia sekä helleklassikko vesimeloni-feta-minttusalaattia. 
Ja tietenkin rosmariinifocacciaa. Se ei petä koskaan!
 Grilli (ja grillaaja) kävivät kuumana koko helteisen päivän.
Ja mitä useampi kokki, sen sekaisempi keittiö. Vaan eipä tuo kesäjuhlissa ole niin nökönuukaa. 
Pääasia, että asenne on kohdallaan ja tanssijalkaa vipattaa!
Uudessa kesähuoneessamme on siis jo ehditty juoda tervetuloskumpat, aamukahvit, tanssahdella sekä tunnelmoida elokuun pimenevässä illassa. Mitähän kaikkea vielä keksitäänkään, kun pytinki saadaan valmiiksi asti!

perjantai 1. elokuuta 2014

Maalia ja stailausta

Meillä on meneillään kesän kiireisin viikko. 
 Kaikkea mukavaa ja ihanaa, mutta kun tunnit (ja päivät) eivät millään tahdo riittää. 
Kesähuone alkaa jo näyttää kesähuoneelta. En millään malttaisi odottaa sen valmistumista.
Edes etupihan kamala kaaos ei häiritse. Tuijottelen vain pientä mökkiäni tiukalla rajauksella ja haaveilen aamukahvista ruutuikkunan äärellä.
Loppuviikosta oli pakko hylätä maalisuti ja kääntää huomio laiminlyötyihin sisätiloihin.
Mattojen tamppausta, leikkokukkia, leivontaa. 
(Anopille suuri kiitos silitysavusta!)
Takapihan rauhaan, kirsikkapuun katveeseen, katettiin kesäinen pöytä sesongin antimista.
Pari päivää sitten kirppikseltä löytämäni ihana(n kamala) turkoosi kaappi pääsi heti tositoimiin ja kuviin.
Eikä mihin tahansa kuviin, vaan suuresti ihailemani Krista Keltasen kuvaamaksi.
Suuren suuri kiitos siis Kristalle sekä Lila Visionin Riina Ahtolalle ikimuistoisesta ja vauhdikkaasta päivästä. 
Ohjelmointipäällikköämme vielä lainatakseni: "KIPPIS!":)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Too much

Pitkästä aikaa ehdin kierrellä puutarhassa kamera kaulassa. Tuntuu, että moni ihana vaihe on jäänyt kuvaamatta, kun koko ajan tapahtuu ja satoa kypsyy vauhdilla. Kuumuudessa kukinta ei kestä pitkään, luonto janoaa vettä. En muista milloin täällä olisi viimeksi satanut. Jopa puista ja pensaista näkee, että liika on liikaa. Sade tekisi niin terää!

Kasvihuoneen tomaattisato alkaa kypsyä toden teolla vasta nyt. Sungold on ihanan makea, oranssinkeltainen kirsikkatomaatti. Jotenkin tästä Sungold - kääpiösamettikukka yhdistelmästä tuli ihan retro olo! Tuo kääpiösamettikukka Tangerine Gem tuoksuu muuten sitruunaiselta ja sen lehtiä ja kukkia voi käyttää yrttien tapaan tai vaikkapa salaattien koristeluun.
Miniluumutomaatti Pink Plum Baby ei ole ihan niin pinkki kuin siemenpussin kuvasta ymmärsin, mutta hyviä nämä kyllä ovat!
Yhdessä tertussa voi olla ihan heittämällä parikymmentäkin tomaattia. Kuvassa näkyvästä laskin 23 kypsyvää palleroa.
Myös pihvitomaatti Marmandino One on alkanut vihdoin punastella.
 Ja hyvä sato näyttää olevan tulossa sieltäkin.
Ostin tänä vuonna ruskean chilin, Barbere Coffee Brown. Myyjän mukaan tämä on keskivahva ja ilmeisesti myös perinteisiä chilejä kylmänkestävämpi. 
Isolehtinen basilika on ollut helppohoitoinen eikä nyrpistellyt nenäänsä edes kesäkuun keleille. Tosin tämä on ollut suurimman osan ajasta kasvihuoneen suojissa.
Joukossa on hassusti sekä sileää että tuollaista kurttulehtistä. En tiedä mistä rypyt johtuvat, samalta tuo ainakin maistuu. Ja muutenkin vaikuttaa ihan hyvinvoivalta.
Kasvihuoneen tuoksuista ja tunnelmasta on ihanaa nauttia ilta-auringossa. Korituoli mahtuu kasvariin enää juuri ja juuri.
Mitään en tietenkään myönnä, mutta kyllä tuolla puutarhassa on jo selvästi sellaista loppukesän fiilistä.
Lämpöä toivon jatkossakin, mutta niiden sateiden kera, kiitos!