maanantai 1. syyskuuta 2014

Toscanan tunnelmissa

Ei tarvittu kuin auringonpilkahdus ja yllätys perunapenkissä, niin päästiin heti Toscanan tunnelmiin! 
Meillä on perinteisesti istutettu perunapenkkiin varhaista Timoa, mutta tänä vuonna multiin pääsi myös Kevätmessuilta saamani muutama lahjaperuna.

Nämä Kotipuutarha-lehden messuosastolta saadut perunat ehtivät jo unohtua istuttajaltaan. Joten yllätys oli melkoinen, kun penkistä nousi upeita kirkkaankeltaisia ja purppuran värisiä pitkulaisia sormiperunoita.
Purppura peruna on Shetland Black, jauhoinen, kaksivärinen ja raidallinen peruna. Upean kuorensa alla peruna on kermaisen keltainen ja siinä on purppuran värinen rinkula.
Kirkkaankeltainen sormiperuna puolestaan on Mayan Gold. Todella hyvän makuinen ja rakenteeltaan miellyttävä.

En tiedä miksi mieleeni tuli syksyinen sadonkorjuu Toscanassa ja oliivit perunoita ihastellessani. 
Niin tai näin, oli kivaa piipahtaa mielessään niissä maisemissa. Ja halpaakin vielä!

lauantai 30. elokuuta 2014

Valon juhlaa!

Kesähuoneessa on nyt sähköt, jihuu! 
Kylläpäs tuli taas ihan omanlaisensa fiilis ja lisä valoista, sekä sisälle että ulos.
Istuimme iltaa tehotiimin kanssa, kuohuvaa kilistellen ja rakennusvaiheita muistellen.
Tytär oikaisi sängylle ja nukahti keskellä aikuisten puheensorinaa. 
Anoppi puolestaan totesi käyvänsä huussissa. Siis ihan vesivessa meiltä kotoa löytyy. 
Kesähuoneessa vain tulee niin mökkifiilis! <3

torstai 28. elokuuta 2014

Syyspihalta

Keli on viime päivinä heitellyt melkoisesi. Samaan päivään mahtuu sadetta ja paistetta, tuulta ja tyyntä.
Puutarha alkaa jo olla vähän rempallaan, syystöitä tulee tehtyä sieltä sun täältä.
Säleikkövilliviini ei vielä punerra, mutta ulottaa rönsyjään kyllä joka paikkaan.
Tyttären omaan viljelylaatikkoonsa valitsema ja siemenestä istuttama yksivuotinen korutsinnia (zinnia angustifolia Perserteppich) on myös kukkeimmillaan. Ei ihan minulle ominta värimaailmaa puutarhassa, mutta pakko myöntää, näin syksyyn aivan täydellisesti sopiva! Ja nyt vasta huomasin, että siemenpussissa sanotaan värisekoituksen muistuttavan persialaista mattoa. Melkoisen veikeä!
Samaa upeaa loistoa on kasvimaan kääpiösamettikukassa Tangerine Gem. Tämähän on syötävä kukka, jossa on ihana sitruunainen tuoksu.
Myös kasvihuoneeseen päin kurkotteleva alppikärhö Pink Flamingo on vihdoin saavuttanut kohteensa. Minulla on haaveissa tästä sellainen kasvarin ovenpieliä ja etuosaa kauniisti varjostava viherseinä. Saas nähdä, miten toimii sitten käytännössä?
Yksivuotisia, siemenestä laitettavia kosmoskukkia on puutarhassamme joka vuosi. Nämä vanhanajan kesäkukat ovat kauniin herkkiä, jaksavat kukkia pitkälle syksyyn ja ovat aivan ihania myös maljakossa.
Ihan hävettää tunnustaa, että kaunopunahattua (echinacea purpurea Magnus) ei ole löytynyt perennapenkeistä aikaisemmin. Tämä syksyn kukkija ja perhosia houkutteleva perenna on suorastaan komea! 
Kyllähän nuo rankat sadekuurot ovat syyspihaa latistaneet, mutta tässä vaiheessa sitä iloitsee kaikesta kauniista, värikkäästä ja kukkivasta. Sitä yrittää kerätä puutarhan kauneutta itselleen talvivarastoon, ihan joka aistilla. 

tiistai 26. elokuuta 2014

Kurkistus sisälle

Tajusin tuossa juuri, etten ole postannut sisäkuvia kesähuoneestamme. 
Blogin Facebook-sivuja seuraavat ovat jo joitakin otoksia nähneet, sillä FB-sivuille tulee ladattua puhelinkuvia ihan ex-tempore. Jos et ole vielä klikkautunut sivusta tykkääjäksi, kannattaa käydä tekemässä se.
Nämä kuvat on otettu iltasella. Selvästi huomaa, miten auringonvalo on jo ihan syksyistä.
Tavarat kesähuoneeseen kannettiin kotimme terasseilta ja kasvihuoneesta.
Minusta oli aika erikoista, että tuon tavaramäärän jälkeen terassilla on edelleen ihan riittävästi kalusteita. Miehen mielestä tässä ei ollut mitään erikoista tai kummallista. Sain pohdiskeluihini ainoastaan painokkaan "Niinpä!" -kommentin. 
En taida kuulua "Less is more" -kaartiin.
Ennemminkin "Too much is never enough"!
Mutta kaikki ovat huolella ja rakkaudella valittuja, suurin osa kirppikseltä.
Pikkumökin väritys on vielä kesäisen leikkisää.
Vietettiinhän siellä viikonloppuna iloista yllätysjuhlaa.
Lapset olivat juhlista tavattoman tohkeissaan ja sankaria odotettiin paikalle malttamattomana.
 Ohjelmointipäällikkö huolehti Tokaluokkalaisen kanssa tanssiesityksistä ja yllätysohjelmanumeroista.
Katsotaan, mitä kaikkea kivaa syksy tuo tullessaan kesähuoneeseen.
Melkeinpä jo odotan villasukkakelejä ja syystunnelmointia!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kehityskelpoinen

Nyt on ihan pakko kehua, vaikka nämä kuvat on otettu jo heinäkuussa. Mutta asia ei vanhene. Appiukko on näet osoittanut olevansa todella kehityskelpoinen! 
Olen saattanut antaa ymmärtää, joskus satunnaisesti, ihan vain silloin tällöin, muutamalla lauseella, että lähisuvun miehet eivät arvosta romuretkiäni, kokosta pelastamista tai koinsyömiä kirppislöytäjäni.
Vaan nyt kävi niin, että appiukko soitti vanhoista puulaatikoista. Tuttavansa oli "hankkiutumassa niistä eroon" (pelkkä ajatuskin pelottaa!) ja kysäisi, olisiko minulla niille käyttöä. Kyllähän käyttöä aina keksitään. Laatikot tulivat miniälle kotiinkuljetettuina, ilman minkään sortin leukailuja.
Nyt täytyy olla joulu!

perjantai 22. elokuuta 2014

Hihat heilumaan!

Nyt kun olen viikon verran juonut kesähuoneessa aamupäiväkahvit, päiväkahvit ja iltapäiväkahvit, sekä pari kertaa nukahtanutkin sinne, on taas tarmoa kääräistä hihat ja tarttua piharojektiin.
Kesähuone alkaa olla rakenteiltaan siinä määrin valmis, että jonkin sortin istutuksia uskaltaa jo tehdä. Kunhan sinne asti ensin päästään.
 Ympräristössä riittää työsarkaa sekä kesähuoneen takana, sivulla että edessä.
 Mutta suunnittelu-, tilaus- ja toteutuspuoli ovat vielä vähän vaiheessa.
Nuo nurmikaistaleet jäävät paikoilleen (ainakin toistaiseksi). Olen nyt kantannut reunoja, mutta mietin kyllä reunojen rajaamista kivillä tai nurminauhalla. Minulla kun on paha tapa kanttauksen yhteydessä laajentaa käsittelyssä olevaa kukkapenkkiä. Tuosta olisi jatkossakin tarkoitus mahtua ruohonleikkurilla takapihan puolelle, eli nurmen leveys pitäisi säilyä.
Kesähuone sijaitsee tontin etuosassa, jossa on tylsä asvalttinen ja leveä ajopiha. Sitä kautta on myös suora näkymä autotielle. Haaveilen kauniista pikkupuista ja runsaasta perennapenkistä, joka ohjaisi katseet pois kalseasta sisääntulosta.
Kesähuoneen päätyihin olen ajatellut muutamaa viljelylaatikkoa. Singelikuorma (mökin ja laatikoiden ympärille, sekä etupihalta tulevalle polulle) on jo tilattu, eli eteenpäin mennään, askel kerrallaan. Ja niinkuin näkyy, multapussejakin on kanneltu. Tarkalleen ottaen 45 kappaletta (2250l). Satuin paikalle, kun paikallisen Robin Hoodin puutarhapuoli myi mullat -50%. Nopea laskutoimitus kertoi, että hintaa jäi puolet vähemmän kuin suunnittelemalleni suursäkkitavaralle. Soitto miehelle ja peräkärry naapurilta. Onneksi ei ollut ykköset päällä (ha ha, niinkuin ikinä olisi!), oli nimittäin melkoisen hikistä puuhaa heinäkuun helteessä.
Minun piti muuten jo aikaisemmin postata kesän kuumin tuunausvinkki: multapussi on uusi eurolava! Näistä pystyy kokoamaan kaikenlaisia sohva- ja sänkyrakennelmia, ja alusta muovautuu mukavasti käyttäjänsä painon ja kaarien mukaan. Helpostihan nuo jollain kukkapeitteellä verhoaa. Talveksi "sohvaryhmän" voi kumota kukkapenkkiin, jolloin säästytään ikäviltä säilytysongelmilta.
Työsarkaa siis piisaa, kun suunnitteluaika menee tuollaisiin olennaisuuksiin... Onneksi keittiön pikkuikkunasta katsottaessa kasvit peittävät etupihan kaaoksen. Voi vain nojailla käsiinsä ja haaveilla rapujuhlista tai fondueillasta tai glögikauden avajaisista. Ja jos en tänä vuonna muuta ehdi, niin ainakin upotan satamäärin sipulikukkia kevättä ajatellen. Vaaleanpunaista, valkoista, violettia, keltaista, oranssia, ihan koko hoito!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Julkkiselämää

Luulin, että kesä 2013 meni vähän sumussa. Vauva, imetysdietti, univelka, tiedättehän. Vaan sumussa tuo menee edelleen. 
Ohjelmointipäällikön refluksi ei ole mennyt ohi tai muuttunut paremmaksi. Ei, vaikka täällä on jo noustu istumaan, aloitettu kiinteät, kävellään sujuvasti, ynnä muut "käännekohdat parempaan". Yöt ovat tuskaa, sekä lapselle että äidille. Päivisin pikkumies on kuitenkin yhtä auringonpaistetta ja iloista uteliaisuutta. Vaikea siinä on itsekään möllöttää <3
Tokaluokkalainen puolestaan osoittaa välillä jonkinlaisia esi-teinin elkeitä. Äiti ei ymmärrä mistään mitään, vanhemmat ovat kalkkiksia ja kaikilla muilla on paljon vähemmän sääntöjä ja rajoituksia. Luonnollisesti. Siksipä nautin aivan suunnattomasti, kun sain tyttäreltä parhaan mahdollisen tunnustuksen: minua verrattiin Robiniin!
Saimme kesäkuussa puutarhavieraita, kun Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku kävivät kuvaamassa kasvihuonettamme juhannuksen Iltalehden mukana ilmestyneeseen Ilona-liiteeseen. 
Etukäteen ymmärsin, että jutusta tulisi sellainen pikkuartikkeli johonkin sivun kulmaan. Joten kahvit menivät todella väärään kurkkuun miehen soittaessa lehden ilmestymispäivänä. "Täällä on koko sivun kuva teikäläisestä!" Juttu ja kuvat olivat aivan ihania, mitä alan ammattilaisilta toki saattoi odottaakin. Kuvat itsestä vaan ovat aina yhtä tuskaista toljotettavaa. 
Juhannuksen jälkeen sattui yllättäviä kohtaamisia, kun puolitutut ja pari lähes tuntematontakin tulivat iloisesti tervehtimään ja kertoivat lukeneensa jutun ja tunnistaneensa minut kuvista. Se oli jotenkin tavattoman hämmentävää. 
Minun onnekseni Tokaluokkalainen oli mukana näissä kohtaamisissa. Sillä viimeisen kerran jälkeen tytär katsoi minua ihailevasti (ihan oikeasti!) ja tokaisi: "Äiti, sä olet kuuluisa! Sä olet ihan niinku...niinku Robin!!" 
Voi että minä paistattelin tässä kuuluisuuden valokeilassa ja tyttären ihailussa kaiken sen kymmenen minuuttia, mitä sitä kesti. Kunnes olin taas "ihan ärsö äiti".
Ja mitä tuohon alun sumuisuuteen tulee, niin siinä syy, että julkaisen postauksen ja Teija Tuiskun ihanat kuvat vasta nyt. Olisin voinut vaikka vannoa laittaneeni nämä jo blogiin. Sillä tuon rinnastuksen Robiniin tulen aina muistamaan. Kantakoot se minua heikkoina hetkinä, kun hermoja kiristää ja tekisi mieli määrätä kotiarestia esi-teinille. Vaikkapa vuodeksi.
Kuten kuvista huomaa, kesäkuussa oli myös ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Ei pelkkää kylmää, sadetta ja räntää. Kasvihuoneessakin kaikki oli vielä siistiä ja helposti hallittavissa. Nyt ei enää meinaa sekaan mahtua. Mahtavaa tosin sekin!