maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mietteitä matkan varrelta

Kerroin uudesta harrastuksestani, Fustrasta, ensi kertaa täällä. Alkuvuosi on ollut monella tapaa itseni haastamista ja mukavuusalueelta poistumista. Olen monesta asiasta valtavan innoissani, mutta samaan aikaan myös kauhusta kankeana. En tiedä, oliko isäni kuolema tammikuussa jonkinlainen alkusysäys tälle kaikelle. Muistutus elämän yllätyksellisyydestä. Kaikkea ei voi lykätä ikuisesti ja jotkut tilaisuudet eivät ikinä toistu. On vain ryhdyttävä, uskallettava, mentävä mukaan tai jättäydyttävä pois, tehtävä päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Fustratunneilla ei onneksi tarvitse olla kauhusta kankeana, vaikka kankeus kyllä käy tutuksi! Fustra Finlandin mukaan tunneilla lähdetään hakemaan neutraalia, luonnollista asentoa ja tavoitteena on kehon tasapainottaminen. Tunnilla oma pää ja kropan tuntemus kertovat minun olevan suorassa ja tasapainossa, mutta peili näyttää ihan muuta. Fustra yksilövalmentajani Marja joutuu kääntämään lantiotani toistuvasti. Ja sitten heti perään korjaamaan olkalinjaani. Taidan olla sukua korkkiruuville.
Hetken muistan Marjan ystävällisesti mutta jämäkästi tekemät korjaukset. Hetken jopa tunnen oikean paikan ja sen tuomat muutokset. Sekä ryhdin pitäminen että suoritettava liike muuttuu paljon helpommaksi. Huima tunne! Liikkuvia osia ja muistettavaa on kuitenkin vielä liikaa ja oikea ote herpaantuu nopeasti. Onneksi Marja kiertää minua kuin kissa kuumaa puuroa ja tökkäilee, vääntää ja kääntää aina tarvittaessa.
Periaatteessa liikkeet ovat tuttuja. Ne näyttävät tutulta Marjan näyttäessä mallia. Mutta ne ei eivät tunnu millään lailla tutuilta. Olen tehnyt montaa liikettä niin, että painopiste tai liikeradan suunta onkin ollut väärä. En tiedä olenko jotenkin erityisen kovakalloinen, mutta kävin aikoinaan joogatunneillakin yli puoli vuotta, ennen kuin tajusin hengittäväni väärin. Pinnallisesti, enimmäkseen keuhkojen yläosalla. Muistan vieläkin miltä tuntui, kun oikea hengitystekniikka todella avautui minulle. Makasin hämärässä joogasalissa ja mieleni teki hihkua ääneen. Ravistella vieruskavereita ja kertoa oivalluksestani. Nyt tuo oikea hengitystekniikka auttaa aktivoimaan ja keskittymään syviin vatsalihaksiin, yhteen Fustran perusteeseistä.
Ei Fustrassa olla pyörää uudestaan keksitty. Kyse on oman kropan tuntemisesta. Tiukasta keskittymisestä. Pienistä oivalluksista, parin sentin korjaavista liikkeistä. Niiden avulla päästäänkin sitten jo ihan eri lihasryhmien kimppuun. Tähän asti on näköjään tullut tehtyä paljon "sinne päin". Fiilis junan alle jääneestä kropasta Fustratuntien jälkeen kertoo, että uinuvia kohtia on tavoitettu. Nyt kun löydän oikean harjoitteluasennon nopeammin ja osaan aktivoida oikeat lihakset, treeni on muuttunut entistä tehokkaammaksi. Ja kovemmaksi. "Ihan hirveä liike!!" lipsahtaa suustani, kun vatsalihastreenin jälkeen puuskutan syvät vatsalihakset täristen.
Välineet Fustratunnilla ovat alkuun hyvin yksinkertaiset. Lämmittelyt tehdään cross trainerilla, jossa jo haetaan kropan suoraa linjaa ja kokonaisvaltaista hallintaa. Fustrasalissa kropan oma paino ja vastus ovat ne tärkeimmät välineet. Lisäksi käytössä on jalkojen ja lantion asentoa helpottava "Fustra-tiiliskivi" sekä keppi ja pienet käsipainot. 
Oma ystäväpiirini on ollut Fustrasta innoissaan, mutta tietämättömät kuulemma tituleeraavat sitä usein keppijumpaksi. No mistään vanhainkodin jumppatunnista ei todellakaan ole kyse, syke nousee, vatsalihakset tärisevät, tuskanhiki helmeilee otsalla. Eipä silti, en minä ole vanhainkodin keppijumpassa ikinä ollut. Mistäs sen tietää miten nykyisiä teräsmummoja ja -vaareja treenautetaan!
Jos haluat kokeilla miltä Fustra sinusta tuntuu, klikkaa itsellesi näytetunti  Kouvolan Lady Linesta tai etsi lähin Fustra-toimipiste täältä. Mielelläni kuulisin teidän muidenkin kokemuksia ja ajatuksia aiheesta!

* Kaikki tekstikuvat via Pinterest
* Treenikuvat otti Fustra personal trainer Marja Pesonen. Ja näillä kuvilla paineltiinkin sitten mukavuusalueeni ulkopuolelle oikein kunnon harppauksin! 
* Toim.huom. Kuvat eivät edusta täydellisiä Fustra-liikeharjoituksia, vaan tämänhetkistä kehitysvaihettani.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Vihdoin!

Vihdoin meilläkin! 
 Krookukset kukkivat ja kevät tulee ryminällä.
Ihan tuli lapsuus mieleen tässä viime viikolla tuskaillessa. Muiden blogi- ja instagramkuvia katsellessa tuntui, että kaikilla muilla kukkii jo krookukset ja vuokot ja pikkuiirikset ja ja ja... Kaikilla muilla oli kevät paljon pidemmällä.
Kyllähän minä tiedän, Suomi on iso maa. Osa lukijoista on vielä lakaissut lunta terasseilta. Mutta minkäs sitä kevätkärsimättömälle luonteelleen voi.
Kun osasi katsoa oikeasta kohdasta, näkyi niitä valkovuokon alkuja meilläkin. Hentoina, mutta samalla kovin sinnikkäinä, heräilemässä uuteen kauteen, kurottelemassa kohti aurinkoa.
Myös kesähuoneen edusta näyttää lupaavalta. Näitä uusia penkkejä tehtiin syysmyöhällä ja lukuisat kukkasipulit istutettiin maahan kilpaa lähestyvän talven kanssa. Paria hassua perennaa lukuunottamatta penkit ammottavat vielä tyhjyyttään. Mutta kukkaloistoa on luvassa edes hetkeksi.
Päivä päivältä kaunistuva kevät, vihdoin meilläkin. Hip hei ja hurraa!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Mintusta on moneksi

Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa, nyt asiaa mintuista. Kuten otsikkokin kertoo, mintusta on moneksi. Kuten vaikkapa näkösuojaksi kasvarissa kahvitellessa!
Oikein mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Aamuterveisiä kasvihuoneesta!

Aamuauringon lämmittämiä terveisiä kasvihuoneesta!
Kun aamuisin aukaisee kasvihuoneen oven, tuoksu on kerrassaan huumaava! Auringon hellimät orvokit täyttävät tilan viehkeällä tuoksullaan.
Se on kuin lupaus tulevasta kesästä.

Ihanaa viikon jatkoa!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kiirettä pitää!

Niinhän tässä aina käy. Ensin kevään odotus tuntuu tuskaisen pitkältä, ja hetikohta on jo niin paljon hommaa ja kiirettä, ettei meinaa edes peruspihajuttuja ehtiä tehdä. Puhumattakaan niistä kaikista talven aikana virinneistä suurista suunnitelmista. Haaveet kyllä pitävät virkeinä ja auttavat odotuksen yli, eli ei niitäkään sovi unohtaa!
Olen aikaisemminkin kertonut, etten ole kummoinen esikasvattaja. Kaikenlaista viritelmää ja kokeilua pitää kuitenkin olla, ja onnekseni tomaatit suostuvat kasvamaan tarjoamissani olosuhteissa.  
Tykkään ja suosin lajeja, jotka voi kylvää suoraan kasvimaalle. Varmoja, helppoja, luotettavia. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset lehtisalaatit, retiisit, porkkanat, lehtimangoldi ja monet yrtit. Ja jos joku menee pieleen, aina voi syyttää säätä. 
Jos et ole vielä ehtinyt täyttää siemenvarastojasi, niin nyt olisi loistava arvonta tiedossa! Sain nimittäin Kotipuutarha-lehdeltä ison kasan Hortus Luxus -sarjan vihannesten siemeniä arvottavaksi. Setissä on sekä esikasvatettavia että suorakylvöön sopivia lajikkeita. Jokainen setti sisältää yhteensä 20 pussia vihannesten siemeniä ja saan arpoa 3 settiä.
Suorakylvöön sopivia ovat mm. veikeä 'Red Head' retiisi, joka on valkoisen ja pinkin sävyinen rapea ja mieto lajike. 
Yksi lemppareistani on pehmeän mehukas ja punaruotinen lehtimangoldi 'Fantasy'
Salaatinlehtisekoite 'Speedy Mix' sisältää erittäin nopeasti kasvavia, eri makuisia ja muotoisia salaatteja. Sitä voidaan kasvattaa myös ympäri vuoden sisällä. 

Palkintosetin esikasvatusta tarvitsevia lajikkeita on mm. erityisesti ruukkukasvatukseen kehitetty kesäkurpitsa 'Patio Star F1 Hybrid'. Esikasvatettavaksi tai suorakylvöön sopii puolestaan avomaakurkku 'Diamant F1 Hybrid'. Lisäksi löytyy porkkanaa, kurpitsaa, maissia ja montaa muuta, yhteensä siis 20 erilaista siemenpussia. Ihan tässä jo vesi herahtaa kielelle, kun miettii ihanan rapsakkaa ja maukasta satoa, todellista lähiruokaa!
Voit osallistua arvontaan seuraavasti: 

* Jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy viikon päästä maanantaina 27.4.2015 klo 24.


Onnea arvontaan ja sormet multaan!