maanantai 28. heinäkuuta 2014

Too much

Pitkästä aikaa ehdin kierrellä puutarhassa kamera kaulassa. Tuntuu, että moni ihana vaihe on jäänyt kuvaamatta, kun koko ajan tapahtuu ja satoa kypsyy vauhdilla. Kuumuudessa kukinta ei kestä pitkään, luonto janoaa vettä. En muista milloin täällä olisi viimeksi satanut. Jopa puista ja pensaista näkee, että liika on liikaa. Sade tekisi niin terää!

Kasvihuoneen tomaattisato alkaa kypsyä toden teolla vasta nyt. Sungold on ihanan makea, oranssinkeltainen kirsikkatomaatti. Jotenkin tästä Sungold - kääpiösamettikukka yhdistelmästä tuli ihan retro olo! Tuo kääpiösamettikukka Tangerine Gem tuoksuu muuten sitruunaiselta ja sen lehtiä ja kukkia voi käyttää yrttien tapaan tai vaikkapa salaattien koristeluun.
Miniluumutomaatti Pink Plum Baby ei ole ihan niin pinkki kuin siemenpussin kuvasta ymmärsin, mutta hyviä nämä kyllä ovat!
Yhdessä tertussa voi olla ihan heittämällä parikymmentäkin tomaattia. Kuvassa näkyvästä laskin 23 kypsyvää palleroa.
Myös pihvitomaatti Marmandino One on alkanut vihdoin punastella.
 Ja hyvä sato näyttää olevan tulossa sieltäkin.
Ostin tänä vuonna ruskean chilin, Barbere Coffee Brown. Myyjän mukaan tämä on keskivahva ja ilmeisesti myös perinteisiä chilejä kylmänkestävämpi. 
Isolehtinen basilika on ollut helppohoitoinen eikä nyrpistellyt nenäänsä edes kesäkuun keleille. Tosin tämä on ollut suurimman osan ajasta kasvihuoneen suojissa.
Joukossa on hassusti sekä sileää että tuollaista kurttulehtistä. En tiedä mistä rypyt johtuvat, samalta tuo ainakin maistuu. Ja muutenkin vaikuttaa ihan hyvinvoivalta.
Kasvihuoneen tuoksuista ja tunnelmasta on ihanaa nauttia ilta-auringossa. Korituoli mahtuu kasvariin enää juuri ja juuri.
Mitään en tietenkään myönnä, mutta kyllä tuolla puutarhassa on jo selvästi sellaista loppukesän fiilistä.
Lämpöä toivon jatkossakin, mutta niiden sateiden kera, kiitos!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Mökkiterveisiä

Kävimme mökillä ottamassa lomaa lomasta, eli taukoa raksaprojektista. Ei meillä tuon kesähuoneen kanssa mitään tiukkaa aikataulua ole, mutta kotona ollessa tekemättömät hommat tietenkin pyörivät mielessä.
Mökillä nukuttiin päikkäreitä aitassa, luettiin asiaankuuluvasti vanhoja sisustuslehtiä, herkuteltiin mansikoilla, loikoiltiin laiturilla, syötiin hyvin, saunottiin. 
Innokas aamuvirkkumme piti huolen, että kaikki ehtivät nauttia uuteen päivään heräävästä luonnosta.
Onneksi sisko on samaa sarjaa, käsi kädessä oli mukava käydä herättämässä myös ylämökin väki.
Ja kun koko lauma oli kasassa, oli Ohjelmointipäälliköllä hymy herkässä.
Mökkipitäjässä järjestettiin Big Wheels -tapahtuma. Voi sitä autojen (ja kampausten ja vaatteiden) ihastelua!
Ukkonen ja myrskytuulet kiersivät ja kaarsivat, mutta eivät ihan osuneet kohdalle. Isännänviiri sai kyllä kyytiä!
Nyt olemme palanneet takaisin sorvin ääreen, eli loppuun jo blogin Facebook-sivuilla ollut (puhelimella napattu) kuva Remontti-Railista.
Viikonloppuna jatketaan vähintäänkin yhtä tyylikkäänä, valkoisten maaliläikkien kera.
Touhukasta viikonloppua siis!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Raksaterveisiä


Osa teistä saattaa muistaa, kuinka maaliskuussa maalailin haavekuvia omasta kesähuoneesta, kodin pihassa olevasta minimökistä. Olen haaveillut tästä jo pitkään, ja osittain siksi etupihamme on ollut puutarhan osalta vähän sinne päin. Kasvihuoneprojektimme tiimoilta opin, että täyteen ahdettuun puutarhaan on kovin hankalaa saada sopimaan minkään sortin työkoneita. Ja tuo savimaan kaivuu pelkästään käsipelillä ei enää oikein napannut, ei edes minua.
Tänä kesänä päätimme tarttua härkää sarvista, ja huimalla yhden kasvihuoneen rakennuskokemuksella aloimme suunnitella talomme tyyliin ja ympäristöön sopivaa piharakennusta. Maaliskuussa kirjoitin haaveestani näin: "Piharakennukseen kuljettaisiin kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin, jota reunustaisivat runsaat, koko kesän kukkivat perennat, ihanasti varjoja luovat hedelmäpuut sekä huumaavasti tuoksuvat syreenit. Sisään kesämajaan käytäisiin pariovien kautta, kevyesti tuulessa heiluvia valkoisia puuvillaverhoja unohtamatta. Lautalattiaa verhoisivat räsymatot. Pitkän pöydän ääressä istuttaisiin eri paria olevilla tuoleilla ja kahvit juotaisiin kukkakupeista."
Nooh, kun todellisuudessa sitten huomioimme tontin koon, voimassa olevat rakennusmääräykset, lupa-asiat, taidot, budjetin ja aikataulut, muuttui kaikkien haaveiden täyttäminen luonnollisesti mahdottomaksi. Mutta kyllä tuonne kesäpytinki nousee, pikku hiljaa! Milloin ja millainen, se on rakentajillekin vielä hieman mysteeri. Mutta eiköhän siellä jouluglögejä päästä juomaan. Ja istutukset lupaan valmiiksi Koululaisemme rippijuhliin mennessä (jotka ovat heti 7 vuoden päästä).
Itse aloitin hommat tietenkin sieltä tärkeimmästä: tuolihankintoja kirppikseltä ja perennoja tarjouksesta. Kyllä kuulkaatte sain käyttää ihan kaiken itsekurin ja -hillinnän Viherpeukaloiden taimimyymälässä, etten täyttänyt autoa kasveilla saman tien. Minulla oli jokin harhainen illuusio, miten työstän kesähuoneen eteen tulevia perennapenkkejä ja sorakäytäviä samalla, kun rakennus nousee miesvoimin taustalla. 
Arvatkaapa, millaisella ilmeellä ja tuhahtelulla otettiin vastaan ehdotukseni, että voisiko raksaporukka ystävällisesti kiertää lautojen ja sirkkeleiden ja betonimyllyjen kanssa ekstrakoukkauksen puskien takaa, niin minä pääsisin muokkaamaan penkkejä ja istuttamaan pikkuruisia kasvejani... Samaan harhaan kuvittelin Ohjelmointipäällikkömme istuvan tyytyväisenä rattaissa tai leikkivän hiekkalaatikolla, kun pihamaa on täynnä mielenkiintoisia työkaluja, pauketta ja tohinaa. Ja minä kastelisin niitä juuri istuttamiani violetin sävyisiä perennoja. Voi hyvää päivää pahvi!
Rakentaminen on edennyt olosuhteiden pakosta sykäyksittäin. Vaikka kyse on pelkästä piharakennuksesta, on sen työmäärä yllättänyt minut. Pahasti routivalla (ja seismologisesti aktiivisella alueella, ihan oikeasti!) on syytä panostaa perustuksiin. Ja kun appiukko ryhtyy tekemään, ei meidän perheen "sinne päin" -asenne riitä. Nostan hattua kaikille ihan oikeaa taloa rakentaville, minä olen jo nyt ollut sormi suussa valintojen ja päätösten edessä.
Olen valtavan kiitollinen aviomiehelleni, joka viettää kesälomansa etupihallamme. Ja yrittää urhoollisesti esittää, että helteessä vasaran kanssa heiluminen on tosi jees. Suuri kiitos ja kumarrus myös appiukolleni, joka luuli tulevansa rakentamaan tarpeellista varastotilaa, eikä suinkaan miniän haihattelemaa kesähuonetta. Samaan aikaan jo mietiskelen, miten istun ristikkoikkunan ääressä (jotka vielä odottavat varastossa myrkynvihreinä) nautiskellen kahvia ja omenapiirakkaa, ja suunnittelen kesähuoneen ympäristöä, ties monettako kertaa.
Olen miettinyt, mistä kannattaisi hankkia suurempi erä multaa? Meillä on huonoja kokemuksia irtomullasta ja olen viime vuosina käyttänyt ainoastaan pussitavaraa. Mutta tuohon tarvitaan kyllä niin paljon muhevaa multaa, että saan kuskailla multapusseja autollamme loppuvuoden! Onko kenelläkään kokemuksia suursäkeissä myytävästä tavarasta? Mistä pienin rahti? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pikaheipat!

Pikainen huikkaus täältä auringon makeaksi kypsyttämien mansikoiden keskeltä. 
Kotipiiristä ei olla pitkälle poistuttu, mutta niin pitää kiirettä, ettei meinaa linjoille ehtiä.
Satoa kypsyy mukavalla vauhdilla, on heinäkuun juhlahulinoita, pihaprojekti etenee. 
Makoisaa heinäkuun jatkoa, kuullaan taas kun keritään!

Ps. Ihana Finelin turkoosi kulho löytyi kirppikseltä. Niin kiire ei sentään ole, ettei ehtisi kesäkirppikselle poiketa:)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Terveisiä terassilta!

Nämä terassiterveiset eivät tosin tule kaupungin ykkösmestasta pinkin kuohuvan tai trendikkään luomusiiderin ääreltä. Mutta melko lähelle päästään, ellei jopa pistetä paremmaksi.
Kannussa virkistävää kurkku-minttuvettä ja ihka oma rauha, aah ihanuutta!
Sain yhteistyössä kodin ja vapaa-ajan asunnon ulkotiloihin erikoistuneen Pihano-verkkokaupan kanssa meille aivan ihanan riipputuolin. Paikkakin oli jo valmiina, sillä meillä on joskus ollut riipputuoli terassin ilona.
Onneksi vanha tuoli, kodintekstiiliketjun alennusmyynnistä ostettu, sanoi sopimuksensa irti. Sillä La Siestan riipputuolit painivat käyttömukavuudeltaan ihan eri sarjassa!
Haaveilin meille leveämpää mallia, jonka värityskin iski suoraan makuhermooni. Mutta leveä tukipuu torppasi haaveet. Kun ei mahdu, niin ei mahdu. Valitsemamme malli Sonrisa on siis pienempi, yhden istuttava, mutta kestää ohjeistuksen mukaan 130 kg. Olemme ihan heittämällä istuneet tässä Ohjelmointipäällikön kanssa sylikkäin ja vierekkäin. 
Nyt kun on kokemusta aikaisemmasta tuotteesta, huomasin, että istuinosan kankaan pituuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Tässä yhden istuttavassa mallissa kangasosa on niin suuri, että siitä saa hyvän tuen myös niskalle. Itse istun mieluiten jalat ristissä inkkariasennossa, rento nojaus taaksepäin ja kangas pään yli. Vieno pieni heilunta (mahani alkaa muljahdella jo leikkipuiston keinussa) ja avot, lähes meditatiivinen tila on saavutettu.
Riipputuoli on mainio vekotin myös sisätiloissa. Meillä se on kodikkaasti kodinhoitohuoneessa, jonka on melkoinen monitoimitila. 
Joskus, jos jumalat ovat suopeita ja tähdet oikeassa asennossa, Koululainen piirtelee pöydän ääressä, Ohjelmointipäällikkö ährää omiaan lattiatasossa ja minä kiikun tuolissa kahvikuppi kädessä, pyykkikoneen huristessa taustalla. Yleensä riipputuoliin menee se, joka ensimmäisenä ehtii (tai voittaa tappelun). En minä.
Tosin, testasin uutta riipputuolia ensimmäisenä iltana sisätiloissa, lasten mentyä nukkumaan. Tulipa todistettua, että tähän pystyy myös nukahtamaan! Heräsin elegantisti kuola poskella ja poski rutussa, kun mies tuli ihmettelemään, mihin lasten nukutusreissulta jäin.
Näin jälkikäteen harmittaa, että meillä ei ollut riipputuolia Ohjelmointipäällikön vauva-aikaan. Yöt (ja päivät) menivät lasta sylissä keinutellessa. Heti kun istui sohvan reunalle ja liike muuttui, huuto alkoi uudestaan. Riipputuolissa olisimme varmasti tykänneet olla molemmat.
Näillä keleillä riipputuoli on toki ulkotiloissa. Valitsimme tuoliin säänkestävän HamacTex-materiaalin, jonka ominaisuuksiin kuuluu värien pitkä kestävyys. HamacTex myös kuivuu nopeasti. Laaja valikoiman La Siestan kangasvaihtoehtoja ja -värejä löytyy Pihano-verkkokaupan sivuilta. 

La Siestan tuotevalikoimaan kuuluu latinalaisamerikkalaisten riippumattoklassikkojen ja -tuolien lisäksi myös retkiriippumatot sekä lasten ja vauvojen riippumatot. Tarjolla on myös erilaisia kiinnitysratkaisuja kattoon, palkkiin, oksalle ja seinään. 
Se on muu perhe juuri reissun päällä, arvatkaapas mihin suuntaan kahvikupposen kanssa. Toivottavasti joku tulee herättämään, ennen kuin talon väki kotiutuu!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Onnenpäivä!

Siipeilimme eilen koko perhe tyttären kustannuksella. Koululaisemme näet meni ja voitti piirustuskilpailun! 
Saimme osallistua hienosti järjestettyyn palkitsemistilaisuuteen sekä pääsimme herkuttelemaan ravintola Marioon. Ja se palkinto: neitokainen on oikeutettu syömään ruokia, jälkkäreitä ja jäätelöitä sekä juomaan valitsemiaan juomia, niin paljon kuin haluaa, vuoden ajan! Kaikissa Suomen Mario ja Martina ravintoloissa. Aviomies totesi tyytyväisenä, että hänen ruoanlaittovuoronsa on seuraavan vuoden osalta melko lailla käsitelty.
Kämmenet hikisinä ja perhosia vatsassa suuntasimme ravintolaan, jonka piirustuskilpailuun Koululaisemme joskus loppukeväästä osallistui. Tai alkukesästä. Refluksilapsen äidin aikakäsitys on aina hieman usvan peitossa. Mutta siis, kilpailun aiheena oli suunnitella ja piirtää toiveruoka-annos sekä nimetä se. Tyttären piirtäessä hampurilaisia ja nugetteja, minä tyrkytin mukaan parsakaalia ja porkkanatikkuja. Äidin "puoli kiloa kasviksia päivässä" -mantran vastineeksi tytär nimesi annoksensa mahtipontisesti "Herkut kunniaan!". Ja sai tällä tuomaristolta ekstrapisteet. Saattaapi olla, että kulhollinen parsakaalia ei olisi tuonut voittoa...
Mario on mukavan rento perheravintola, joka sijaitsee paikallisessa kauppakeskus Veturissa. Kun saavuimme paikalle, ravintolapäällikkö huudahti spontaanisti :"Siis te olette TE!" Katsahdimme miehen kanssa toisiamme, sillä huomasimme jo joskus keväällä jääneemme ravintolan henkilökunnan mieleen. Emme todellakaan käy syömässä ulkona säännöllisesti, mutta kun käymme, Oskari Ohjelmointipäällikkö a.k.a Turner Täystuho tulee kyllä yleensä huomatuksi. Oi ja voi. Tosin tämä ravintola on ihan oikeasti perheravintola periaatteella kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Leikkipaikka on reilun kokoinen ja sen läheisyydessä on useampi pöytä. Ruoan saa siis yleensä syödä lämpimänä, vaikka samalla vahtisi jälkipolvea. Ja se henkilökunnan lapsiystävällisyys. Kymppiplus siitä.
Tytärtä (ja meitä muitakin) kohdeltiin kuin kuninkaallisia, ja ruokaa tuli pöytään minkä jaksoi syödä. Vip-passin lisäksi kiemurapillit ja palkintokukat saivat punaiset posket hehkumaan entisestään. Tämä päivä tullaan muistamaan pitkään, niin mukavaa meillä oli!  
Mahat täynnä oli hyvä jatkaa kotipihan kaivuuhommia.  Tosin joku perheestämme suunnittelee jo uutta herkkuretkeä. Kuulemma kaikkia jätskipalloja kaikilla kastikkeilla. Mitenhän tässä vuoden aikana vielä käy..?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Meillä alkoi tällä viikolla loma. Tai siis miehellä alkoi, mutta kyllähän tuo koko perheen arkeen mukavasti vaikuttaa. Rauhallisempia aamuja, yhteisiä aterioita, uimaretkiä.
Viime kesänä hankittu pihakatos on ollut ahkerassa käytössä. Siellä ruokaillaan, lueskellaan, otetaan nokosia, istutaan iltaa.
 Näillä keleillä sinne paetaan myös aurinkoa.
Kaikki mahdolliset taukopaikat on kiikutettu vähän varjoisampaan.
 Sillä taukoja tässä on tarvittu!
 Etupihan työmaa on tällä hetkellä raakaa lapiointia ja kärräämistä.
Ja aurinko porottaa.
Onneksi työnjohdolla on homma hanskassa.
Sopivan helteistä viikon jatkoa jokaiselle!