keskiviikko 16. elokuuta 2017

Jotain sentään tapahtuu!

Vihdoin ja viimein keittiöpuutarhassa tapahtuu! Tai onhan sitä toki herkuteltu retikalla, salaateilla ja perunoilla pitkin kesää, mutta nyt myös tomaatti- ja kurkkusato alkaa näyttää lupaavalta.
Klaaran huitaistessa osan sadosta maan tasalle näitä jäljelle jääneitä arvostaa erityisen paljon. Lisää keittiöpuutarhan kuulumisia Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset postaukseen tästä.

Aurinkoista viikon jatkoa!

maanantai 14. elokuuta 2017

Myrskynmetsästäjät

Viikonloppuna saatiin nauttia Suomen oloissa aivan poikkeuksellisesta säänäytelmästä. Tai no, nauttia ja nauttia. Toisilla aineelliset vahingot ovat olleet ihan konkreettisia, ja toisilla, kuten meillä, vauriot kohdistuivat lähinnä kasveihin. Tämä on niitä harvoja hetkiä jolloin olen onnellinen, ettei pihassamme ole yhtään vanhaa ja isoa puuta (se toinen hetki on syksyisin, haravoinnin aikaan).
Me olimme jo viikolla perheen kanssa sopineet yöretkestä lasitetulle terassille. Perseidien  tähdenlennot mielessämme rakensimme lasikaton alle mukavan pesän. Vaan tähdenlentojen katselu vaihtuikin Kiira-myrskyn ihmettelyyn ja useamman tunnin kestäneeseen salamointiin. Myrskyn eturintaman vyöryessä päälle siirryimme hetkeksi sisätiloihin. Ruukut kaatuilivat, puutarhatuolit lentelivät pitkin terassia ja puut näyttivät olevan vaakatasossa. Mielen täytti hetkeksi sama levottomuus kuin aikoinaan Alabamassa asuessamme. Siellä tornadojen läheisyydessä oli myönnettävä luonnonvoimien mahti. Kansallisurheilijaa lainataksemme aina oli ihan fifty-sixty miten käy.
Mutta jotakin ihmeellisellä tavalla kutkuttavaa myrskyn odottelussa on. Sähköä on ilmassa paitsi salamoinnista, myös ihmisten puheista ja tuntemuksista. Vaikka myrskyt ovat Suomessa selvästi lisääntyneet, saamme vielä olla herran kukkarossa kun vertaa tilannetta maailmalla riehuviin hirmumyrskyihin, maanjäristyksiin ja metsäpaloihin. Siksi poikkeavan sään lähestyminen herättää aina uteliaisuutta.
Olimme varautuneet iltaan kynttilöin, ladatuin puhelimin ja vara-akuin, herkkueväin ja villasukin. Pienin nukahti kesken tiuhimman salamoinnin, minä taisin simahtaa ennen koululaista ja viimeisenkin sulkiessa silmänsä puolilta öin salamointi jatkui yhä. Aamukierros paljasti tuhot kasvimaalla: katkenneita maisseja, latva-artisokkia ja kesäkurpitsoja. Pari pikkupuuta oli kallellaan mutta toivon mukaan vielä pelastettavissa hyvällä tukemisella.
Me nukuimma lasitetun terassin suojissa makeasti. Nenänpäät pikkuisen viileinä, mutta muuten suloisen lämpimässä untuvatäkkien alla. Aamulla oli mukava tepsutella suoraan keittiöön puuron- ja kahvinkeittoon.
Tämänvuotinen yöretki oli ikimuistoinen sekä aikuisille että lapsille. Mutta toivon mukaan megamyrskyt olivat vähäksi aikaa tässä!

lauantai 12. elokuuta 2017

Terassin tarina, eli ennen ja jälkeen.

Tämä oli kyllä niin täydellinen kesä hankkia lasitettu terassi! Joka kerta sinne mennessäni mielen täyttää iso ilo ja joka kerta päivittelen, miten olemme asuneet tässä niin pitkään terassista haaveillen. Kuitenkaan toimeen tarttumatta. 
Tai kyllä minä tiedän miksi se kesti vuosia, eihän lempinimemme ole turhaan "kattellaan Kesäset". Ideoita lentelee ihan joka suuntaan, mutta niiden toteutus vaatiikin jo sitten jotain aivan muuta. Kuten aikaa, vaivaa, taitoa ja rahaa. Lisäksi terassimme on aika pieni ja hankalan mallinen, joten pohdimme pitkään sen lasittamisen järkevyyttä. 
Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja Helsingin Kevätmessuilla kiersin terassintarjoajat läpi kriittisellä silmällä ja tiukoilla kysymyksillä varustettuna. Lopulta Tähtiterassit vastasi parhaiten tarpeitamme ja aikatauluja. Maksuton arviointikäynti vahvisti tunnetta ja niin vain allekirjoitukset sujahtivat tilauspaperiin. Olimme melkein "avaimet käteen" -lasitetun terassin omistajia. Vähän epäuskoisina, ihan pikkuisen kauhuissamme ja todella odottavaisin mielin.

Heinäkuussa laitettiin hihat heilumaan. Olimme sopineet tekevämme vanhan terassin purkutyöt itse. Terassin olisi toki voinut toteuttaa myös vanhan terassipohjan päälle, mutta lattian uusiminen oli meillä ajankohtaista ja kävi tässä kohtaa vaivattomasti.
Reissujen ja muiden kesäkiireiden takia jouduimme purkamaan terassin hyvissä ajoin. Mikä tietenkin oli vähän haasteellista tällaiselle ulkoilmaeläjälle. Toisaalta kesä ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan, joten terassielämä oli muutenkin niukkaa. Yläkuvassa vilkkuu aamukahvittelijan villasukka keittiön kynnyksellä istuessani.
Kuljetusfirma toi lastin varhain keskiviikkoaamuna. Kuski pyöritteli silmiään, kun näytin terassin paikan. Joka siis sijaitsee talomme sivussa, jonne ei ole mitään asiaa autolla. Hyvä kun edes kottikärryt mahtuvat. Onneksi työmiehet olivat riuskoja otteissaan ja terassinosat hyvin pakattu. Homma näytti luistavan sutjakasti, minä yritin pysytellä poissa tieltä ja ensimmäisen päivän jälkeen runko oli jo kasassa. 
Olin pelännyt miten lasitettu terassi istuisi tällaisen perinnetalon kylkeen. Tämä oli yksi syy, miksi terassin hankinta venyi niin pitkään. Mutta jossakin vaiheessa tajusin, että enhän minä sitä ulkopuolelta katsele. Lisäksi terassi on näin kasvukaudella katseilta suojassa myös naapureilta, jopa niin hyvin, että rajanaapurit eivät tienneet käynnissä olevasta projektistamme! Lasitettu terassi myötäilee talon profiilia, joten siinä ei ole seinän tasalta työntyviä ulokkeita eikä sitä huomaa talon paraatipuolelta mitenkään. En halunnut talon perustyylistä poikkeavan terassin pomppaavan silmään mistään kulmasta katsottuna.
Rungon jo ollessa paikoillaan sain keskittää kaiken tahdonvoimani siihen, etten alkanut levittäytyä lattialautakasojen päälle. Niin kutsuvalta tuo terassin tarjoama suoja ja lämpö tuntui kylmänä kesäiltana.
Lattia tehtiin lämpökäsitellystä ponttilaudasta. Enää ei tarvitse murehtia terassin lautojen alle tippuvia ruokailuvälineitä, papereita, leluja. Vanhan terassilaudoituksen alta nimittäin paljastui melkoinen lapsiperheen tavarataivas!
Koko terassin valmistumiseen meni vain kaksi päivää. Ja tätä sitten olimme vuosikausia pähkäilleet. Jösses sentään. Tähtiterassit-auton takavalot eivät olleet vielä ehtineet kadota, kun aloin jo kantaa tavaraa sisään. 
Sänky kesähuoneesta, pöytä puutarhasta, koreja, tyynyjä, vilttejä... Päätimme rauhassa makustella uusien terassikalusteiden hankkimista ja alkuhätään tyytyä jo talosta löytyviin (ja niitähän kirppishain talosta löytyy).
Ruukkujen raahausta (huomaa vesivanat, koska tässä kohtaa ei todellakaan ollut aikaa odotella miestä kotiin kantoavuksi) ja oman näköinen sisustus alkoi pikku hiljaa muotoutua.
Ja se ihka ensimmäinen aamu, kun sain astua kahvikupin kanssa suoraan keittiöstä uuden terassin suojiin. Sileä lattia paljasta jalkaa vasten, uuden puun tuoksu ja viileä aamu lasien ulkopuolelle. Kesän ehkä täydellisin hetki.
Tässä vielä terassimme ennen lasitusta. Ylempi osa terassia oli lähinnä läpikulkuväylä sisältä ulos, sillä katoksen alla oleva tila on kapea ja tuolta levennetystä osasta (joka jäi kaiteiden sisään) puuttui katto. Alaterassin gazebo oli meillä ahkerassa käytössä. Se tarjosi mukavan suojaisan sopen, mutta sulki samalla ympäröivän puutarhan ulkopuolelle.
Nyt lasituksen myötä terassin eri osat nivoutuvat saumattomasti yhteen ja luonto tuntuu vyöryvän sisään. En voisi olla tyytyväisempi!
Terassin toteutti siis Tähtiterassit, kahdessa päivässä. Avaimet käteen -palvelu sisälsi kaiken lupa-asioita ja loppusiivousta myöden.

Ovi on nyt auki terassille melkein yötä päivää. Siitä on tullut koko perheen lempipaikka. Odotan jo innolla rapujuhlia, hämärtyviä iltoja, kynttilöitä. Villasukkia ja vilttejä. Vaan vielä nautitaan auringosta ja lämmöstä, kesäkin tuli taas takaisin!

torstai 10. elokuuta 2017

Villi ja vapaa unikkopenkki

Kesähuoneen päädyssä oleva kukkapenkki on vihdoin alkanut täyttyä unikoista. Tätä on jo ehditty odottaa ja ihmetellä, on kyllä ollut kerrassaan omituinen kesä.
Lisää villistä ja vapaasta kukkapenkistä Minttua ja mustikoita -blogissa. Samalla kyselen siellä vinkkejä suorakylvettäville kesäkukille. Jotakin helppoa, kaunista ja nopeaa, onko kuningasideoita?

Kaunista loppuviikkoa!