Viikonloppuna on naurettu vedet silmissä ja melkein lirut pöksyissä. Meillä on neljän ystävyksen kopla, jonka kanssa näemme kimpassa kerran pari vuodessa. Elämä on vienyt pikkukaupungit tytöt eri puolille maailmaa, mutta ystävyys ei rajoja tunne. Eikä aikaa. Onneksi on puhelimet, netti, ja vanha etanapostikin kulkee vielä.
Ulkopuolisen korvaan kaoottinen keskustelumme poukkoilee sujuvasti aiheesta toiseen. Tapaamisissa puidaan lapset, miehet, kolotukset, nauretaan vanhoille kommelluksille ja suunnitellaan uusia. Ollaan hetki iättömiä ystävyksiä, ei äitejä tai vaimoja tai työntekijöitä. Univelkaakin saattaa kertyä, mutta mieli virkistyy joka kerta! Sellaiseen piristysruiskeeseen eivät vitamiinit tai kirkasvalolamput pysty.
Kiitos taas rakkaille ystäville, ja terveisiä sinne valtamerien taakse sille fyysisesti puuttuneelle, mutta illassa monella tapaa mukana olleelle.
"Ystävät ovat kuin tähdet: tiedät, että ne ovat olemassa, vaikkei niitä aina näy."
Halauksia kaikille ihanille tähdille, lähellä ja kaukana. Ja paljon tähtien tuiketta myös tänne piipahtaneille!
You are my stars always and forever. XOX
VastaaPoistaTuo kuva tuohon tekstiin on ihan nappi valinta! Sait hymyn huulilleni, korviin asti.
VastaaPoistat. ruskean talon rouva, jonka perheestä jokainen vuorotellen kipeenä :-(
Ystävät on IHANA asia!
VastaaPoistaKaroliina: pusi pusi ja hyvää itsenäisyyspäivää sinne kauas!:)
VastaaPoistaRuskean talon rouva: kovasti toivon, että kuva olisi totta joskus 40 vuoden päästä. Että ystävyydet säilyy, hullutellaan ja nautitaan elämästä. Työnnetään varpaat hiekkaat ja istutaan varjossa, kun muuta ei enää pärstä kestä:)
Riitta Sinikka: Niin totta!