Terveisiä Nizzasta!

Tasan viikko sitten vietimme ensimmäistä iltaa Nizzan lempeässä illassa. 

Kolme ystävää, kolme ranskalaista parveketta, kaupungin ytimessä. 

Hotellihuoneeseen kantautui ihana äänimaailma kävelykadulta: 

leppoisaa musiikkia, puheensorinaa, ravintoloiden keittiöiden kilinää ja kolinaa.

Lähtökohdat minilomalle olivat siis kutakuinkin täydelliset. 

Ja sitä se olikin, totaalinen irtiotto perheenäidin arjesta, parhaassa mahdollisessa seurassa. 

Lomalla sai tuijottaa vain omaa napaansa. Hotellihuoneesta poistuessa ei tarvinnut huolehtia käsilaukusta löytyvistä välipaloista, pillimehuista, nenäliinoista, hätävaraleluista, varavaatteista tai vaipoista. 

Kahvin sai juoda kuumana, kuohuvan kylmänä ja ruoan nauttia äidintahtisesti.

Ja vaikka ensimmäinen ero Ohjelmointipäälliköstä vähän tiukkaa tekikin, ladattiin tällä lomalla akut täyteen aurinko- ja nauruenergiaa. 

Maailmanparannuksesta puhumattakaan.

 Uni jäi vähiin, mutta matkalta palasi virkistyneitä äitejä, vaimoja, naisia, ystäviä. 

Vain yhtä jäimme kaipaamaan, toisella puolella maailmaa asuvaa ystäväämme.

Tämä laulu onkin kaikille meille. Sielunsiskoille, supernaisille. 

Kiitos! <3