Kohti kevättä!

Blogiyhteistyö: Huiskula

Viime viikon synttärihulinassa halusin koristaa myös terassia. Koska keli kiikkui silloin nollan molemmin puolin, piristin lasitettua terassia värikkäillä esikoilla.

Esikot ovat kyllä aivan mahtavia kevätfiiliksen tuojia! Ihanan kukkaisa tuoksu ja laaja skaala värejä saavat pään pyörälle joka vuosi tammikuussa. 

Esikot viihtyvät viileässä ja valoisassa paikassa. Ihanteellinen paikka olisi viileä ikkunalauta tai kuisti (se vetoinen pappila!!). Myös lasitettu parveke tai terassi käy, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella.

Meillä terassi ei ole lämmitetty, mutta toki siellä on ulkoilmaa lämpimämpää. Joten kiikutin esikkokoria ees taas, kunnes pakkaset alkoivat paukkua ihan toden teolla. 

Esikot pitävät tasaisesta kosteudesta. Lehtien kellastuminen tai nuupahtaminen johtuu joko liiasta kastelusta tai kuivuudesta. Itse en ole onnistunut pitämään esikkoja hyvässä voinnissa siihen asti, että olisin päässyt istuttamaan niitä puutarhaan. Siellä esikot ilahduttaisivat kukinnallaan myös tulevina vuosina.

Nyt kuitenkin nautitaan kääpiöesikkojen huippusesongista ja niiden tuomasta kevätfiiliksestä. Eihän näistä voi tulla kuin iloiselle tuulelle!

* Blogiyhteistyö: Esikot Huiskula

Ihan parasta juuri nyt

Oi oi, ihana veriappelsiinisesonki, se on täällä! Pirteät veriappelsiinit ovat nyt hedelmäkulhon kuningattaria. Niin mehukkaita, niin kauniita, niin koukuttavia.

Kiitos äidilleni, joka rakasti sekä matkailua että ruokaa. Ja varsinkin sitrushedelmiä. Jo pienenä olin innokas greipin popsija. Maailman turuilla kiersimme torit ja kauppahallit, ja koto-Suomessa äiti testasi ennakkoluulottomasti kaikki hedelmätiskin uutuudet. Nyt pitää kyllä itsekin ryhdistäytyä ja tarjota lapsille taas uusia makukokemuksia.

Lähikaupasta löytyi yhtä lajiketta, mutta onneksi oikein makoisaa. 'Tarocco' veriappelsiinit ovat kompaktin kokoisia, sopivalla tavalla kirpeän makeita ja ohutkuorisia. Ja kuulemani mukaan Taroccossa olisi kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus!

Tähän asti olen syönyt pirteät vitamiinipommit ihan tällaisenaan, mutta instan uutisvirrassa on viime päivinä vilissyt toinen toistaan kekseliäämpiä ohjeita. Viikonlopun kokkailut saattavat kulua siis veriappelsiinin parissa.

Pirteää perjantaita!

Talvisadonkorjuuta

Täällä on suoritettu talvisadonkorjuuta sekä lämmitelty kroppaa chilisillä lehtikaalisipseillä.

Maukas ohje ja tammikuun sadonkorjuuta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Maistuvaa viikon jatkoa!

Juhlahumua

Vasta saatiin joulu pois jaloista ja taas on juhlittu koko viikonloppu! Esikoisen 12-vuotissynttärit laajenivat puolihuomaamatta koko viikonlopun kestäneiksi kekkereiksi. Kyllä nyt on herkuteltu! Ei siis sokeritonta vuodenaloitusta tässä perheessä...

12 vuoden aikana on ollut hauska seurata synttärien kaarta. Ensimmäisinä vuosina juhlapöydässä istui sukulaisia ja meidän aikuisten ystäviä. Pikku hiljaa painopiste siirtyi lapsen kavereihin. Nykyään vanhempien rooli juhlassa on lähinnä ruokailun rahoittaminen ja tarjoilijana toimiminen. 

Tytär antoi minulle listan ruokatoiveista ja vieraiden allergioista. Hän kattoi pöydän, valitsi kukat, taitteli servetit. Synttäreiden ohjelma oli mietitty ja musiikit valittu. Alkusörviisin jälkeen aikuiset vapautettiin kahvinjuontiin (kuulemma mielellään toiseen tilaan).

Niin se aika rientää ja lapset kasvavat. Tyttären kummitädin mielestä 12 vuotta on tietynlainen rajapyykki. Itse olin moisesta ajatuksesta tietenkin aivan kauhuissani. Mutta niin vaan syntymäpäivänä sähköpostiin kilahti tieto lääkäriasemalta, ettei minulla ole enää oikeutta tarkastella lapseni terveystietoja sähköisesti. Pikku mussukkani!

Asuuko meillä nyt lapsi, varhaisnuori vai teini..? 

Varmaa ainakin on, että nämä 12 vuotta ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa! <3