Avasimme mökkikauden pääsiäisenä.
Voi pyhä sylvi sitä lumen määrää! En ihan hetkeen muista samanlaista pääsiäismaisemaa.
Muutenhan keli oli mitä mainioin. Upeaa auringonpaistetta, päivisin plussan puolelle nouseva lämpötila, kirkas taivas ja kauniit hanget.
Pikkumies nautti joka hetkestä, erityisesti naapurista löytyneen valloittavan leikkikaverin kanssa vietetyistä.
Pyhät kuluivat varsin leppoisasti, ilman aikatauluja ja suunnitelmia. Oli aikaa istuskella pilkillä, leipoa ja loikoilla.
Esiteinit valtasivat alamökin ja pitivät huolen omasta ohjelmastaan. Ilman yhteisiä ruokailuja näistä neidoista ei olisi näkynyt jälkeäkään.
Aamuvirkkujen perheessä ehti ihastella uuteen päivään nousevaa aurinkoa. Se sai kaiken loistamaan kullan sävyissä.
Kipakan pakkasyön jälkeen järvellä oli satumainen tunnelma. Aamuaurinko heijastui järven jäälle sateenkaaren väreissä. Ihan uskomattoman kaunista.
Vanhan uskomuksen mukaan aurinko tanssii noustessaan pääsiäisaamuna. Uskottiin, että joka nousee varhain ja näkee auringonnousun, pääsee osalliseksi auringon voimasta. Ainakin pääsimme osalliseksi upeasta valoshowsta jos ei muusta!