Kasvihuoneemme synty

(Varoitus: tämä postaus on piiiitkä, rakkaan aviomieheni mukaan suorastaan romaani)

Lupailin postauksen kasvaristamme ja sen synnystä. Alla siis aikamoinen kuvapläjäys...

Ensin oli kasvimaa.

Elokuu 2010

Pihan aurinkoisimmalla paikalla, pääterassin läheisyydessä.

Olin jo pitkään haaveillut kasvi-kahvihuoneesta. Sellaisesta kauniista, lasisesta, puurungolla, joka olisi käytössä ympäri vuoden. Oikeanlaista ei vain tuntunut löytyvän, ainakaan asetettujen hintarajojen puitteissa. Nikkaroimaan emme ryhtyneet, koska meiltä puuttui aikaa, taitoa ja vanhoja ikkunaruutuja. Muun muassa. Sitten näin jossakin lehdessä Juliana Classic kasvihuoneen ja päätös oli nopeasti tehty. 

Monenmoisten mittausten ja auringonsädekulmien laskemisten jälkeen todettiin, että ainoa mahdollinen paikka on loistavasti satoa antavan kasvimaan kohdalla. Ensin vuodatettiin vähän kyyneleitä (minä), ja sen jälkeen paljon, paljon hikeä (koko perhe). 

Siinäpä kesän 2011 ohjelma pähkinänkuoressa.

Toukokuu 2011

Kaikki kaivuutyöt tehtiin käsipelillä, en enää oikein muista (ja ennen kaikkea ymmärrä) miksi näin.

Myös lapsityövoimaa käytettiin.

Tonttimme on runsaasti routivaa savimaata, entistä peltoa. Vannotin miesväkeä tekemään perustustyöt todella huolella. Ja pysyin tiukkana, vaikka välillä meinattiin vähän oikaista.

Ennen valua valmiista elementeistä kasattiin runko keskelle pihaa ja suoritettiin viimeiset mittaukset.

En meinannut enää millään malttaa odottaa. 

Mutta mies oli tuolloin viikot töissä toisaalla ja kasvihuoneprojektin eteneminen oli kovin hidasta.

Joskus hitaanpuoleinen eteneminen on hyväksi. Ehdin metsästää vanhoja punatiiliä lattiaa varten. Meidän onneksemme sukulaisen vanha sauna piti purkaa.

Tiilenpäitä laskettiin kerta jos toinenkin.

Kesäkuu 2011

Laskettiin, mitattiin, pestiin, harjattiin, naputeltiin, purettiin, kiiteltiin ja kirottiin.

Mutta lattiasta oli tulossa hieno, juuri sellainen kuin olin haaveillutkin: rosoinen, eläväinen, ei liian säntillinen.

Halusin naputella lattian kokonaan valmiiksi ennen lasien asentamista. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ja kun puuhaan meni tunti jos toinenkin, tuli myös puutarhaa katsottua ihan uudesta vinkkelistä.

Pursuin ideoita, ja kumma kyllä, mies suostui niitä jopa toteuttamaan!

Säleikköseinä sai jatkeeksi portin, sillä suunnittelin seinän taakse keittiöpuutarhaa menetetyn kasvimaan tilalle.

Keskeneräisenäkin, ilman laseja ja lattiaa, saatoimme tyytyväisenä todeta kasvarin istuvan pihaamme kuin nakutettu.

Samaan syssyyn viimeistelimme kasvarin ympäristöä. Jäljelle jääneet kasvimaan osat rajattiin istutuslaatikoihin, ympärille kärrättiin sepeliä, alue rajattiin laatoilla.

Heinäkuu 2011

Ja kun lattia oli viimeistä tiiliriviä vaille valmis, onnistuin työntämään teräspiikin sormeni läpi. Ihan kirjaimellisesti, toiselta puolelta sisään ja toiselta ulos. Naapuri ajoi minut ensiapuun, kun en ollut aivan varma lähteekö jalat alta.

Vauriot jäivät vähäisiksi, mutta lattiahommiin ja sitä kautta myös kasvarin lasien asentamiseen tuli harmillinen tauko.

Kun kasvari vihdoin heinäkuun viimeisellä viikolla saatiin valmiiksi, olin onnesta soikeana! Hurautin saman tien alueen puutarhamyymälät läpi toivoen, että jostakin vielä löytyisi jotakin kasvatettavaa. Tomaatit ja maissit istutettiin mökkinaapurilta saatuihin vanhoihin perunalaatikoihin.

 Kasvihuone sopi ympäristöönsä heti ihan täydellisesti, niin edestä, sisältä kuin takaakin.

Ja voi sitä ihanuutta, kun ensimmäistä kertaa join kasvarissa aamukahvit, muun perheen vielä nukkuessa.

Alusta asti oli selvää, että täällä tullaan kasvatuspuuhien lisäksi myös oleskelemaan. Joten olihan sitä sisustettava! Kirppikseltä löytyi vanhoja kahvi- ja sokerisäkkejä, joista tuunattiin istuintyynyjä. Sinkkikantinen työkalulaatikko oli hieno löytö, ja sai sisäänsä ruukkuja ja muita tarvikkeita.

Elokuuhun mennessä olimme jo unohtaneet miltä tämä nurkkaus näytti ennen kasvihuonetta. Niin luontevasti se sujahti paikoilleen ja ympäröivään miljööseen!

Elokuu 2011

Ja sitten vastauksia kysymyksiinne, eli kasvarin tekniset tiedot: kasvihuoneemme on Juliana Classic puukasvihuone, kasvarimme koko 7,2m2. Ostin kasvihuoneen keväällä 2011 Kivikankaalta, josta se toimitettiin elementteinä kotiovelle. Kasvihuoneen pystytys saviselle tontillemme pohjatöineen ei ollut mikään suit sait sukkelaan pikaprojekti. Mutta ehdottomasti kaiken vaivan ja odotuksen arvoista!