torstai 14. marraskuuta 2013

One down, one to go

Kovin syvällisesti en ole meidän elämäämme täällä blogissa avannut. Tiiviimmin seuranneet ovat kyllä tietoisia, että ohjelmointipäällikön vauvavuosi on ollut melkoisen raskas. Meillä ei edelleenkään erityisemmin nukuta, herkuttelusta puhumattakaan. Ohjelmointipäälliköllä diagnosoitiin refluksitauti 4 kk iässä. Nyt, pikkumiehen täyttäessä vuoden, tauti on joten kuten aisoissa lääkityksellä ja erittäin tiukalla ruokavaliolla. Ei meillä vieläkään hurrata ja voltteja heitellä tämän taudin suhteen, mutta muuten ollaan kyllä nyt yhtä Naantalin aurinkoa!
Olimme nimittäin taas eilen Lastenklinikalla tutkimuksissa ohjelmointipäällikön synnynnäisen munuaisvian vuoksi. Vuoteen on mahtunut suuren leikkauksen valmisteluja, joka sitten viime metreillä siirrettiin myöhäisempään ajankohtaan. Tiukkaa seurantaa ja rankkoja tutkimuspäiviä. Ja, by the way, Lastenklinikka on aivan käsittämättömän ihmeellinen paikka! Uskomaton määrä ammattitaitoa, ystävällisyyttä, koko perheen huomioon ottamista. Sokkeloisessa talossa ohjataan perille vaikka kädestä pitäen. Aina kun olen omahoitajalle joutunut soittamaan, on kuunneltu ja otettu selvää. Palattu asiaan nopeasti. Oltu viivalla kuka soittaa ja mistä asiasta. Ensimmäisen kerran jälkeen en ole koskaan joutunut selittämään koko litaniaa alusta asti, vaan tuntuu kuin olisimme juuri nähneet kasvokkain ja ihminen Lastenklinikan päässä tietäsi, kuka soittaa ja mistä asiasta. Tätä en ymmärrä vieläkään. Niillä täytyy olla siellä toooosi hyvät muistiinpanot. Vanhempien huolta ei vähätellä. Lapsia kohdellaan kunnioittavasti. Voisin jatkaa tätä ylistyslitaniaa loputtomiin.
Mutta siis eilisten tutkimusten perusteella saamme nyt kokeilla elämää ilman munuaislääkitystä! Tämä ei ehkä kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta kun pieni ihminen on syönyt antibiootteja elämänsä ensimmäisestä päivästä lähtien, voi vain kuvitella millaisessa kunnossa pikkuisen suolisto on. Nyt kun pääsemme normalisoimaan sitä, toivomme tietysti refluksioireidenkin aikaa myöten pikkuisen helpottavan. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättiloikka meille. One down, one to go.
Totta kai raskas vuosi on vaikuttanut myös omaan jaksamiseeni. Kaiken tämän keskellä mies oli lähes koko vauvavuoden töissä toisaalla ja näimme vain viikonloppuisin. Siksi blogi on päivittynyt välillä hyvinkin harvakseltaan ja viesteihin vastaaminen kestää. Muiden blogeissa ei ehdi vierailla niin usein kuin haluaisi. En ole halunnut tilittää tuntojani täällä, sillä aina on vanhempia, joiden lapset ovat paljon sairaampia ja joita koetellaan vielä paljon enemmän. Mutta nyt tuli tunne, että haluan jakaa nämä käänteet myös teidän kanssanne.
Eli jos vastaanne tulee erittäin mustin silmänalusin varustettu väsynyt kotiäiti, joka kuitenkin samaan aikaa leijuu ilmassa onnesta, se olen minä. Saa nykäistä hihasta ja pysähtyä juttelemaan!:)
SHARE:

23 kommenttia

  1. Juuri tuollaisen kuvan sain Pikkupotilaita-telkkariohjelmasta. Ihana iso pieni joululahja teille. Nauttikaa!

    VastaaPoista
  2. Täällä tuli kyyneleet silmiin teidän loikasta <3 Ihania uutisia, ihan sydän pakahtuu teidän ilo uutisten äärellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, sitä piti vielä sanomani, että näyttää ohjelmointipäälliköllä olla äitinsä viherpeukalo :) Ihana :)

      Poista
  3. Isot tsempit teille ♥
    Meillä on vain tuo refluksi (ja sydänvika, mutta ei vaikuta normaaliarkeemme) ja ensimmäisen vuoden olin pohjattoman väsynyt! Kerran pystyin vain potkimaan seinää, kun en ollut nukkunut piiiitkäänpiiitkään aikaan ja vauva vain huusijahuusijahuusi! Seinä meni rikki!!

    Nuo edistysaskeleet, pienetkin, ovat niin suuria perheelle että ei sitä voi sanoin kuvailla!

    Halaukset sinne ♥

    VastaaPoista
  4. Upea juttu! Tsemppiä! Kyllä se siitä. Mulla on 13-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. Alle kahden kk:n iässä pojalla oli munuaistulehdus ja Lastenklinikka tuli tutuksi. Siellä saa hyvää hoitoa. Vuosi oli pojalla tulehduksenestolääkitys ja pissanäytteitä piti kiikuttaa alvariinsa neuvolaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on iso ja ponteva poika.

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa että olette saaneet hyvää hoitoa/palvelua Lastenklinikalla. Pikkupotilaat tosin tarvitsisivat kipeästi uuden sairaalan, tuo vanha rottelo on ihan läpimätä. :(
    Ihana uutinen, että elämä alkaa vähän helpottaa teillä!

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kirjoitit, on onni, että hoitovastuu on osaavissa käsissä!
    Onnea tästä pienestä askeleesta, toivottavasti jaksatte tsempata eteenpäin valloittavan kullanmurunne kanssa <3

    VastaaPoista
  7. Voi kuinka hienoa että pikkuisella alkaa helpottamaan.
    Ainahin sitä löytyy joku jolla on vielä suuremmat huolenaiheet, mutta ei se sitä omaa väsymystä helpota ollenkaan.
    Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan paremmat unet ja pirteämmän äidin.

    VastaaPoista
  8. En osaa muuta sanoa kuin että Ihanaa että teillä alkaa menemään paremmin asiat pienellä <3. Toivomme että toinen ikävuosi on ensimmäistä paljon parempi :)

    VastaaPoista
  9. Voi ihanaa, että pikkuinen pärjäilee jo paremmin. En voi muuta kuin lähettää voimia ja haleja ja tsemppiä jatkoon(kin). Ja onnittelut kohta 1-vuotiaalle suloiselle ohjelmointipäällikölle <3

    VastaaPoista
  10. Voi mun silmiin sä olet jaksanut hienosti! Olen ihastellut blogiasi, leipomuksia, kaunista puutarhaasi, ja kun nyt kuulen taustoista en voi kun lisätä ihailuani siitä miten myönteisesti vaikutat suhtautuvan elämään. Hyvää syksyn jatkoa teille, toivottavasti pieni voi hyvin! On ilo viipyillä blogeissasi. Hanna

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen käynyt usein blogissasi ihailemassa aavistamatta hankalaa tilannettanne. Voin myös allekirjoittaa myönteiset kokemuksesi Lastenklinikan toiminnasta tyttäremme kahden sydänleikkauksen kokemuksella. En voi ymmärtää miksi tässä maassa ei ole ollut mahdollista järjestää sairaalan oloja kuntoon. Se on ihan häpeäksi. Hyvää jatkoa toivottelen, kyllä aurinko paistaa vielä täydeltä terältä. t. Elle

    VastaaPoista
  12. Oi, voin vain kuvitella miltä tuntuu. <3

    Ja tuo klinikan toiminta...kuulostaa niiin mahtavalta, tai siis just siltä mitä sen kuuluukin olla! <3

    VastaaPoista
  13. Voimia ja siunausta koko perheelle! t: M.E.K.

    VastaaPoista
  14. Ihanaa että vointi on parempaan suuntaan! Ja mukava kuulla, että olette saaneet hyvää palvelua -se kun ei ole aina itsestään selvää. Jaksamisia äidille ja isille ja iloa pikkumiehen päiviin! <3

    VastaaPoista
  15. Kuulostaa hyvältä että saatte lopettaa antibiootit, toivottavasti refluksioireetkin alkavat helpottaa.

    VastaaPoista
  16. Aikamoinen ensimmäinen vuosi! Hurjia juttuja, mutta toivotaan kovasti, ettei antibiootteja erään tarvita ja suunta on parempaan!
    Meidän perhe on läheisesti tutustunut TAYS:n lastenosastoihin, ja samanlaisia fiiliksiä sieltä! Hienosti sujuu, saadaan olla ylpeitä!

    VastaaPoista
  17. Ihana, positiivinen postaus, vaikka varmasti huoli lapsesta painaa olkapäitä. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän. Kaikkea hyvää toivon sinulle ja koko perheelle.

    VastaaPoista
  18. Lämmin ja pitkä halaus täältä kaukaa!Ihanaa että näkyy valoa tunnelin päässä

    VastaaPoista
  19. Multa oli jotenkin mennyt tämä ohi aikaisemmin. Toivottavasti toinen vuosi on helpompi ja taakka kevyempi. Tämä jotenkin koskettaa erityisesti kun meidän pienet on niin saman ikäiset. Toivottavasti munuaislääkitys jäisi pysyvästi historiaan ja refluksi myös hellittäisi. <3

    VastaaPoista

Blog Design Created by pipdig